Täällä käytyjen keskustelujen ja omien selvitysteni myötä olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että  tämä kannanhoitosuunnitelman laatiminen on aivan liian laajan piirin tehtävänä. Mitä ihmettä siellä tekee esim. Helsingin Yliopisto??

Asia kuuluu vain metsänomistajille, metsäteollisuudelle, vakuutusyhtiöille, liikenneministeriölle ja metsästäjille. Kaikki muut tahot ovat asiassa ulkopuolisia, sillä heillä ei ole vastuuta eikä euroakaan kiinni koko asiassa.

Hirvikannan hoitosuunnitelma on kai yleiset suuntaviivat antava pohjapaperi jota ei vuosittain tarkisteta. Kaatotavoitteet suunnitellaan Suomen Riistakeskuksessa vuosittain saatujen hirvihavaintojen ja kannan rakenteen pohjalta. Tavoite jaetaan sitten hirvitalousalueille. Viimeisessä vaiheessa alueelliset riistaneuvostot jakavat luvat paikallistasolle eli hirviseurueille niiden hakemusten pohjalta. Menikö tämä nyt edes suunnilleen oikein?

Mielsetäni meni oikein (AJ).

Tämä suunnitelma nykymuodossaan on vielä tuore luomus , jonka toimivuutta voidaan tarkastella vasta parin vuoden kuluttua , kun se toteuttaminen on saatu täyteen vauhtiin .

Alkukokemukset ovat myönteiset . Tieto liikkuu liukkaasti , mikä mahdollistaa metsästyksen ohjailun jopa pyyntikauden aikana . Tähän asti oli odotettava seuraavaa syksyä seurantatietojen saapuessa vasta jahtiajan päätyttyä riistaviranomaisten käytettäväksi . Alueellisten tietojen näkyminen metsästyksenjohtajille reaaliajassa tarjosi jo nyt mahdollisuuden tehdä joustavia päätöksiä saalispainotuksissa jahdin aikana . Puutteena pidän kuitenkin sitä , että pitäjänrajan takana vallitseva tilanne ei ole nähtävissä . Rajaseuroille tämäkin tieto olisi tarpeen . Pelkkä kartalla esiintymistä tai tiheyttä osoittava värisävy ei välttämättä riitä . Periaatteessa koko hirvitalousalueen tilanne voisi olla metsätyksenjohtajien saatavilla .

Omat karttalehtensä voisi olla myös hirvivahinkojen ja hirvikolareiden osalta . Nämä tiedot eivät suoraan välity metsästysseuroille . Hirvivahingoista ei ole tullut paikalliselle metsästysseuralle tähän mennessä mitään tietoa ja kolaritietojen välittyminenkin on ollut satunnaista  .

—-

Joillekin palstalaisille hirvistä on muodostunut kesto-ongelma . Muutaman kohdalla olen huomannut , että metsätysalue on haasteellinen . Estääkö asutus , liikenneväylä tai seurojen välisen yhteistyön puuttumien  asian hoitamisen pois päiväjärjestyksestä ? 150 metriä lähempänä rakennuksia ei saa metsästää . Jahtiin ei pidä ryhtyä , jos on vaara , että saalis ryntää

tielle .Onko pelko , että jahti etenee rajan pinnasta hallitsemattomasti vieraalle aluelle ? Näissä tapauksissa voisi olla kehittelemisen arvoinen asia käyttää suurriistavirka-apua . Tällöin kyseessä ei olisi metsästys ja keinovalikoima hoitaa haittaeläin pois päiviltä olisi monipuolisempi . Ammattitaitoakin SRVA porukalta löytyy riittävästi .

Menisikö hirvi ruokinta-automaatille? Niitä ilmeisesti käytetään apuna kauris- ja supikoirajahdissa. Ruokintapaikalta hirvet olisi helppo napsia, elleivät sitten opi välttämään paikkaa sen jälkeen kun yksi kaveriporukasta on kaadettu.

Jos halua olisi niin hirvien tuhoja voisi pienentää huomattavasti yhdistämällä eri tapoja ohjata hirvien käyttäytymistä ruokinnalla ja nuolukivillä, koska jostain ne elikot kuitenkin ruokansa hakevat. Kun niiden lukumäärän vähentäminen tarpeeksi pienelle tasolle näyttää olevan melkein mahdotonta, niin muitakin keinoja metsästyksen lisäksi pitäisi sitten keksiä avuksi.

Voisi  kai niillä kaatolupamaksuilla kattaa hirviaitojenkin rakentamistakin mänty-ja koivutaimikoihin riskialueilla entistä enemmän.