Burlilta aika paljon allekirjoitan noista ihan asiaa oikeasti tuntevalta. Niin ja tuolla joku epäili ettei sähkölaskuni voi olla sinnepäinkään kun ilmoitin. Kyllä voi ja se että käyttövesi ei lämpeä sähköllä on myös kattila-varaajayhdistelmässä aivan normaalia. Koska varaajassa on kierukka jossa käyttövesi lämpeää samalla kuin lämmitysvesikin. Aika peruskauraa joka kuvaa hyvin eräiden ”asiantuntevuutta”. Jos on keskuslämmitys se oikeasti tarvitsee sähköä vain veden kierrätykseen kattilan ja varaajan väliin ja patteriverkostolle toisen kiertovesipumpun. Kattilan ja varaajan väliä ohjataan pumpun ohjaustermostaatilla ja se käy todella lyhyitä aikoja pitäen kattilan optimaalisen kuumana koko lämmityksen ajan. Ja sammuttaa tietysti pumpun kun lämmitys puita lisäämällä lopetetaan. Minä olen itse tehnyt myös patteriverkoston ja onnistuin suorastaan yli odotusten ja nytkin talo lämpiää ilman pumpun apua loistavasti vapaakierrolla. Noin 200m2:n lämmityspinta-ala lämpiää suht järkevän pienellä puumäärällä talven. Noin neljä traktorin metsäperäkärrykuormaa riittää varmasti. Ja tosiaan en edes vaivaudu kilpailuttamaan sähköjäni kun kulutus on aivan olematonta. Toki en ole vaivautunut sitä tekemään kahdella mökillänikään jotka lämpeävät ilmalämpöpumpuilla myös ympärivuotisesti. Noin satasen kuukausi tahtia. Perusmaksuineen.

Jaa-a. Viisaustta meille tyhmemmille. Olisihan se sääli, jos Burlin ja Jeessin polttopuut kuivuisivat pilalle.

Mitenkähän nuo kelot ovat onnistuneet säilymään vuosikymmenten ajan siten, että niistä saa varsin hyvät tulet, vaikka ei tervaista puuta olisikaan. Kyse siis männyn ja kuusen keloista.

On myös sellainen kumma, että piiterissä polttopuut menettävät kaikki palavat ja herkät ”palavat yhdisteet”, mutta vanhoissa hirsirakennuksissa olleet hirret ovat aivan oivallista polttoainetta – oliskohan luoja niin kiero, että säilyttää nuo ”palavat yhdisteet”  puurakennuksissa, että ne palaisivat kovemmalla liekillä ja tappaisi paremmin.

Esi-isät ovat olleet todella tyhmiä, kun he ovat kaataneet lehtipuut – nimenomaa mm. vanerikoivut uittoa varten silloin, kun ne ovat reilusti hiirenkorvalla. Eihän ne hiirenkorvat mitään haihduta, siksipä puu pukkaa nopeasti täyden lehden. Kun lehdet ovat muuttuneet ruskeiksi, on kuivatus loppunut, eikä elokuussa enää kuivu mikään avotaivaan alla, koska yökaste kastelee enemmän kuin päivän lämpö haihduttaa.

Rasikuivattu lehtipuu toki palaa tulessa, palaahan Jeessin litimärät pökkelötkin kattilan pesässä, vaikkakin hänelle riittäisi hyvinkin 100:n neliön pressu, jonka avulla hän pystyy hyvin estämään puittensa kuivumisen.

”Puuki”: Kuten kirjoitin, tuo puun kosteus on helppo mitata ja aiheesta löytyy tarkasti dokumentoitua tutkimustietoa.

”Jätkältä” hyvä huomio keloihin liittyen. Ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa kelot ei ainakaan nykyaikana vuosikymmeniä pystyssä pysy, vaan lahoavat tyvestä poikki ja kaatuvat maahan lahoamaan suhteellisen nopeasti. Sekä mänty että kuusi. Pohjois-Suomessa tietysti tilanne on toinen. Etelässähän rakennuspuuksi kelpaavia kelohonkia ei synny käytännössä ollenkaan, vaan puut lahoaa pystyyn.

Kelopuussa melkein koko runko on sydänpuuta kapeaa mantopuuvaippaa lukuun ottamatta ja sama pätee ikivanhoista petäjistä veistettyihin hirsiin. Niissä uuteaineita on jo alkujaankin valtavasti ja olisiko niin, että eivät ole erityisen herkkiä haihtumaan? Nuori, pieniläpimittainen puu lienee asia erikseen. Taannoin havaittiin jossain lämpölaitoksilla, että mänty kannattaa polttaa mahdollisimman tuoreena, kunhan kattila on siihen sopiva erityisesti savukaasujen lämmön talteenotto mukaan lukien, minkä joku jo mainitsikin.

Entisiltä savottamiehiltä olen kuullut, että ainakin Itä-Suomessa vanerikoivut kaadettiin rasiin vasta loppukesästä. Vaikka yöllä ilman suhteellinen kosteus on korkealla ja kastetta tulee, niin ei ne lehdet ime sitä vettä takaisin runkoon.

Edit: joskus kaadoin itsekin vielä elokuun lopussa leppiä rasiin ja kuukautta myöhemmin oli lehdet harmaita. Köykäisiä olivat nostella traktorin lavalle. Vaan ei kai sillä välttämättä väliä ole, mihin aikaan kesästä kaataa, hiirenkorvalla oleva puu kasvattaa ehkä vielä täysikokoiset lehdet ja puu kuivuu.

Noita pystypuiden kosteuksia on toki mitattu. Keskitalvella puut ovat kuivahkoja, mutta niiden kosteus alkaa nousta Huhtikuulla ihan alkupäivistä lähtien. Kosteimmillaan puut ovat Toukokuussa ja kosteus vähentyy niin, että puu on kuivimmillaan Heinä – Syyskuussa.

Yksi fakta on märkien puiden polttajille: Kymmenen kiloa koivua, jonka kosteus on 20 %, sisältää 2 litraa vettä, joka pitää höyrystää ja työntää savupiippuun.

Kymmenen kiloa koivua, jonka kosteus on 40 %, sisältää 4 litraa vettä ja sen puumäärän antama energia on 30 % pienempi kuin 20 prosenttisen puun.

Jeessillä on melko alkeellinen kattila, kun se kuumentaa hormin ilmoitettuihin lämpötiloihin. Jeessi ei voi kuin uneksia käyttävänsä – kuten monissa lämpökeskuksissa käytetään – muovista savupiippua. Haponkestäväkään piippu ei kestä niitä syövyttäviä happoja, joita vetisessä savukaasussa on.

Sellainenkin havainon Lapin miehillä olen havainnut, että rankapuut kuivatetaan pystyssä eukä pinoissa.