Täällä kaksiaikasähkö tulee suunnilleen  saman hintaiseksi kuin yksiaikasähkö. Kokonaishinta  riippuu käyttöajoista. Yöllä kun ei viitsi pyykkejä pestä eikä saunaakaan lämmittää, niin ei kulu sitä ns. säästösähköä muuhun kuin  lattialämmitykseen. Alkuun oli edullista tehdä kaksiaikasähkösopimus mutta siirtohinnan perusmaksua on nostettu niin reippaasti, että hintaero on tasoittunut.

Sähköstä: itse olen ostanut Spot-sähköä ja vaikka hinta vaihteleekin ja on ollut hiukan nousussa viimeaikoina, niin usein etenkin kesäöisin on hinta ollut 1c tuntumassa.

Jos vuodessa säästää 500 euroa sillä, että rakentaa uuden talon, niin koska se uusi talo maksaa itsensä takaisin, eli kannattaa asua vanhassa niin kauan kun se on muutoin järkevää, millään säästöllä ei uutta taloa voi perustella, vaikka säästäisi 2000 euroa vuodessa, niin tappioksi menee. Sama mietintä lämmitystavasta, jos joku lämmitysmuoto säästää vaikka 200 euroa ja lämmitystavan vaihto maksaa 5000 euroa, vaihdos tuskin kannattaa ennenkö vanha lämmitysmuoto on pakko vaihtaa. Eri asia on sitten mukavuus, käytännöllisyys tai kätevyys, mutta taloudellisesti usein uuden tekeminen ja vaihtaminen ei ole kannattavaa ennenkö vanha on loppuun kulunut.

Viestiketjun lukeminen oli hupaisaa, faktaa ja fiktiota rinta rinnan. Muutamilla kommentoijilla tietoa, toisilla uskomuksia. Heitän lusikkani soppaan seuraavilla kommenteilla:

Puu on kuivinta kesällä, kun lehdistö pyrkii haihduttamaan vettä kovemmin kun juuristo ja runko sitä tilalle toimittaa. (Vuositasolla kuivin ajankohta tietysti vaihtelee ehkä heinä-lokakuun välillä sääolosuhteiden mukaan). Tämä on helposti mitattavissa ihan ilman laboratoriolaitteita, useimmista keittiöistä riittävä talousvaaka puun painon mittaamiseksi ja hiukan yli sata-asteinen uuni puunäytteiden kuivaamiseksi absoluuttisen kuivaksi riittää. Silti elää sitkeänä ”vanhan kansan tieto” siitä, että puu muka on talvella kuivinta. Poikkeuksena tietysti mahlaa puskevien lehtipuiden, kuten koivun käyttäytyminen keväällä. Ennen lehtien puhkeamista ovat ne märimmillään.

Toinen monenmoisia uskomuksia sisältävä asia liittyy ilmavirtauksiin puupinossa. Puista haihtuva vesi jäähdyttää ilmaa ja se muuttuu raskaammaksi ja tämä tulisi muka huomioida pinon teossa. Haihtuva vesi sitoo lämpöä, ja jäähdyttää ilmaa. Tämän rinnalla on myös uskomus, että koska vesi on raskaampaa kuin ilma, on myös kostea ilma tuntuvasti raskaampaa kuin kuiva ilma ja painuu alaspäin. Ensinnäkin kosteuden haihtuminen puusta on niin hidasta, että ilman tiheyden massaeroista seuraavat virtaukset ovat olemattomia verrattuna sääolosuhteiden aiheuttamiin ilman liikkeisiin pinossa – pienikin tuulenvire tuulettaa oikeaoppisesti ilmavaksi tehtyä pinoa niin, että kosteuden haihtumisen aiheuttamat virtaukset ovat merkityksettömiä. Toiseksi se ilmassa yksittäisenä leijaileva vesimolekyyli ei välttämättä tee siitä ilmasta painavampaa.

Asiaa on tutkittu ja havaittu, että on yhdentekevää, miten päin ne halot pinossa on, paitsi kattamattoman halkopinon ylimmät puut: halkaisupuoli pinon yläpinnassa toimii jossain määrin ”kattona” ja sadevesi valuu tasaiselta halkaistulta pinnalta enemmän pinon laidoille tippuen maahan tai kuivahtaen kohta ilmaan, eikä pinon sisään, mistä haihtuisi hitaammin.

Puita ei kannata ”kuivattaa” loputtomiin. Mummovainaa oli aikoinaan huolissaan siitä, että halkoliiterin perällä olevat puut alkavat olla kolmattakymmentä vuotta vanhoja ja ne pitäisi saada poltettua. Naureskelin asialle, mutta nyttemmin kun niitä puita on polteltu, niin oikeassa tuo tuntui olleen. Eivät pala yhtä hyvin kuin vuoden-pari vanhat kuivat puut. Ovat vähän kuin grillihiiliä, ”hehkuen” palavat. Syynä on ilmeisesti erinäisten palavien yhdisteiden haihtuminen pitkän varastoinnin aikana. Grillihiilien teossa nuo haihtuu nopeasti miilussa, mutta sama tapahtuu ilmeisesti hitaasti osittain myös liiterissä.

Mielestäni helpoin ja varmin tapa saada kuivaa ja homeetonta polttopuuta ilman keinokuivausta ja katettuja varastoja kesän sääolosuhteista riippumatta, on kaataa lehtipuu rasiin heinä-elokuussa. Lehdistö haihduttaa kaadetun rungon vedestä ainakin puolet noin kuukaudessa ja siitä ei ole enää pitkä matka noin 20 % kosteuteen, minkä jälkeen puu ei enää homehdu. Kun puut on viimeistään huhtikuun alussa pilkottuna, saa ne kärrätä liiteriin ennen juhannusta. Saunan olen jonkun kerran lämmittänyt suoraan rankakasasta pilkotuilla rasiinkuivatuilla puilla kokeilumielessä ja kuumaksi on tullut, joskin ehkä kolmannes enemmän on pitänyt puuta nakella pesään.

Raportoin yhden pihakoivun jalostuksesta polttopuuksi tällä palstalla muutama vuosi sitten. Rasissa kuivuneessa puussa oli kosteutta muistaakseni 35 % absoluuttisen kuivan puun massasta (kosteussuhde), kun tuoreella puulla kosteussuhde huitelee sadan prosentin tuntumassa (painosta puolet on vettä).

Pinot on tietysti viisasta tehdä irti maasta. Puista haihtuvan ilman kanssa tällä tuskin on juuri mitään tekemistä. Maa pysyy märkänä läpi vuoden ja tuulikaan ei puhalla maanpinnan tasolla kovin ankarasti, vaikka telapuuriu’ut pinon alla olisikin.