Keskustelut Metsänomistus Onnettomuudet metsätöissä

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 30)
  • Onnettomuudet metsätöissä

    MV on saanut kunnon kropsuja, kaikki ovat tulleet hakkuutöissä, Sen takia MV on lopettanutkin metsänhakkuutyöt.

    Jalka murtui vinssatessa puita, vinssi ”hyppäsi” jalan päälle. Tyvi potkaisi kylkeen ja kylkiluut murtui. Pienenpiä tapaturmia on tullut paljon.

    Onneksi on turvavarusteet, ilman niitä olisi sattunut vieläkin pahemmin.

    Näihin kyllästyneenä MV siirtyi metsänhoitohommiin. Turvallisempia ja mukavempia töitä.

  • MIKANDER

    Itsellä yli 20V.kokemusmetsätöistä ei tapaturmia.
    Käytiin viimmevuonna .EA-1-2.kurssittalon piikkiin.
    Urakassa on suuri riski sattua jotakin kiire väsymys.
    Myrsyleimikot myös pahoja jos ei ole huippuluakanammattitaito.
    Harkintaa aina ennen kuin teet.?

    metsänvartija

    Väsymys se johtaa onnettomuksiin, ote lipsahtaa.

    pihkanaama

    Alottelin omaa metsänhoitouraa alle 10-v sitten. Sitä ennen moottorisahakokemusta vain polttupuusahailusta. Näin myöhemmin ajateltuna tapaturmariski saattoi olla silloin jopa suurempi, kun ilman mitään turvavarusteita painoi menemään. Onneksi ei mitään sattunut.
    Lähdin sahasavottaan sillä periaatteella, että opettelen ensin teoriassa työvaiheet mahdollisimman hyvin ja turvallisesti ja hommaan kaikki tarpeelliset turvavarusteet ennen metsään menoa.
    Samoin tehtiin yksi pihapuiden kaatosavotta tutun metsurin kanssa, joka opetti käytännössä kaato, katkaisu- ja karsintatekniikat.Aloitin sahailun halpohkolta kohteelta, jossa kaatosuuntien kanssa ei ollut niin nuukaa: oli vähäpuinen alue ja puiden kokoluokka ei kovin järeää.
    Raivaussahan kanssa sama homma, kirjallisuudesta sekä videolta perusoppi kaaliin ka sitten harjoittelemaan.
    Myöhemmin olen kiinnittänyt huomiota ergonomisiin työasentoihin enemmän, ettei esim. selkä hajoa ennen aikojaan.
    Toistaiseksi on päässyt vähillä vammoilla. Kerran putosin tukkikasan päältä, kun pölli pyörähti jalan alla. Mustelmalla ja pikku säryllä selvisin. Tuuriakin kerran oli, kun yhtä tuulen kallistamaa puuta katkaisin. Lähti niin nopeasti, ettei kerennyt kissaa sanoa, kun rungossa ollut jännite purkautui. Onneksi kimposi toiseen suuntaan.
    Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ainakin tällainen ei ammattilainen, mutta tekeväinen metsänomistaja selviää vähimmin vammoin, kun ottaa asioista mahdollisimman hyvin selvää ennen tekemistä, käyttää AINA turvavarusteita ja ei ahnehdi liikaa kuutioita ja hehtaareja. Väsyminen, hosuminen ja valon väheneminen lisäävät todella paljon tapaturmariskiä.

    Hiluxmetsuri

    Mitään vakavampaa ei ole sattunut. Pari kertaa olen kompastunut kävellessäni raivaussahan kanssa. Mitään ei sattunut kone kun oli tyhjäkäynnillä eikä maassa ollut pitkään kantoon sahattuja tappeja, jotka olisivat tulleet rinnasta sisään. Tämän riskin takia sahaan aina lyhyeen kantoon.

    Väsymys kun iskee niin silloin on tauon aika.

    pitkät neulaset

    Kerran paritusreki perässä hyökäytin Winhan lumisiltaa myöten kanavan yli – puski suoraan päin naapuripalstalla olevaa märännyttä koivua. Koivusta katkesi parimetriä latvaa ja iskeytyi jakaukseen – ajoittuu varmaan samoihin aikoihin kun profiloiduin tänne….
    Tästä olen oppinut sen ,että kannattaa aina kopsauttaa päähän – siellä se vika on 😉

    raivuri

    Eipä onneksi mitään vakavampaa. Joitain pieniä kaatumisia. Kerran tosin meinasi 3 tukin siemenpuumänty kaatua naapurin mökin päälle, kun vinssistä jäikin vapaa asento päälle eikä apumies ollut ihan hereillä. 3 metriä meni seinästä ohi.

    Tapaturmat välttää kun ei ole väsynyt. Lisäksi aina kannattaa miettiä ennen tekemistä. Myrskypuut jätän suosiolla motolle.

    Rane

    Väsyneenä sattuu.Jo aikaa sitten oli savottamies loppupäivästä huomannut että myyrähän se hangesta pilkistää ja oli huitaissut sitä moottorisahalla.Oli vaan valitettavasti oma kumisaapas.

    korpisoturi

    Eipä mitään suurempia…. joskus teininä tuli vesurilla koipeen vedettyä kunnolla mutta tikeillä selvittiin. Metsäkoulussa saha lipesi jalkaan, mutta turvahousut säästivät pahemmilta.

    Tare

    Aika vähän on mitään sattunut, joskus kymmeniä vuosia sitten jäi jalkaterä pölkynpään alle, ja nyt viime vuosina olen kaatunut risukossa raivurin kanssa parikertaa, toisella kertaa jopa loukkasin, kun jäi kahva huonosti rinnan alle. Samoin pari kertaa raivurilla sohaissu ampiaispesään, onko 8 pistoa kerralla sitten onnettomuus, vai huonoa tuuria

    suorittava porras

    Nostetaanpa pintaan ja laajennetaan aihetta työmatkaan ja liikenteeseen

    Katselin jokin aika sitten lohdutonta näkyä kuvasta , jossa pikupin katto oli littaantunut lavan reunojen ja konepeiton tasolle . Kuin ihmeen kaupalla kuljettaja oli selvinnyt vähin vammoin ahtaaksi käyneessä kabiinissaan . Hänet oli tosin jouduttu ”rälläköimään” ulos ylösalaisin olleesta ajoneuvosta .

    Metsäkoneenkuljettaja oli palaamassa työmaalta polttoainesäiliö auton lavalla , kun vastaan tuli auto ja tie kävi syystä tai toisesta ahtaaksi . Autot ohittivat onnellisesti toisensa , mutta tilanteen jälkeisessä mutkassa tuli ongelmia . Pikuppi suistui ojaan , kimposi takaisin tielle ja pyörähti joitakin kertoja pituusakselinsa ympäri yllä kerrotuin seurauksin . Erityisen huolellisesti sidottu ”vanhanmallinen” polttoainesäiliö riistäytyi rytäkässä kiinnityksistään , teki pitkän juovan tiehen ja jäi köllöttelemään tien oheen . Pisaraakaan löpöä ei kutenkaan valunut tankista pois kiitos lujien rakenteiden . Nykymallisen direktiivit täyttävän muovisäiliön tilanne olisi ollut toinen . Palokunta olisi joutunut huolehtimaan öljyvahingosta muiden askareiden ohella .

    Tämä vain keskustelun jatkeeksi ja mietittäväksi , kuinka välttää onnettomuudet erikoisajoneuvojen ja raskaan liikeneteen kanssa….
    kaikissa tapauksissa ei ole niin hyvää tuuria , kun edellä .

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 30)