Keskustelut Metsänhoito Osta metsää ja ryhdy puuntuottajaksi – kannattaako?

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 56)
  • Osta metsää ja ryhdy puuntuottajaksi – kannattaako?

    Tapaan ihmisiä, jotka ovat erittäin kiinnostuneita metsistä ja metsätalousyrittämisestä. Siitä näyttää vallitsevan askarruttava epätietoisuus saisiko homman kannattamaan, jos metsää ostaisi. Hinnoitteleeko siis markkinat metsätilat liian kalliiksi?

    Markkinoita saattaa vaivata se, että metsätilat valtaosin siirtyvät perintönä tai sukulaisten välisinä kauppoina, jolloin vapaaseen kaupankäyntiin tulee vähän kohteita. Tähän osaltaan vaikuttaa mm. myyntivoiton erilaiset verotussäännökset lähisukulaisten välisissä kaupoissa. Vapailla markkinoilla kysyntä ja tarjonta väistämättä vaikuttaa hintaan, joten niukka tarjonta korottanee hintoja.

    Markkinahinnat näyttävät olevan ensisijaisesti riippuvaisia puustosta, ei siis niinkään hehtaareista tai tulevista kasvumahdollisuuksista. Tämä viittaa siihen, että korko näyttelee markkinoiden hinnoittelussa hyvin merkittävää roolia. Tästä syystä poikkeuksellisen matala korkotaso, varsinkin reaalikorkotaso on pitänyt metsän hintoja yllä, vaikka puun hinta ei olisi noussutkaan vastaavasti.

    Kun metsän arvo on tulevien tulojen ja menojen nykyarvojen erotus, niin on hyvin ymmärrettävää, että laskentakorolla on suuri merkitys varsinkin nuorissa metsissä.

    Minkälaisia ostajan tulevat metsänkäsittelytoimet tulisi sitten olla, että hän kykenisi maksamaan riittävän korkean hinnan? Kuinka ryhtyä puuntuottajaksi ja kannattako se?

  • Gla

    Puun takaa: ”Omalle työlle on aina laskettava palkka, sillä muuten pettää itseään, eikä silloin muullakaan talouslaskennalla ja käytettävällä korolla ole merkitystä.”

    Toisaalta pk-yrittäjien arkeen kuuluu varsin vaatimaton tuntipalkka ylityökorvauksista puhumattakaan. Joten varovainen kannattaa olla omasta työstä saatavan palkan suhteen. Muuten voi käydä niin, että yrittäjyys putoaa järkevien vaihtoehtojen listalta heti alussa. Parempi vaan olla palkansaajana vieraan listoilla.

    metsänvartija

    Pienmetsänomistajanaa ja piensijoittajana MV voi vaan todeta että aika selviytymistä se aktiviteetti on.

    Suomen vallitseva ympäristö on kiitos kovan verotuksen todella kallis. Asunnon hinnassa on 50 % veroa (lisäksi asuntojen hinnat liikkuvat trendissä niinkuin muukin ”omaisuus”). Auto hankintahinta on loppuun verotettu, lisäksi päälle vuotuiset verot, polttoaine vero jne.

    Onneksi metsätoimiston kulut voi vähentää verotuksessa kuin myös km ym.kulut.

    Vakavaraisuus on ehdoton edellytys samoin maksuvalmiuden itsessään on oltava kunnossa (käteinen pitää rattaat pyörimässä oli markkinatilanne mikä tahansa). Nämä kaksi talouden perustetta luovat hyvät edellytykset toiminnalle. Mikäpäs sen miellyttävämpää on kuin herätä aamulla tietäen että käteistä löytyy pakollisiin kuluihin.

    Tälläisessä tilanteessa ei metsänosto tule mieleenkään, pl. haaveissa oleva 10 ha suometsäpalsta jossain salolla…

    Parempi tehdä tulosta hoitoalueella ja säästämällä. Talvella voi hoitaa verosuunnittelut ja sijoitussalkun hoitaminen on joka päiväistä toimintaa.

    Mera-aikakauden viljelymetsien kasvu on sen verran hyvä että panostaa niihin, tuloksia siis tulossa.

    Lisä metsän osto veisi senkin työmäärän pois nimenomaan oikeista kohteista.

    Muutenhan metsänosto ja sen hoitaminen on parasta mitä on. Pankki rahoittaja rahoittaa ja verottaja verottaa, näiden mankeli jyrien välistä kun pääsee pois ”valssattuna” pärjää vallan mainiosti.

    raivuri

    Kyllä se metsän omistaminen kannattaa edelleen, kun osaa ja haluaa kehittää toimintaa ja hakea sitkeästi sitä parempaa tulosta.

    Hyvä hoito, aktiiviset hakkuut ja lyhyt kiertoaika. Siinä on resepti kannattavuuteen. Varsinkin jos oma kunto ja motivaatio riittää töiden tekemiseen.

    Jos meinaa metsää ostaa niin tarkkana pitää olla. Hyviä kohteita etenkin alakanttiin arvioidut päätehakkuuvaltaiset palstat, huonokuntoiset nuoret metsät/taimikot ja rehevien pohjien taimikot. Ja aina kannattaa kiertää läpi.

    Eihän tämä mikään lottovoiton veroinen homma ole, mutta hyvin tulee toimeen eikä silti tarvitse säästää.

    Reima Ranta

    Aika pessimistisiä ovat näkemykset mahdollisuuksista menestyä metsää ostamalla.

    Puun takaa puhuu keinottelusta tässä yhteydessä. Käsitinkö oikein, että pidät sitä taloudellisesti parempana menetelmänä menestyä taloudellisesti? Voitko tarkentaa käytännön esimerkillä mitä tarkoitat tällä keinottelulla ja mihin sen mahdollisuudet sinusta perustuvat.

    Jees h-valta puhuu ryöstömetsätaloudesta keinona. Voitko tarkentaa mitä tarkoitat sillä ja mihin sen mahdollisuudet perustuvat.

    Kukaan ei ilmeisesti ollut innostunut ajatuksesta, että pyrkisi ostamaan hakattua maapohjaa ja lähtisi siitä ns. tehometsätalouden keinoin liikkeelle istuttamalla uusi metsä. Eikö siis metsänistuttaminen olekaan kannattavaa?

    Rahan hinta on nyt alhainen. Hyvässä tapauksessa lainaa voisi saada maksamalla korkoa 2-3 %. Inflaatio pyörii kaiketi parin prosentin tietämissä, joten tästä reaalikoroksi jäisi näin 0-1%.

    Hatusta aivan suuntaa antavasti vedettynä T2 kasvaa, 20%, kuitupuu 10%, yhden tukin puu 3%, kahden tukin puu 2% ja kolmentukin puu 1% ja kasvu on reaalikasvua, jos olettaa puun reaalihinnan säilyvän nykytasolla. Mikä siis mättää, kun metsien hinnoittelussa (yl. summa-arvioita) puuston määrä näyttää kaiketi olevan ratkaisevin tekijä?

    Puun takaa

    Reimalle:
    Tarkoitan tässä yhteydessä keinottelulla metsänomistamista, jossa ei keskitytä puuntuotantoon vaan maanjalostukseen.
    Ostetaan isoja tiloja, koska niissä hehtaarihinta on huomattavasti pienempi kuin pikkutiloissa.
    Hakataan arvokas puusto, lohkotaan ja myydään tila pienemmiksi puuhapalstoiksi.
    Tässä menetelmässä tili tulee luonnollisesti paljon nopeammin kuin puuntuotannossa.
    Uusi metsälaki luo tällaiselle toiminnalle lähes rajattomat mahdollisuudet erittäin pienillä kuluilla.
    Ainoa edellytys tietysti on, että puuhapalstojen kysyntä pysyy nykytasolla.

    Puun takaa

    Näin varmasti onkin, mutta tiloja, joista ei käytännössä löydy kuin polttopuuta, on paljonkin tarjolla, ja niitä myös ostetaan paljon.

    hatelo

    Kohtullisen kokoisen plantaasin olen jo ehtinyt hankkia. Se on yhdistelmä tuota tehokasta puuntuotantoa ja keinottelua. Kassavirran pitää pyöriä ja pelisilmää olla. Metsäammattilaisen koulutus ei haitanne. 30 ha vuodessa lisää on tavoite.

    Reima Ranta

    Kun ostaa metsää on maksettava varainsiirtovero 4%. Ostosta voi sitten tehdä 60 % metsävähennystä hankintamenosta, joka pienentää merkittävästi puunmyynnistä maksettavaa veroa, mutta joka kuitenkin tuloutuu metsä edelleen myytäessä. Jos metsä on omistuksessa pitkään, niin inflaatio tietysti syö vähitellen tämän tuloutettavan arvon. Jos taas myy kohteen heti hakuun jälkeen, maksaa verot täysimääräisesti.

    Jos toimii kuten Puun takaa esittää, tämä 60% hankintamenosta lisätään täysimääräisesti edelleen myytäessä myyntihintaan, vaikka sitä ei olisi tässä kohteessa käytettykään, jos metsävähennystä on muualla käytetty. Lisäksi tulisivat lohkomiskustannukset, jotka ovat metsäpinta-aloilla huomattavan suuria, jos uusia rajoja joudutaan tekemään. Uusi ostaja edelleen joutuisi tietenkin maksamaan myös taas varainsiirtoveron 4%. En näe tällaisessa menettelyssä mitään ajatusta. Hyödyn saaja olisi vain verottaja. Sinulla on Puun takaa perustelematon huoli keinottelusta.

    Puun takaa

    Näin kuitenkin elävässä elämässä tapahtuu koko ajan.
    En minä huolta kanna toisten tekemisistä. Jokainen tekee miten parhaaksi näkee.

    Puun takaa

    Toki käytetty metsävähennys tuloutuu kun tila myydään, mutta hakkuun jälkeen tilan hinta onkin pienempi, eli myynnistä syntyy tappio, ja se taas kuittaa tuloutuvan metsävähennyksen. Ei siitä verottaja juuri hyödy. Ostetaan taas tila ja saadaan käyttöön uusi metsävähennys. Missään vaiheessa ei makseta täyttä veroa.
    Erittäin yksinkertaista.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 56)