Olen itse koittanut olla optimisti. Huonolla menestyksellä. Pelkästään energiapuun käytön lisäyksestä on puhuttu yli 40 vuotta. 80-luvun lopun nousukaudella metsä tuotti kovaa hyvinvointia monellakin tasolla. Oli töitä kaikille halukkaille, ja esim. metsätieverkosto ei ollut nykyisellä tasolla mitä se nyt on, joten luonto voi paremmin ja oli vielä erämaa-alueitakin. Nykyään on tiukassa löytää yli 100ha metsäkuvio, joka ei rajaudu teihin, sähkölinjoihin tai rakennettuun asutukseen.

Tieverkoston ansiosta metsät ovat rauhattomia, joten eläimistö on vähentynyt ja monimuotoisuutta lisäävien toimien suhteen olemme jo 20 vuotta myöhässä. Sama juttu näiden älypapereiden ja nanosellujen kanssa. Myöhässä 20 vuotta. Olemme markkinoilta syrjässä olevia halvan raaka-aineen tuottajia ja emme osaa jalostaa tarpeeksi edullisesti, joten Kanadan ja Keski-Euroopan metsätalous menee vieläkin hiukan edellä. Jos joku kuusi saadaan myytyä eteläkoreaan puolivalmisteena, niin sepä vasta vuoden uutinen..

Muistan itselleni visioidun vuonna 1988 seuraavasti : ”Kunhan kiinalaiset oppivat lukemaan sanomalehtiä seinälehtiensä sijaan, niin Suomen sanomalehtipaperi markkinat ovat rajattomat, ja puun hinta nousee taivasiin”. . No ei tullut tätäkään.

Entäs kovat talousarvot ja tuotto nykyään? 1980-luvun alussa 1500m3 päätehakkuu riitti tuottamaan ison omakotitalon verran puhdasta rahaa. Nyt samalla leimikolla et saa edes käsirahaa hankituksi, jos uutta torppaa meinaisi. Eli puun hinta on surkea, jos sitä verrataan mihinkään indeksiin. Samalla hoitokulut ovat nousseet, mutta toisaalta puustoisen maapohjan arvokin on noussut.  Oma suunnitelmani on: Pidän metsäni kunnossa. Sitten kun kehitysluokkajakauma ja puusto tila on sopivalla tasolla, niin kaikki rahoiksi. Olipa ostaja ryssä tai kiinalainen. Aivan sama. Saan kolme omistamaani metsätilaa myydyksi helposti ja siirrän murheet toisille.

Ei suljekaan. Tänään soittelin erään yhtiön kanssa ja tarjosin kesäkelpoista 03:n kuusikon harvennusta. Oli kiinnostunut, mutta ei tuo taivaita luvannut. Uskallan väittää että monenkin realistin optimismi on koetuksella seuraavat viisi vuotta. Markkinahäiriöt jatkuvat nyt pitkään.

Se mitä olen pohtinut, eli miten kun nämä kuuluisat suuret ikäluokat jäävät pois metsänomistuksesta, eli perintöjä jaetaan tulevaisuudessa paljon. Mihin kaikkeen tuo tulee vaikuttamaan? Puun tarjonta? Vähenee vaiko kasvaa? Kasvaako suojeluvaatimukset jne?

Esim. naapurin perikunta jakoi 25ha tilan tasapuolisesti kuuteen osaan. Ainoa  hyötyjä tuosta taisi olla Maanmittauslaitos. Mutta kun ei voinut kellekään myydä. Ei vaan voinut.

Eli olemme halvan raaka-aineen tuottajia..

Tosi kyllä. Onneksi se luonto kuitenkin sen suurimman työn tekee. Mutta se on vinksallaan että joudumme maksamaan metsistä aivan rajua ylihintaa suhteessa raaka-aineen hintaan.