Kyllä metsäalalla töitä riittää. Kuten AJ mainitsitkin, niin tuhkalannoitus on oikeastaan minimitekijä suometsien kasvatukselle, varsinkin pohjoisemmassa.

Useat alueet on turhaan kunnostusojitettu, kun ravinnetalousepätasapaino muuttaa alueet hiljalleen kitumaaksi.

Tulevassa METKAssa, ei tueta(?) kannattamatonta, ympäristö ja ilmasto-ongelmia aiheuttavaa ojankaivuuta. Sen sijaan siirrytään järkevään valtion varojen käyttöön vesiensuojelussa.

Metsäteiden verkosto tullaan pitämään kunnossa tavalla tai toisella myös tulevaisuudessa, on metsä sen verran merkittävä verotulojen lähde myös tulevaisuudessakin.

Alan tulevaisuus on kehno. Taas uusi epäilys kartellista, mutta ei liity tähän mitenkään. Mutta kertoo ehkä siitä että jos alalla aikoo tehdä rahaa, vaatii se kartellin. 🙂

”Jaa , minulla tuo toimi ihan hyvin, kun en antanut viedä puita pois tienvarresta ennen kuin oli se puuerä maksettu tilille”

Niin eli ratkaisevaa ei ollutkaan omistusoikeuden siirtyminen maksettaessa vaan se, ettei puita ollut kuljetettu sahalle. Konkurssin iskiessä laitoksella olevat maksamattomat tavarat kuuluvat käytännössä aina pesälle, toimittaja ei niitä takaisin saa.

”Omistusoikeus siirtyy maksettaessa ” . Se on juuri merkittävä lause koska siitä riippuu milloin puut on ostajan omaisuutta ja millloin ei.   Ennen maksua ei voi puita ostaja siirtää minnekään tienvarresta .   Ne on ja pysyy mo:n omistuksessa.     Yleisin tapa puiden omistajan vaihdoksessa on  ”siirtyy kaadettaessa”. Silloin on myyjä yleensä heikoilla , jos tule konkurssi ostajalle.        Ennen on ollut  mahdollista laittaa jo myydyt puut hukkaamiskieltoon vallesmannin määräyksellä ;  Kuulemma on ukkinikin joskus aikoinaan joutunut (päässyt) hakemaan  semmosia puita rautatieasemalta välivarastolta takaisin.

Sahojen kustannusrakenne on varmaan ihan erilainen kuin sellu/kartonkitehtaiden.  Onhan ne kuitupuut silti hyvin  halpaa raaka-ainetta arvonlisäänsä verrattuna Suomessa vaikka esim. Nalle sepittäisi mitä tahansa tarinaa muka kalliista raaka-aineesta.   Pitkäkuituista havukuitupuuta  jota tarvitaan moneen käyttöön , ei saa etelän maiden metsistä.

Sahatukkien laatu on Suomessa keskimäärin paljon parempi kuin  esim. Venäjän puolella josta tukkiakin jonkin verran tuodaan.  (asiasta kiinnostuneet voi lukea esim. E.Verkasalon ym. tutkimuksista Metlan ajoilta) .    Tukkien laadulla on paljon vaikutusta mm. saantoon, arvonlisään  ja loppukäyttöön , varsinkin jos laatua  osattaisiin hyödyntää entistä paremmin.  Sillä on vaikutusta myös mm. vanerin ja kertopuun/liimapuun  lujuusominaisuuksiin.   Laatu luultavasti heikkenee  ajan mittaan koska arvonlisästä ei palkita metsäpäässä yl.  mitenkään eikä  kukaan halua tehdä ilmaista työtä esim. lisäämällä kuluja pidentämällä kasvatusaikoja .

Ehkä Otso tai joku muu toimija voisi perustaa ”uuden Metsäliiton” joka hankkisi ja markkinoisi arvokkaampia tukkilaatuja sinne missä niitä osataan arvostaa paremmin kuin useimmissa tapauksissa nykyään Suomessa.  Sekään ei tietysti onnistu, jos kaupan mahdollistajat eli tuottajat jätetään loppupeleissä maksajaksi eikä suurimmaksi edun saajaksi.

Mikä yhtäläisyys oli Puukin lotringissa kommentoida Meton viisauteen sahapölkkyjen hinnanmuodostuksella???

Zcumin kommentti harvinaisen totta.