Nyt kun venäläinen puu on poissa markkinoilta, miten FSC-puun vaje on siltä osin saatu täytettyä?

Suorittavan pään näkökulmasta mieleen hiipii pelko, että muoti-ilmiö rahoitetaan säästöillä , joita kertyy ,kun ei tarvitse tehdä ko kohteille ennakkoraivauksia. Yrittäjät puolestaan korjaavat puut osittain talkolla . Pienaukot aukkotaksalla ja raivaamattomat kohteet  ”luonnollisesti” ilman vaikeuslisiä , koska toimitaan sertifikaatin edellytyämällä tavalla.

Se ,miten  peitteisyyden /työn haastavuuden lisääntyminen vaikuttaa pitovoimaan työntekijöiden kohdalla metsäalalla , ei tunnu huolettavan yhtään.  Moni motokuski on vaihtanut tähänkin mennessä alaa kyllästyttyään liian haastavaan toimintaympäristöön. Alituinen peitteisissä olosuhteissa/ risukoissa rymyäminen on saanut mitan täyttymään. Nyt tätä ”herkkua” on tarjolla lisää . Herääkin kysymys, maksetaanko yrittäjille ja työntekijöillekin vastaavat bonukset monimuotoisuuden edistämisestä ,jotta työ on kannattavaa ja kiinnostus alaan säilyy? Jos vanhat merkit pitävät paikkansa ,ei makseta. Kilpeä kiillotetaan talkoilla ”yhteisen edun” nimissä. Käykö tässä lopulta niin ,että työvoima ja yrittäjät saadaan kaikkoamaan alalta ja puuntuotanto ehtymään  vuosikymmenien takaiselle tasolle? Tekee ”nannaa” vaikeuksissa olevalle kansantaloudelle.

Tämäkin pelko on aiheellinen mitä Suorittava kertoo, puusta kun tulee pulaa kaikki paska ostetaan mikä saadaan, eikä se varmaan motovoi konekuskeja eikä sen enempää metsäomistajia. Jatkossa varmasti tulee melkoinen pula koneenkuljettajista ja yrittäjistä, nyt niitä vielä on onneksi riittänyt.

”miten FSC-puun vaje on siltä osin saatu täytettyä?”

FSC-sertifikaatin voi nykyään saada tuote jossa on  30% sertioimatonta puuta.Aikaisemmin sitä sai olla 15% mutta ilmeisesti raaka-ainepula ja järjestelmän korruptoituneisuus muuttivat sen.

Ps.Tuo 30% on siis laskennallinen.Todellisuudessa tilanne on se että n.30% tuotteista ei ole tehty FSC-sertifioidusta raaka-aineesta.Ja kuka näistä prosenttiosuuksista pitää kirjaa…

Arvopohjainen realismi ei vaan oikein toimi. Se pohjautuu toiveajatteluun, jonka pohjana taasen on syödä ja säästää  kakku samanaikaisesti-periaate. Odotetaan että  vielä löytyy joku puusta jalostettava ihmetuote, joka ratkaisee kaikki metsätalouteen ja metsäteollisuuteen liitetyt ympäristö- ja ilmasto-ongelmat ja tämä tuote pitäisi tuottaa pienellä puumäärällä.  Ehkä jonain päivänä puusta onnistutaan jalostamaan kultaa?

No vakavasti puhuen, puuta ja sen ominaisuuksia ja näiden ominaisuuksien jalostusmahdollisuuksia on tutkittu jo niin kauan, että luulisi jo löytyneen se ihmetuote, josta  metsäteollisuuteen saadaan uusi Nokia, mutta ei vaan ole löytynyt. Nekin uudet tuotteet, mitä on viime vuosina kehitetty, on ainakin toistaiseksi jääneet ”suutareiksi” eli ei ne ole saaneet markkinoilla jalansijaa, aina ne vaan ovat metsätoimijoiden puheissa ”lupaavia” vuodesta toiseen.  Mutta hypetys on ymmärrettävää ja sitä pitää jatkaa, jotta  sijoittajien ja rahaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen antavien tahojen mielenkiiinto ja rahavirrat pysyisivät yllä.