Keskustelut Metsänhoito PÄÄSTÄÄNKÖ LATVUSTEN OHJEPITUUKSIIN HARVENNUSMALLEILLA

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 76)
  • PÄÄSTÄÄNKÖ LATVUSTEN OHJEPITUUKSIIN HARVENNUSMALLEILLA

    Metsänhoidossa katsotaan yleisesti, että elävän latvuston pituus tulisi olla 2. kehitysluokan jälkeenkin terveessä, hyvin kasvavassa ja elinvoimaisessa metsässä kuusella 60 %, koivulla 50 % ja männyllä 40 %.

    Mielenkiintoisesti nämä tavoitteet on jätetty tahallaan pois metsäkeskuksen metsänhoidon suosituksista (MHS), mutta esim. Stora Enso ne kyllä mainitsee omissa suosituksissaan.

    Minusta nämä latvuspituudet ovat tärkeä ja oikea ohje, joihin pitäisi pyrkiä. Jos oksat vielä riittävän valon avulla ovat tuuheat ja runsaslehtiset, puulla on hyvät mahdollisuudet kasvaa nopeasti.

    Iso ristiriita ja virhe on siinä, että harvennusmallien harvennusohjeilla näihin ei latvustopituuksiin ei päästä, ei sitten lähellekkään.

    En ole nähnyt yhtään nuorta metsää, jossa 1600  -1800 istutustiheydellä noihin pituuksiin olisi päästy kun MHS:n leimausrajasta on pidetty kiinni, eikä se ole minusta mahdollistakaan. Niin paha varjostus metsän sisälle syntyy ja näin kasvatamme hentoista riukuuntuvaa ja tupsulatvaista metsää, joka saa vielä melkoisen valoshokin ja kasvun notkahduksen EH:n jälkeen tuhoriskeistä puhumattakaan.

    Jos sen sijaan Sahalan Kartanon malliin istutetaan 1200 kpl/ha suuriin mättäisiin ja tehdään ensiharvennus heti kun pienen ropsin mitat harvennuspuissa täyttyvät, latvuspituudet voidaan pitää helposti. Tämä myös takaa valtapuiden kasvun kiihtymisen EH:n jälkeen.

    Seuraava väljenny s häämöttää jo alle 10 v sisällä, jotta em. latvuspituus pystytään säilyttämään. Näillä keinoin pääsemme kasvattamaan hyvin kannattavaa 3. kehitysluokan metsää tuoreilla pohjilla jo alle reilusti 30 vuotiaana, mikä ei suositeleuissa systeemissä onnistu ollenkaan.

    Harvemmalla taimikolla ja aikaisemmalla EH:lla varhaiskavatuksen biomassa jää hieman jälkeen tavanomaisen tiheästä taimikosta, mutta ero korvautuu moninkertaisesti kun parhaat valtapuut tuuheine latvuksineen alkavat pukata paksuja lustoja 2. ja 3. kehitysluokissa ja lähes kokonaan tukkikasvua kerryttäen.

  • Jalmari Kolu

    No tuohon Panun esimerkkiin eriävä mielipide. Aiempi mo-sukupolvi oli sitä mieltä että taimikon kasvatus tiheänä on paras, samaten harvennuksilla ei ole kiire.

    Esim. kuusikko, Omt jossa jostain syystä istutustiheys 2500 kpl/ha oli ikävä ensiharvennettava kolmisen vuotta sitten ja runkoluku eh:n jälkeen piti jättää 1500 kpl, jotta lumi ym. muut tuhot olisi edes kohtuullisesti siedettävissä.  Eh:n jälkeen pituuskasvu huimaa, mutta järeyden kasvu hidasta ja toinen harvennus joudutaan tekemään liian aikaisin ja hakkaamaan järeää kuitua.

    Koivikko, Rhtg. istutettu raudusta 1800 kpl/ha, lisäksi siemensyntyistä hiestä 1000 kpl/ha lisää. Harvennettu nyt kahdesti ja runkoluku n. 650-700 kpl/ha. Kysyy hyvää hermoa katsoa tiheää latvusta ja tietää että läpimitan kasvussa menetetään päätehakkuussa ainakin 30-70 m3/ha verrattuna tutkittuun koivun kasvatusmalliin.

    Männikkö, luontainen. Vt/Mt-. Tiheys eh:ta ennen 2400-2500 kpl/ha. Ensiharvennus kolme vuotta liian aikaisin kertymällä 38m3/ha ja jäävä runkoluku 1200-1400 kpl/ha. Eli toinen harvennus tulee heikolla tukkikertymällä ja sitten joskus joku nauttii edellisten sukupolvien tuloksista.

    Mikä tahansa noista kolmesta kuviosta saa asiaa tuntemattoman sanomaan: Ompa sinulla kovat ja hyvin hoidetut metsät ja kasvavat tosi hyvin ja tulee paljon puuta. Totuus on että ei ole, eikä tule.

    Visakallo

    Jos runkoluvut tuottavat jollekin päänvaivaa, voi asian tehdä itselleen helpoksi. Raivaa ja harventaa aina silloin, kun latvukset alkavat tavata toisiinsa. Silloin on aika vaikea epäonnistua.

    Gla

    Itselläni on sen verran kunnostettuja metsiä, jossa on myös erirakenteisuutta, että tuo on suosimani menetelmä. Kaupalliset harvennukset tehdään silloin, kun puusto on saatu viilattua leimikkokelpoiseen kuntoon. Käytännössä normaalia eh:ta järeämpään.

    Alusta saakka hoidetuissa runkoluku on hyvä ohje. Ikävä huomata, että latvuksia katsomalla tuli raivattua liian tiheäksi ja nyt pitäisi tehdä harvennus keppimetsään 20 litran kertymällä. Siihen pystyy vain sellaiset kartanot, joilla on omat koneet tai jotka muuten vaan on suurille ostajille tärkeitä asiakkaita.

    Liian varovaisia raivauksia on tullut tehtyä ihan tarpeeksi.

    mehtäukko

    Jalmarin juttu on hyvinkin tavanomainen, sitä näki korjuissa.

    Aloituksen otsikkoon vastaisin, kyllä, kun pidetään kiinni lukemista. Ja se edellyttää kasvurauhaa puustolle muodostaa satoa koko kierto-aikana.

    Panu

    Jalmarille: kuten kirjoitin niin pyrin pitämään latvukset Veli-Jussin mainitsemissa mitoissa eli harvennuksilla on kiire. Kuten myös kirjoitin niin tiheässä kasvatuksessa tämä on haastavaa, lähinnä ensiharvennuksessa pienen runkotilavuuden takia.

    Esim. kun viime kuussa myin männikön ensiharvennuksen kasvatusharvennusten kyljessä niin pari ostajaa rajasi EH:n pois tarjoamastaan leimikosta liian pienen runkotilavuuden takia. Hyvänä puolena oli olematon ennakkoraivauksen tarve. Ennakkoraivasin kuitenkin ennen tarjousten pyytämistä mutta se oli kevyt homma eikä ostajat välttämättä olisi sitä vaatineet.

    Uusimman Metsälehden haastatteluissa yhtiöiden männyntaimikon raivauksissa jättämä runkoluku oli 4000-5000.

    Visakallo

    Sama hirvirealismi valitettavasti vallitsee niin yhtiöiden kuin yksityistenkin metsissä.

    Visakallo

    Niillä alueilla, joilla hirviä yleensäkin on, ei männikön perustaminen muulla tavalla onnistuisikaan. Olen 80-luvulta lähtien käyttänyt kylväessä jalostetun valiosiemenen ja metsikkökeräyssiemenen seosta. Valioyksilöt erottuvat joukosta selvästi, kun männyille alkaa kertyä ihmisen verran pituutta. Lyhyemmät ja tuuheammat yksilöt menevät hirvenrehuksi ja ohutoksaiset ja runsaasti pituutta kasvavat yksilöt kasvavat samaan aikaan hirviltä karkuun. Varhaisperkauksessa poistetaan kaikki lehtipuu ja tarvittaessa väljennetään liian tiheitä mäntyryhmiä. Kun kylväessä siemenet pyritään saamaan hajalleen, vältytään tällaisten tiheikköjen syntymiseltä. Toisen raivauksen ajankohdassa pitää säilyttää maltti, ettei tee sitä liian aikaisin, jottei hirvet katko juuri pystyyn jätettyjä mäntyjä. Varmin tapa houkutella hirvet männyntaimikkoon tekemään tuhojaan, on jättää sinne lehtipuita kasvamaan.

    suorittava porras

    Nuo suuret tiheydet koskivat tilannetta varhaisperkauksen jälkeen. Varsinaisen th:n tuloksena runkoluku on korkeintaan puolet eli 2000-2500 runkoa/hehtaari. Realismia olisi tiputtaa siitäkin 20% pois ,jotta enskan tekoon ei tulisi niin tulenpalava kiire. Sopiva tiheys antaa muutaman vuoden peelivaraa ,mutta ylitiheys ei vuottakaan.

    Ja kuten edellä jo todettiinkin , pieniläpimittainen kuvio rajataan helposti jäämään muun puukaupan ulkopuolelle ominaisuuksiensa takia. Mitä ehtii tapahtua , kun seuraava puukauppa tehdään vasta 10 vuoden kuluttua? No…metsä on pilalla ja teollisuus saa reippaammin haluamaansa kuitupuuta eikä se tukkisaantokaan lopullisessa päätehakkuussa ole hääppöinen. Moni kuvittelee kasvattavansa tiheässä laatupuuta , mutta tulos on käytännössä päinvastainen puiden  tilavuuden kehittyessä vain pituussuuntaan . Latvukseton puu ei liho.

    Panu

    Helpompihan se olisi vetää jo varhaisperkauksessa 2000-2500-tiheyteen. Ehkä syynä on hirvet kuten Visakallo mainitsee mutta yhtiön miehet jättävät mainitsematta.

    Minulla tosiaan kaupat onnistuivat hyvällä hinnalla vaikka pari ostajaa ei EH:sta tarjonnutkaan. Jos EH:sta ei nyt olisi tullut kunnollisia tarjouksia niin koko hakkuuta olisi pitänyt siirtää vuodella eteenpäin. Latvuksien takia pelivaraa ei ole kovin montaa vuotta.

    Visakallo

    Niin ne suorittavan jutut sitten muuttuivat. Tähän asti kaikki ratkaistiin varhaisperkauksessa. Nyt tilalle tulikin ”varhainen th”.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 76)