Sauli Valkosen juttu (Anne helenius) on näköjään niin erinomainen, että lukuaika on maksullinen. Sama juttu on ”maksettu”, koska metsälehti tulee kestotilauksena! Olen ns ”äimän käkenä”!
Ei tule lehti joten ostan silloin tällöin kuukauden lukuajan . Valkosen juttu oli kiinnostava , mutta ne kuvat , jos jk-metsä näyttää nuin latvattomalta kuin kuvissa niin parempi unohtaa koko hakkuutapa . Minun mielikuvissa jk-metsä on hyvälatvaista ja pöhäkkä väriltään . Näissä latvat oli karannut ties minne . Ostan joskus lukuaikaa nähdäkseni joko lehti kannattaa tilata . Harvoin lehdessä mitään uutta , puolivillaisia testejä , käy parhaiten uudelle metsänomistajalle .
Metlan virallinen kanta jatkuvaan kasvatukseen on, että siitä ei tiedetä mitään. Lähteen tekemät tutkimukset ja koekentät on vaiettu historiaan. Kirjassa ”Metsän jatkuva kasvatus” on harvennusmalleja myöten se tutkimustieto, jota ei virallisesti ole olemassa.
Joskus aikoinaan on ollut puhetta jk:n yhteydessä, että yksi haaste on sopivan edullisen ja toimivan korjuukaluston kehittäminen harsintahakkuisiin, jotta päätehakkuuta kalliimpia korjuukuluja saataisiin laskettua.
Isoille puille sopii parhaiten isokokoinen moto. Mutta mahdolliset korjuuvauriot ja suht. kallis korjuu jää silti olemaan. Kuuselle varsinkin pitäisi olla puun pystyyn karsiva koura, joka vähentäisi korjuuvauriot jäävälle puustolle melko pieniksi.
Pystyyn karsivia giljotiinikouria, jotka toimii tr.metsäkuormaimissa on olemassa, mutta ne sopii lähinnä vain tienvarsi-ja pellonreunapuiden hakkuisiin.
Jos jk yleistyy, niin siinä olisi esim. Ponssen suunnittelijoille uutta sarkaa kehittää puuhun kiipeävä moton koura.
Täällä palstalla hihiteltiin, kun totesin omasta mielestäni jatkuvan kasvatuksen sopivan parhaiten männiköihin. Niinpä tuossakin jutussa Valkonen halaili mäntyjä ja esitteli männikön JK:ta. Oli mielenkiintoista luettavaa.
Hyviä jk-kuvauskohteita on vaikea löytää. Nykymetsät näyttävät latvuksiltaan huonoilta senkin takia että toistuvin jk-hakkuin käsiteltyjä metsiköitä on meillä vielä vähän. Jk:hon siirtyminen käy parhaiten kun metsä on valmiiksi erirakenteinen. Tasakokoisesta metsästä se lienee helpointa tehdä uudistushakkuun kautta: männyllä avo-, siemenpuu- tai väljennyshakkuu ja kuusella avohakkuu, ja näistä aletaan rakennella erirakenteisuutta. Muistaen säästöpuut.
On sitten vielä pienaukot, joilla voidaan jäljitellä luonnon tapaa uudistaa metsää, ja niillä syntyy pienipiirteistä maisemaa. Tuulituhoille altista metsänreunaakin tulee paljon. Ehkä ne sopivat parhaiten toistuvin harvennuksin käsiteltyihin tai selvästi erirakenteisiin eli valmiiksi muuttuviin tuulioloihin ’valmennettuihin’ kohteisiin.
Näkemys metsätuhoihin oli jutussa terveellä pohjalla: muut tuhoriskit ovat jk:ssa harvinaisempia kuin tasarakenteisessa, mikä parantaa talouttakin, mutta juurikäävät ja jk ovat yhteensopimattomat. Mietityttävä asia on se, että jk-hakkuut pitäisi tehdä talviaikana. Tämä rajoittaa menetelmän leviämistä.
Männiköt uudistuu hyvin luontaisesti (jos ei olla rehevillä mailla) ja uudistuskulut jää keskimääräistä pienemmiksi olipa jatkokasvatus sitten tasaikäisen tai jatkuvan kasvatuksen mallilla. Usein th.kulutkin jää tavallista pienemmiksi kun selvitään yhdellä th.kerralla. Sen vuoksi männikön kasvatus (esim. 3,5 % korkokannalla laskettuna) tuottaa helposti paremmin tasaikäiskasvatuksena kuin jatkuvan kasvatuksen mallilla, jos lasketaan molempien kokonaiskasvun /kiertoaika pysyvän samalla tasolla. Mutta koska muitakin arvoja ja tavoitteita on olemassa kuin taloudellinen tuotto, niin ihan hyvä lisä metsänkäsittelyvaihtoehtoihin jk on kangasmaidenkin männiköissä.
Jo valmiiksi erirakenteiset on parhaita kohteita jatkokasvattaa samalla tyylillä, jos muuten on edellytyksiä siihen esim. puuston kunnon kannalta.
Jk onnistuu mainiosti niin kauan kuin sinulla on tasaikäisenä kasvatettu hyväpuustoinen metsä jota harsia.Mitä kauemmin metsä on jatkuvassa kasvatuksessa sitä surkeammaksi kasvu muuttuu.Varsinkin männiköillä ainoa jatkuvaan kasvatukseen viittaava järkevä konsti on että hakkaa metsän siemenpuuasentoon.Tämän voi sanoa sillä kokemuksella mitä suvun harsintamänniköistä on.
Joskus aikoinaan on ollut puhetta jk:n yhteydessä, että yksi haaste on sopivan edullisen ja toimivan korjuukaluston kehittäminen harsintahakkuisiin, jotta päätehakkuuta kalliimpia korjuukuluja saataisiin laskettua.
Isoille puille sopii parhaiten isokokoinen moto. Mutta mahdolliset korjuuvauriot ja suht. kallis korjuu jää silti olemaan. Kuuselle varsinkin pitäisi olla puun pystyyn karsiva koura, joka vähentäisi korjuuvauriot jäävälle puustolle melko pieniksi.
Pystyyn karsivia giljotiinikouria, jotka toimii tr.metsäkuormaimissa on olemassa, mutta ne sopii lähinnä vain tienvarsi-ja pellonreunapuiden hakkuisiin.
Jos jk yleistyy, niin siinä olisi esim. Ponssen suunnittelijoille uutta sarkaa kehittää puuhun kiipeävä moton koura.”
Miksi alkaa kehittelemään sellaista, joka on ollut jo olemassa? PIKA 75 karsi rungon noin kahdeksaan metriin ennen kuin sahasi sen kannosta irti. Tyvipölkyn katkaisun jälkeen se pystyisi nostamaan rungon takaisin pystyyn ja karsimaan taas, vaikka se ei ole tarpeen, koska se ei kaatanut puuta maahan asti, vaan runko oli ilmassa koko ajan.
Siitäpä mallia jatkuvan kasvatuksen koneeseen, joka selviytyisi niin isoista kuin pienistäkin puista, eikä lahmaisi uusia alikasvoskuusia.
Pika 75 olisi tietyssä mielessä hyvä konsepti JK-hakkuuseen sopivalle konemallille. Kuvia löytyy halukkaille kantapuu.fi – kuvahausta.
Nyt on Saksassa kehitetty hieman vastaavan tyyppinen konemalli, jolla pystytään tekemään JK hakkuita kohtuullisilla vaurioilla pystypuihin. Mutta…jotta koneen vakavuus on riittävä isoille puulle, se on erittäin järeällä tela-alustalla ja painaa 46 tonnia. Saksassa tarvitsevat ko. konetta siksi jatkuvassa kasvatuksessa, että korjaavat tukkiosan pitkänä.
Pikan ongelma aikaisemmassa muodossaan olisi stabiliteetti ja kohtuullisen lyhyt ulottuma. Sen tietävät ne, jotka ovat aikoinaan ko. koneella hakanneet ja yleensä sen kaataneet. Siemenpuiden keruussa olisi hyvä sellaisenaan.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.