”Lomapalkanlaskennassa on huomioitava työehtosopimuksien määräykset vuosilomapalkan laskemisessa. Kuukausipalkkaisilla erityisesti säännöllisten lisien osuus ja tuntipalkkaisilla ylipäätään vuosilomapalkat voivat tulla laskettavaksi hyvinkin eri tavoin kuin laissa on säädetty. Tämä on mahdollista, koska laki antaa oikeuden sopia muun muassa laskennasta toisin työehtosopimuksilla.”
-Näillä ehdoilla ollaan menty. Teillä, jotka kuulutte ”Rupusakkiin” on tietenkin toisenlaiset Tessit, Vessiähän te ette ole koskaan edes nähneet.
Kalevan linkissä ostaja kertoo miten palkkatulo on muuttunut suhteessa puun hintaan. Palkoissa markoista on tullut euroja ( 3000 mk –> 3000-4000 €) . Puun hinta : 80 mk –> 15 € . Kuitupuun kantohinta on siis n. 18,8 % siitä, mitä jos se olisi seurannut normipalkkakehitystä .
Vieläkin joku kehtaa ehdottaa, että kun puun hinta on niin korkea, niin siitä johtuu metsäteollisuuden kilpailukyvyn puute eikä muista kustannuksista. Ei puun kasvua pystytä nopeuttamaan yli 5 -kertaiseksi nykyisestä.
Saunan lauteilla miesporukalla on muutaman kerran ihmetelty tätä nykyaikaa, kun mikään ei näytä kannattavan, eikä pörssiyhtiöille mikään riittävän. Kuten Puuki edellä mainitsee, kuitupuun hinta on olematon entisaikoihin verrattuna, eikä tuota tukin hintaakaan voi kehua vanhoihin aikoihin. Vielä 80-luvulla oli myös hankintalisä sitä luokkaa, että hankintahakkuu todella kannatti. Ensiharvennuksilla erityisen hyvästi, mutta myös avohakkuilla ja kaikessa sillä välillä. Moottorisaha-aikoihin olivat palkkakustannuksetkin kohtuullisen korkeat ja ajokoneille olivat kaikki mahdolliset työvaikeustekijät, jotka pitivät myös ajokustannukset tapissaan. Pomoja oli puunhankintayhtiöissä toimistot täynnä, siihen lisäksi lähes joutilaita etumiehiä,pystymittaajia, päivämiehiä yms. Motot ja tarjouksiin perustuviin(lue, puutavarayhtiöiden ilmoittamiin, ota,tai jätä), perustuvat hakkuu ja ajohinnoittelut laskivat korjuukuluja. Joutomiehet ovat ainakin vähentyneet konttoreilta, nykyisin yksi mies hoitaa entisaikojen kymmenen miehen työt. Nuo paljon parjatut paperimiehet saivat jo aikoinaan kovaa palkkaa, ja automaaton myötä heidänkin määrä on huomattavasti vähentynyt. Meollisuuden kannattavuus vaan tuntuu kaikesta huolimatta olevan jatkuvasti vaarassa ja puun reaalihinta laskee alamäkeä. Mikähän tässä asiassa oikein mättää?
Itsellä ei ole tutkittua tietoa, mutta tässä vähän arvausta. Metsäteollisuuden kannattavuuden vaikerointi pitää mekaanisessa teollisuudessa pitkälti paikkaansa. Sitä vastoin maassamme toimivien kolmen suuren osalta kannatavuusvaikerointi suurelta osalta puppua. Ennen olivat veloissa korviaan myöten, osin onnettomien yritysostoseikkailujen takia. Tällä hetkellä vauraita, UPM:n parhaassa tikissään ylisatavuotisen olemassa olonsa historiassa.
Lopputuotteiden hinta on myös reaalisesti laskenut elinkustannuksiin nähden hevosajoista. Samalla tavoin kuin maataloustuotteiden. Työn ja raaka-aineen osuus supistunut voimakkaasti lopputuotteen hinnasta. Sitä vastoin osingot turvonneet, eli firmoista rahat pumpataan osakkeen omistajille. Omistajat ohjeistavat toimivan johdon ja samalla ylimmälle johdolle suuret bonukset palkan päälle, jos firma tekee tulosta.Tästä voi päätellä, että metsänomistajienkin kannattaa osakkeita ostaa, jotta puutili mutkan kautta paranisi. Ennen ostomies, eli kymppi ostot vuodessa 5 000 mottia, nyt sillä taitaisi reilun kuukauden kiintiön täyttää. Samalla lailla korjuu tehostunut ja henkilöstö vähentynyt. Teollisuus kun samaa työvoimakuluvirttä vuodesta toiseen toitottaa, niin totuudeksi alkaa muuntua mielissä
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.