Keskustelut Metsänhoito PÄÄSTÄÄNKÖ LATVUSTEN OHJEPITUUKSIIN HARVENNUSMALLEILLA

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 76)
  • PÄÄSTÄÄNKÖ LATVUSTEN OHJEPITUUKSIIN HARVENNUSMALLEILLA

    Metsänhoidossa katsotaan yleisesti, että elävän latvuston pituus tulisi olla 2. kehitysluokan jälkeenkin terveessä, hyvin kasvavassa ja elinvoimaisessa metsässä kuusella 60 %, koivulla 50 % ja männyllä 40 %.

    Mielenkiintoisesti nämä tavoitteet on jätetty tahallaan pois metsäkeskuksen metsänhoidon suosituksista (MHS), mutta esim. Stora Enso ne kyllä mainitsee omissa suosituksissaan.

    Minusta nämä latvuspituudet ovat tärkeä ja oikea ohje, joihin pitäisi pyrkiä. Jos oksat vielä riittävän valon avulla ovat tuuheat ja runsaslehtiset, puulla on hyvät mahdollisuudet kasvaa nopeasti.

    Iso ristiriita ja virhe on siinä, että harvennusmallien harvennusohjeilla näihin ei latvustopituuksiin ei päästä, ei sitten lähellekkään.

    En ole nähnyt yhtään nuorta metsää, jossa 1600  -1800 istutustiheydellä noihin pituuksiin olisi päästy kun MHS:n leimausrajasta on pidetty kiinni, eikä se ole minusta mahdollistakaan. Niin paha varjostus metsän sisälle syntyy ja näin kasvatamme hentoista riukuuntuvaa ja tupsulatvaista metsää, joka saa vielä melkoisen valoshokin ja kasvun notkahduksen EH:n jälkeen tuhoriskeistä puhumattakaan.

    Jos sen sijaan Sahalan Kartanon malliin istutetaan 1200 kpl/ha suuriin mättäisiin ja tehdään ensiharvennus heti kun pienen ropsin mitat harvennuspuissa täyttyvät, latvuspituudet voidaan pitää helposti. Tämä myös takaa valtapuiden kasvun kiihtymisen EH:n jälkeen.

    Seuraava väljenny s häämöttää jo alle 10 v sisällä, jotta em. latvuspituus pystytään säilyttämään. Näillä keinoin pääsemme kasvattamaan hyvin kannattavaa 3. kehitysluokan metsää tuoreilla pohjilla jo alle reilusti 30 vuotiaana, mikä ei suositeleuissa systeemissä onnistu ollenkaan.

    Harvemmalla taimikolla ja aikaisemmalla EH:lla varhaiskavatuksen biomassa jää hieman jälkeen tavanomaisen tiheästä taimikosta, mutta ero korvautuu moninkertaisesti kun parhaat valtapuut tuuheine latvuksineen alkavat pukata paksuja lustoja 2. ja 3. kehitysluokissa ja lähes kokonaan tukkikasvua kerryttäen.

  • suorittava porras

    Referoin ainoastaan tekstiä. Oma mielipiteeni on ,että sopivaan tiheyteen kannattaa pyrkiä jo varhaisperkauksen yhteydessä. Selviää vähemmällä työllä eikä kiire yllätä missään vaiheessa latvuksen liiallisen supistumisen vuoksi.

    Grouppi tykkää kuituvoittoisista metsistä ja laatii suosituksensa sen perusteella.

    Visakallo

    Suorittavan oppi pätee toki siellä missä ei ole hirviä, eikä sellaisilla alueilla ole järkeä mäntyä kylvääkään, vaan istuttaa saman tien oikeaan tiheyteen.

    suorittava porras

    Kun olen seuraillut esim. Finsilvan viimeaikaisia männyntaimikoita , en ole havainnut jätettävän syömävaraa. Äkkinäisestä taimikko voi vaikuttaa jopa harvahkolta varhaisperkauksen jälkeen. Lehtipuuta on jätetty vain aukkopaikkoihin. Kasvu on huimaa ,kun puut eivät karsiudu ennen aikojaan. Vähille hirvillekin riittää syötävää pelkissä sivuoksissa . Latvus on äkkiä ulottumattomissa.

    Visakallo

    Oletkohan suorittava liikkunut siellä taimikoissa laajemmin, vai katsonut niitä tieltä päin?

    Gla

    Sama tuli mieleeni viikko sitten yhtä koivikkoa peratessani. Tieltä katsottuna näyttää hyvältä, mutta lähempi paljastaa muutakin.

    Olen suhtautunut reikäperkuuseen negatiivisesti. Nyt käänsin takkini sen suhteen. Kävin mäntytaimikkoa läpi raivausveitsellä, poistin etukasvuista lehtipuuta ja haapaa. Säästin koivut, kun ne olivat vähintään n. metrin päässä männyistä. Jätin myös luontaiset männyt. Jäävää tiheyttä en laskenut, mutta otsanahalla arvioituna se oli ainakin 5000, ellei enemmänkin.

    Metrisessä männikössä tällainen ei heikennä kasvatettavien puulajien kasvua, kun etukasvuisia ei ole ja maapohjan (mt) ravinteet riittää. Ennen lopullista taimikon harvennusta hirvivaaran jälkeen pitää vielä antaa ensiapua, kun jossain lehtipuut kuitenkin alkaa varjostaa mäntyjä ja koivuja on muutenkin liikaa. Mutta tuloksena toivottavasti on puusto, jonka voi valita ensiharvennukseen laadukkaista ja hyväkasvuisista yksilöistä. Toisaalla, josta laitoin kuviakin, poistin lehtipuut aikaisemmin. Nyt tuloksena on paikoin aukkoinen ja paikoin kuusivaltainen puusto. Tavoittena oli välttää juurikääpää, kun edellinen puusto oli kuusivaltaista ja lahoakin esiintyi. Toki jatkossa ei saa lipsua tricon ruiskutuksista.

     

    suorittava porras

    Istutustiheys selviää hyvin vaikka katselisi tieltä ja näköala on jalkamiestä laajempi ,kun tarkkailee tilannetta korkeammalta pyörän selästä käsin . Otantakin kohtalaisen iso ,koska liikun usean paikkakunnan alueella ”vanhoja rikospaikkoja”(=työmaita) katsastamassa . Tulee hyvä mieli onnistuneita ja hyvin kasvavia uudistusaloja katsellessa.

    Ammatti Raivooja

    Veikkaan, että suorittavan maastot on sen verta köyhempiä ja huonommin kasvavia, että männiköiden monimuotoisuus ja mahdollisuudet ovat pienempiä kuin etelemmässä.

    Visakallo

    Käypä suorittava joskus sisällä niissä taimikoissa. Saatat joskus yllättyä. Ymmärrän kyllä hyvin, ettei etenkään äskettäin raivattu taimikko ole se kaikkein houkuttelevin käyntikohde!

    mehtäukko

    Panu…”Helpompihan se olisi vetää jo varhaisperkauksessa 2000-2500-tiheyteen…”

    Ei nyt taas pitäisi alkaa sotkea asioita ja käsitteitä. Jos ainakin männyllä mennään tuohon menettelyyn, saa unohtaa laadun.

    Visakallo

    Eikös istutetut männyt ole jo valmiiksi tuossa 2000-2500 -tiheydessä?

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 76)