Ikävä totuus on, ettei huonossa taloudellisessa tilanteessa olevalta firmalta kannata ostaa mitään.  Todennäköisesti laatu on huono.  Tietysti vielä vähemmän kannattaa myydä.  Ei saa rahojaan pois.

Metsänhoitoyhdistykset pärjäävät kyllä.  Ne ovat niin lähellä metsänomistajia.  Joskus valitettavasti kyllä lähempänä toisia kuin toisia.  Yhteen tiestön perusparannushankkeeseen teki yhdistys kustannusjottelun, joka on täysin vastoin Maanmittauslaitoksen jyvitysohjetta ja yhteismetsälle erittäin epäedullinen.   Eivät korjanneet selvää virhettään.  Käräjäreisu taitaa tulla meidän ja tiekunnan välillä, mutta väärän laskelman tekijä on tietysti syyllinen.  Selvittelyä vaikeuttaa vielä sekin, että tiekunnan puheenjohtaja on yhdistyksen hallintoneuvoston jäsen.  Kannattaa siis olla ainakin jonkun  yhdistyksen kanssa tarkkana.

Käräjäreissua ennen kannattaa kokeilla ns. sovittelu. Tiehankkeen pitää olla todella iso, ennen kuin kannattaa kustannuksista alkaa käräjöidä.

Tein metsätielle yksikköjaon ihan ite. Jos joku osakkaista haluaa virallisemman tahon tekemänä , niin saa järjestää sen toki.  Kokemuksesta voin sanoa että tod. näk. ei tule sen parempi vaikka olisi metsäkeskuksen tms. tekemä.    Aikoinaan yhden tien yksikköjako oli tehty vain kartan perusteella summassa käymättä maastossa,  ja esim. suoalueen takametsä oli luettu mukaan vaikka puun kuljetus ym. liikenne suon takana olevalta alueelta tapahtui ihan eri suuntaan.

Otsonhan piti nevaharvennuksilla, teillä, ojilla ja lannoituksilla alkaa tekemään miljoonia niin että heilahtaa. No iso osa työntekijöistä kun oli tottunut Metsäkeskuksen verkkaiseen työtahtiin ja loput porukasta otettiin suoraan koulunpenkiltä niin lopputulos ei voi olla kaksinen. Itsekin silloin olin vielä koululainen kun Otsoa perusteltiin. Silloin se jo oli pelkkä vitsi ja valmis konkurssiin kunhan valtion väkisin rahalla tekemä tekohengitys loppuisi. Ollut pirun kallis kokeilu veronmaksajille ja on jo aikakin saatella kuolleena syntynyt yritelmä syvälle hautaansa.