Keskustelut Metsänhoito PÄÄSTÄÄNKÖ LATVUSTEN OHJEPITUUKSIIN HARVENNUSMALLEILLA

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 76)
  • PÄÄSTÄÄNKÖ LATVUSTEN OHJEPITUUKSIIN HARVENNUSMALLEILLA

    Metsänhoidossa katsotaan yleisesti, että elävän latvuston pituus tulisi olla 2. kehitysluokan jälkeenkin terveessä, hyvin kasvavassa ja elinvoimaisessa metsässä kuusella 60 %, koivulla 50 % ja männyllä 40 %.

    Mielenkiintoisesti nämä tavoitteet on jätetty tahallaan pois metsäkeskuksen metsänhoidon suosituksista (MHS), mutta esim. Stora Enso ne kyllä mainitsee omissa suosituksissaan.

    Minusta nämä latvuspituudet ovat tärkeä ja oikea ohje, joihin pitäisi pyrkiä. Jos oksat vielä riittävän valon avulla ovat tuuheat ja runsaslehtiset, puulla on hyvät mahdollisuudet kasvaa nopeasti.

    Iso ristiriita ja virhe on siinä, että harvennusmallien harvennusohjeilla näihin ei latvustopituuksiin ei päästä, ei sitten lähellekkään.

    En ole nähnyt yhtään nuorta metsää, jossa 1600  -1800 istutustiheydellä noihin pituuksiin olisi päästy kun MHS:n leimausrajasta on pidetty kiinni, eikä se ole minusta mahdollistakaan. Niin paha varjostus metsän sisälle syntyy ja näin kasvatamme hentoista riukuuntuvaa ja tupsulatvaista metsää, joka saa vielä melkoisen valoshokin ja kasvun notkahduksen EH:n jälkeen tuhoriskeistä puhumattakaan.

    Jos sen sijaan Sahalan Kartanon malliin istutetaan 1200 kpl/ha suuriin mättäisiin ja tehdään ensiharvennus heti kun pienen ropsin mitat harvennuspuissa täyttyvät, latvuspituudet voidaan pitää helposti. Tämä myös takaa valtapuiden kasvun kiihtymisen EH:n jälkeen.

    Seuraava väljenny s häämöttää jo alle 10 v sisällä, jotta em. latvuspituus pystytään säilyttämään. Näillä keinoin pääsemme kasvattamaan hyvin kannattavaa 3. kehitysluokan metsää tuoreilla pohjilla jo alle reilusti 30 vuotiaana, mikä ei suositeleuissa systeemissä onnistu ollenkaan.

    Harvemmalla taimikolla ja aikaisemmalla EH:lla varhaiskavatuksen biomassa jää hieman jälkeen tavanomaisen tiheästä taimikosta, mutta ero korvautuu moninkertaisesti kun parhaat valtapuut tuuheine latvuksineen alkavat pukata paksuja lustoja 2. ja 3. kehitysluokissa ja lähes kokonaan tukkikasvua kerryttäen.

  • Visakallo

    Ensimmäinen metsänhoito-ohje, jonka muistan nuorena kuulleeni: ”Metsähoito on latvusten hoitoa”. Tämän takia olenkin pyrkinyt tekemään taimikonhoidot ja ensiharvennukset mieluummin aina etuajassa. Ensiharvennusta ei kannata pitkittää suuremman kertymän toivossa, koska todellinen, pidemmän tähtäimen hyöty voi silloin jäädä negatiiviseksi.

    mehtäukko

    Mikäli ole oikein ymmärtänyt prof.M Kärkkäisen opin, laadun pelivara ei ole mahdollista pienillä runkoluvuilla. Ja laatuahan kurittavat monet tekijät taimikon perustamisesta alkaen. Suhteettoman harva kasvu-asento aikaan saa jo paksut ja rehevän oksiston laatuseikkana, johon tarttuu lumi ja tuuli. Moniväärien runkojen rakennusalustako ja paksut kuitupinot?

    Apli

    Sama homma täällä, heti ensiharvennukset kun yhtiöt ostaa oli vaarin neuvo metsänhoitoon ja sillä on menty 40 vuotta eteenpäin, toki on niitä raivattu ja lannoitettukin joskus.. Kasvuhan täällä ei ole niin hyvää kun eteläsuomessa mutta kun ilmasto lämpenee niin se voi tasoittua.

    suorittava porras

    Eipä taida löytyä sellaiselle leimikolle ostajia ,jossa tarjolla on vain nipin napin yhden kuitupölkyn runkoja. Tuskin löytyy tekijöitäkään.

    Tärkeintä on pitää riittävä kasvutila mielessä latvuksen liiallisen supistumisen estämiseksi jo taimikoita hoidettaessa. Suurin ongelma latvuksen supistumisen suhteen on liian korkea alkutiheys. Tarpeetonta puuainesta suositaan taimikoissa aivan liikaa .

    Ylitiheänä kehittynyt riukumetsä ei ole erityisen kiinnostava ostos ,jonka johdosta kaupan toinen osapuoli suostuu yhteistyöhön vasta ,kun puusto on riittävän kookasta ja palstalta kertyy tarpeeksi puuta. Latvus on tuossa vaiheessa monesti supistunut liikaa.

    Harvennuskerrat supistuvat olosuhteiden pakosta. Tehdään korkeintaan kaksi harvennusta kasvatuskierron aikana.. Toki hankintana voi  nyplätä puita mielensä mukaan ,mutta talouden realiteetit on syytä pitää mielessä. Enskasta saatava kertymän tulee olla kuutioissa mieluummin 50 ja+/ha ja poistettavien runkojen keskijäreys lähempänä sataa ,kun viittäkymmentä litraa / runko. Latvus ei näillä ehdoilla supistu liikaa ,mikäli taimikko on saanut tarvitsemansa käsittelyn ajoissa.

    A.Jalkanen

    Samaa mieltä – latvusten hoito on tärkeä asia muistaa. Puiden kasvuprosesseja mallittavat tutkijat ehkä osaisivat kertoa, miten optimoidaan viherhiukkasten määrä kannattavasti. Sopiva alkutiheys ja harvennustiheys riippuvat puulajista, alueesta ja kasvupaikasta, mutta moni asia puoltaa hiukan nykyohjeissa mainittua harvempia tiheyksiä. Oksikkuuslaatu on pidettävä mukana optimoinnissa ellei tehdä karsintaa.

    mehtäukko

    ”…Jos sen sijaan Sahalan Kartanon malliin istutetaan 1200 kpl/ha suuriin mättäisiin ja tehdään ensiharvennus heti kun pienen ropsin mitat harvennuspuissa täyttyvät, latvuspituudet voidaan pitää helposti…”

    Tämä se on jo jotakin. Sp-lähtöistä raudusta on mehtäukkokin kasvattanut taimikkoharvennuksen jälkeen tuossa luvussa, ja tällä palstalla on toisaalta höpisty männyn 4000:n tiheyksistä + muut risut, kun energiahakkuisiin hyökätään…

    Konstit on monet sano akka kun kissalla pöytää pyyhki.

    Ammatti Raivooja

    Jos istuttaa 1200 kuusta niin ihan hyvin voi kasvattaa kylkeen koivuja ja mäntyjä kun tiedetään, että kuuset säilyttävät niiden vieressä neulaset lähes alas asti. Sekapuukasvatuksen suosiminen on mielestäni järkevää, toisaalta sen kasvattimen on monille haastavaa kut mhy jättää varhaisperkauksessa 10% etukasvaisuisia koivuja ja Metsäliitto käskee jättää varhaisperkauksessa siemensyntyisiä koivuja ja sitten joillekin lienee selvempää raivata kaikki kun eivät osaa ja koivut piiskaa. Ja milä tämä männyn ja kuusen sekaistutuskin on? Siinäkin varmaan 90% menee pieleen kun ei ymmärretä kasvuvauhtieroja. 1200 istuttaminen lisää raivauskustannuksia eikä harvennus kannata samalla tavalla. Sekapuuston kasvatus hoitaa tämän.

    Metsuri motokuski

    Uskon että metsänhoidon suosituksia laadittaessa on sahalan mallikin ollut laskennoissa mukana. Sehän ei mikään uusi kasvatusmalli ole. Tapion suosituksissa on laskettu koko metsän kierron tuotto. Joten uskon vielä kuitenkin että Tapion malliesimerkiksi antavat parhaan tuoton koko kierrolle.

    mehtäukko

    Niin, kuten jo aikaisemminkin on tullut mainittua, jokaisessa toimenpiteessä tarkoituksenmukaisuus on tuoton suhteen ”yks yhteen.” Ja siihen ovat pitkä-aikaiset kasvatus- ja harvennusmallit paras ohje. Laskelmat tietysti ovat mallien pohja. ”Pienen propsin mitat” ovat tästä ulkona.

    Panu

    Puusto on kasvatettava koko ajan täystiheänä, jotta raivauksen määrä pysyy jollain tavalla järkevänä. Samalla tietysti kannattaa pyrkiä pitämään mainittuja latvus%:ja mutta se voi olla haastavaa. Minulla tämä tarkoittaa ensiharvennukseen asti havupuilla 2500/ha ja koivulla 2000/ha. Istutusmäärät luokkaa 1500/ha ja loput luontaista.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 76)