Visa ”Suurelle yleisölle metsiään hoitavasta ja erityisesti perusparannuksia teettävästä metsänomistajata on viimeaikoina tehty suuri ilmastosyyllinen.”

En allekirjoita! Minusta ”hyvin” metsiään hoitavia on arvostettu ja arvostetaan edelleen. Kaikkien mieliksi ei voi olla koskaan. On kohtuutonta Visan odottaa, että kaikki ottaisivat hatun pois päästä ja kumartaisivat syvään sinut kohdatessa.

Olemme kaikki sittenkin vain pieniä, heiveröisiä ja erehtyviä ihmisiä. ”Kun tuuli käy hänen ylitsensä ei häntä enää ole.” Kirjoitit jossain edellä onnesta ja siitä kuinka se on omissa hyppysissä. Kuinka erilaisia meillä ihmispoloisilla onnen lahjat lopuksi onkaan? ”Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.”

Miksi Reima minut tähän veti mukaan, kun kysymys oli Otso-metsäpalveluista? EU:n päätöksenteossa metsäiselle Suomelle ajetaan hiilennielijän osaa, jotta muiden jäsenmaiden ei tarvitsisi tehdä niin paljoa omaa talouttaan vahingoittavia päästövähennyksiä. Tähän liittyy myös täällä Suomessa tehtävä asennemuokkaus metsätalouttamme kohtaan. Voiko Reima kiistää tämän? Käytännössä tämä näkyy siinä, että metsään liittyviä yhteishankkeita on yhä vaikeampaa toteuttaa, koska metsänomistajakunnassa on yhä enemmän niitä, joihin tämä edellä mainittu valistustyö on jo purrut.

Toivottavasti saneerauksesta selviää mihin kaikki Otson saamat tuet ja muut rahat ovat valuneet, jos niillä ei kerta ole saatu töitä maksetuksi urakoitsijoille. Kuka söi ja mihin?

Kertooko tämä miten tehoton on virkamieskoneisto? Rahaa tulee mutta mitään ei saada aikaan.

Otsohan yrittää yrityssaneeraukseen.  Nyt on menossa siis selvittelyvaihe.

Meikäläinen meni v 1971 töihin rakennusliikkeeseen, joka oli tosiasiassa konkurssikypsä.  Rahat olivat hävinneet ylisuuriin tonttimaan ostoihin ja erittäin tappiollisiin ulkomaan seikkailuihin, joissa suomipoikaa oli kusetettu oikein olan takaa.  Firmaa omistivat muutamat vakavaraiset osuuskunnat, jotka katsoivat, että vähemmillä tappioilla selvitään, kun autetaan liike pystyyn.   Toisessa vaihtoehdossa, konkurssissa,  olisi saattanut käydä niinkin, että sen jäljet olisivat näkyneet kauan Suomen pankkimaailmassa.  Omistajat tekivät sopimuksen, että antavat liikkeelle jonkin verran kohtuuhintaisia urakoita seuraavien 10 vuoden aikana, mutta itse pääosa hommasta on tehtävä.   Niinhän siinä kävikin, että räpisteltiin aidosti kannattavaksi yhtiöksi kunnes taas lähdettiin ulkomaille ja rahat menivät toisen kerran. (tästä en ollut vastuussa)  Tällä tarinalla on kaksi opetusta.  Huonostakin taloudelliseta tilanteesta voi selvitä, jos on luottoa ja osaamista eivätkä ulkopuoliset tiedä firman tilanteesta mitään.  Silloin 50 vuotta sitten salassa pito onnistui.  Ei enää nykyään.  Toinen tarinan opetus on tietysti, ettei samaa virhettä saa tehdä kahdesti.

Tämä rakennusliike fuusioitiin suurempaan, joka sai taitavan asuntotuotantoyksikön.  Itse en ollut enää sen firman palveluksessa.  Oli tarjottu haasteellista hommaa, jossa työnantajana kahden silloin vakavaraisimman rakennusliikkeen muodostama yhtymä.  Muutaman vuoden kuluttua 1990-luvun alussa kävi kuitenkin niin, että toinen liikkeistä meni konkurssiin ja toinen päätyi yrityssaneeraukseen, josta ei enää toipunut vaan hiljalleen kuihtui.  Teetti jonkin verran lisää töitä, mutta kaikesta selvittiin ja tavoitteet täytettiin osaltani.

Näiden kokemusten valossa suhtaudun hyvin epäille Otson tulevaisuuteen.  Maine ei taida olla ainakaan kilpailijoitaan parempi.  Ei ole kaiketi mitään erikoisosaamista, josta oltaisiin valmiit maksamaan.  Jos firman tulevaisuus on epävarma, niin paras henkilöstö kaikkoaa ja asiakkaat tilaavat varmemmilta liikkeiltä.

Otso ei ole päässyt lopullisesti yrityssaneeraukseen.  Nyt laaditaan saneerausohjelmaa, joka vie kuukausia.  Vasta tämän jälkeen lopullisesti tiedetään, että jatkuuko Otson tarina ja millaisena.

Saneerausohjelman laatimisen aikana saneerattavalle firmalle annetut luotot esim tavantoimituksista ovat etuoikeutetussa asemassa, joten toistaiseksi siis firman toiminta jatkuu.