Keskustelut Metsänomistus Onko ollut ongelmia naapurin kanssa?

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 28)
  • Onko ollut ongelmia naapurin kanssa?

    Hätäkeskukseen on soitettu muun muassa naapurin häiritsevien pihavalojen vuoksi.

    Naapuri saattaa pillastua ruohonleikkurin äänestä tai käristyvän possun tuoksusta ja soittaa poliisit. ”Sinivuokkoja” on vaadittu paikalle vähemmästäkin.

    – Minulle on soitettu, kun naapuri on kaatanut puuta omalla pihallaan keskellä päivää, muistelee ylikomisario Juha Hakola Helsingin poliisista.

    Poliisille tulee joka viikko turha naapuririitaan liittyvä keikka, kertoo Itä- ja Keski-Uudenmaan poliisin ylikomisario Maarit Pikkarainen.

    IL

  • jees h-valta

    Puuttumatta puuntakusen esimerkkiin sen viranomaiskäsittelyn suhteen olen kyllä kuullut esim. täällä H-vallankin taloyhtiöiden aika kärkkäästä halusta kaataa puita maisema-tai suojaominaisuuksista piittaamatta. Ja jos talossa asuu pari,kolme keski-iän ylittänyttä ”vanhaapiikaa” on varma että yksikin lehti heidän pihakäytävällään tai takapihallaan aiheuttaa sellaisen painostuksen isännöitsijälle ettei juuri muu auta kuin jo juuri ja juuri edes puunmittoihin kasvaneet kaatoon.
    Tästä olen keskustellut myös kaupungin puutarhaos.vast.kanssa ja kyllä hänkin sitä harmitteli. Esim. tällaisella teollisuuspaikkakunnalla pihapuillakin on ilmanlaatua ja viherympäristön viihteyttä parantava vaikutus. Myös meluakin hiljentävä ominaisuus on. Myös asutusalueilla puustoa verotetaan nykyisin rankemman jälkeen. On suorastaan ”hölmön” näköisiä ”pieniä taloja preerialla”.

    mehtäukko

    Aloituksen kysymykseen heittäen ehkäpä yleisimmin revohkat syntyvät naapurin tai osakkaan kuvitelmista tien käytössä.
    Ns. omissa tiehankkeissa joku voi ilmoittaa ettei tule koskaan tarvitsemaan sitä,eikä luovuta maapohjaa järkevälle linjaukselle saati osallistu kustannuksiin.
    Kuluu muutama vuosi ja pitäsi kuljettaa se 1000 kuutiota…
    Tai rajalinjalta ei saa taittaa risuakaan,kun ajo-ura keskellä rajaa palvelisi molempia.
    Omakohtaisia tapauksia ei ole mutta reissuissa rähjääntyneenä näkee ja kuulee kaikenlaista.Suuri pitäisi varmaan olla se rautalankavyyhti että kaikille riittäisi punottavaa ?!

    Timppa

    Tuntematta tarkemmin ”Suorittavan” kuvaavaa tapausta, niin voin kertoa esimerkin, jossa louhinta-/murskausluvan myöntämisen asiaperusteet olivat täysin huteralla pohjalla. Se yhteinen piirre on kyllä, että tässäkin tapauksessa valittajat eivät ole paikallisia.

    Meidän tapauksessa kiviaineksen otto olisi voitu suorittaa niin, ettei siitä olisi aiheutunut muuta kuin haittaa liikenteelle. Suunnitellulla paikalta valuvat hulevedet sitä vastoin olisivat saastuttaneet pienen järven, jonka rannalla on mm. meidän porukan omistama arvokas vanha maalaistalo. Naapurin maalla suunnitellun louhosalueen lähellä oleva pohjavesiesiintymä olisi todennäköisesti pilaantunut. Pohjavesiesiintymä ”ruokki” mm. suurten tervaleppien esiintymää. Olisi ollut meluhaittoja ja kivien lentelyvaara paikallistielle. Kaikki ongelmat olisivat poistuneet, jos hanketta olisi siirretty reilu puoli km mäen toiselle rinteelle, kuten muistutusvaiheessa esitimme. Ei vaan kelvannut noudattaa Maa-aineslakia, jonka mukaan hanke tulee toteuttaa niin, että siitä on naapureille mahdollisimman vähän haittaa, jos se on kohtuudella mahdollista.

    Hanketta ajoi innokkaasti kunnanhallituksen puheenjohtaja (kuorma-autoyrittäjä) Ympäristölautakunta oli luvanhakijan ”kumileimasin”. Kun valitusvaiheessa toistimme vaatimuksemme hankkeen siirtämisestä, niin luvanhakija ilmoitti, ettei se ole mahdollista, koska siitä olisi haittaa Natura-alueelle. Todellisuudessa sillä paikalla ei ollut mitään Natura-aluetta, minkä kunta luonnollisestikin tiesi. Siitä huolimatta Ympäristölautakunta yhtyi luvanhakijan vastineeseen. Sama show oli pohjavesiesiintymän kanssa. Ympäristölautakunta oli lupapäätöksessään määrännyt pohjavedenlaatua tarkkailtavaksi eräästä lähteestä. Lopuksi se totesi, että lähde on niin kaukana (n. 500 m), ettei sille aiheudu haittaa. Todellisuudessa lähde on 150 m. suunnitellusta murskaamosta.

    Jatkoa seuraa.

    Timppa

    Jatkuu.

    Käytiin sitten luonnollisestikin kaikki valitusportaat läpi. Lopputulema oli, että KHO vahvisti Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen, joka ”poisti” Ympäristölautakunnan myöntämän ympäristöluvan ja siirsi lupakäsittelyn Länsi-Suomen Aviin, koska hankkeesta oli olisi saattanut aiheutua haittaa naapurikunnalle, sillä kuntien raja on siinä pienessä järvessä. Perustelut olivat meidän valituksessamme esittämiä. Luvanhakija ei siten myöhemmin antanut Avin pyytämiä lisäselvityksiä ja perui lopulta hakemuksensa, Niinpä jäi koko hanke toteutumatta.

    Tuli kyllä mieleen, että tavallinen kansalainen on tällaisessa tilanteessa, jossa kunta täysin häikäilemättä ja vastoin kaikkia tosiasioita toimii jonkun intressitahon puolesta, on aika avuton. Meikäläisellä
    on vuosikymmen kokemus erilaisista lupa-asioista ja meidän porukalla oli taloudelliset resurssit kunnon asianajajan palkkaamiseen. Niin päästin haluttuun tulokseen. Liekö tämä tapaus syynä, että Ympäristölautakunnan puheenjohtaja vaihtui seuraavien vaalien jälkeen. Niin pöyristyttävää lautakunnan toiminta oli.

    Toki joskus on kiusantekovalituksiakin. Voihan Suorittavan esimerkki olla tällainen. Talvivaarakin tuli sitten kyllä minunkin mieleeni ja tätä kuvaamaani hanketta voi hyvin verrata siihen, sillä kummassa tietoisesti annettiin virheellisiä tietoja. Geologeilla ja kaivosmiehillä näyttää olevan käsitys, että he omistavat kaikki Suomen kalliot ja saavat tehdä niille mitä vaan muista välittämättä.

    Pienissä kunnissa henkilökohtaiset intressit pääsevät helposti valloilleen ja etenkään vieraspaikkakuntalaisten intressejä ei taideta juuri arvostaa.

    Timppa

    Jatkan vielä vähän vesiasiasiasta.

    Maanmuokkauksessahan on tarkat ohjeet siitä, kuinka estetään haitallisten vesien pääsy muokkausalueilta vesistöihin. Murskaamohankkeessa ei sellaisia menetelmiä olisi käytetty. Louhosalueelta tulevat vedet olisi ”selkeytetty” jossakin kuopassa, mistä niillä olisi sitten ollut suora puroyhteys siihen meidän järveen. Kaikki porauspöly ei olisi luonnollisestikaan saostunut siihen kuoppaan. Pahimpia ovat luonnollisestikin liuenneet aineet, sillä niihin ei saostus vaikuta. Maaperästä liukenee fosforia. Osaksi siksihän muokkausalueilta ei saa päästää vesiä suoraan vesistöön. Räjähdysaineena käytetään aniittia, joka on pääosin ammoniumnitraattia, siis typpilannoitetta. Sitä jää aina jonkun verran räjähtämättä ja se liukenee sitten sadeveteen. Alapuoliset vesistöt saavat siis kunnon fosfori-/typpilannoituksen. Vesistön koko ja muu kuormitus sitten ratkaisee sen, kuinka vesistölle käy.

    Esimerkkinä voi kertoa Uudeltamaalta n. 3 neliökilometrin Hormajärven, joka alkoi rehevöityä Lohja-Salo moottoritien erään tunnelin louhoskasasta liuenneiden aniittijäänteiden vuoksi. Ainoa ratkaisu oli ohjata valumavedet suurempaan järveen.

    suorittava porras

    Esittämässäni tapauksessa kyse oli maatilan tuotantosuunnan muutoksesta ja alueellisesta kiviainekseen kohdistuvasta tarpeesta .
    Paikallisilla asukkailla on paremmikin hanketta kannustavia
    mielipiteitä . Muutaman sadan metrin päässä lomailevat kesäasukkaat ovat puolestaan hanketta vastaan . Murskaustoimintaa lähinnä on yrittäjän oma koti .

    Vesistöön on etäisyyttä useita satoja metrejä ja samalla paikkakunnalla on harjoitettu murskaustoimintaa paljon lähepänäkin vesistöä . Vain valtatie on välissä . Esimerkkitapauksen murskaustoiminta sijoittuu lähes keskelle ”ei mitään” vakituisen asutuksen puolesta . Lähistöllä on vain kesämökkejä.

    Samalla suunnalla muutaman kilometrin pääsä asuu turveyrittäjä , joka mielellään käyttäisi yllä mainitulta tilalta louhittua kiviainesta teidensä kunnossapitoon . Samoja tarpeita on monella muullakin . Äänekosken tehdashanke lisää teiden kunnostustarvetta esimerkkitapauksen lähialueilla . Murskeella olisi kysyntää.

    Tämä turveyrittäjäkin joutui jokin aika sitten kärsimään perusteettomasta valituksesta . Hanketta valitus ei estänyt . Viivytti vain muutamia vuosia ja aiheutti merkittävät korkotappiot toimintaan sijoitetun pääoman seisoessa tuottamattomana valitusprosessin ajan.

    Timppa

    Tilanteethan ovat toki erilaisia. Jos kuitenkin myy ensin rantatontit ja sitten alkaa murskata vieressä, niin kyllä minun oikeustajuni mukaan myyjä on syyllistynyt petokseen. Ymmärrän hyvin mökkiläisten tunteet. Lainsäätäjäkin kohtelee vapaa-ajan asuntoja toisin kuin vakituista asutusta. Vapaa-ajan asuntojen ulkopuolella melutaso saa olla enintään 45 dB kun pysyvällä asutuksella enimmäisarvo on 55 dB.

    Vesistöasiat ovat sitten täysin tapauskohtaisia. Suureen järveen ei ole vaikutusta, mutta pienempiin saattaa olla siis erittäin voimakaskin.

    Itse olen kasvanut turkistarhalla, jonka lemu on kohtalaisen voimakas. Ei se meitä haitannut, koska siitä tuli elanto. Naapureita tietenkin häiritsi. Jos maanomistaja murskaa vaikka kotipihallaan, niin eihän se häntä häiritse. Rahaahan siitä tulee.

    Murskaustoimintaan tulee lainsäädännön mukaisesti myöntää lupa, jos siitä ei ole kohtuutonta haittaa. Eräs kriteeri on siis tuo melutaso. Louhoksen sijainti vaikuttaa merkittävästi. Meillä olisi tullut mäelle ”amfiteatteri”, josta melu olisi heijastunut kallioista tosi laajalle. Turvallisuusasiatkin saattavat vaikuttaa. Louhosalueelta saattaa lentää kiviheitteleitä jopa 400-500 metrin päähän. Sillä säteellä ei todellakaan oli kiva lomailla. Se, että tarvitseeko joku mursketta tai ei, ei saa vaikuttaa lupapäätökseen.
    Jos melualueella olisi asunut joku ympäristölautakunnan jäsen, niin kyllä luvan saaminen olisi ollut varmasti paljon vaikeampaa. Nythän haitta kohdistui niihin, joilla kunnassa ei ole äänioikeutta. Oikeuskäytäntö on ollut aika voimakkaasti luvanhakijan puolella. Lupa on tullut vaikka viiveellä. Ehkä Talvivaara todellakin pakotti kriittisempään tarkasteluun lupa-asioissa. Kuten esimerkkini kertoi, niin luvan hakijat saattavat esittää täysin perättömiä tietoja, joiden oikaiseminen oikeusprosessissa on todella vaikeaa. En luonnollisestikaan väitä, että Suorittavan tapauksessa olisi esitetty perättömiä tietoja.

    suorittava porras

    Luvan haku on esimerkkitapauksessa tehty asianmukaisesti , mutta nykyän lähes kaikista pitäjän maa-aineksenottoluvista on valitettu .
    Lautakuntakäsittelyssä ei ole löydetty perusteita evätä lupia , mutta joidenkin mielikuvituksessa perusteita löytyy . Valitusten läpimenolle ei löydy laillisia perusteita . Toiminnan aloittaminen ainoastaan viivästyy ja naapurisopu saa pysyviä kolhuja .

    Esimerkkitilalla on vaihdettu tuotantosuuntaa vuosien kuluessa useita kertoja . Kesämökkitonttikin lienee vaihtanut omistajaa jo vuosikymmeniä sitten . Petoksesta ei siis ole kysymys missään tapauksessa .

    Tiedän mökkiläistenkin hyötyvän välittömästi murskaustoiminnan tuloksista parempikuntoisten teiden muodossa . Mökille voi hurauttaa rajoituksitta ympäri vuoden , kun nykyisin liejuiset ja kelirikosta kärsivät tiet saavat kunnon murskekerroksen pintaansa .

    Valittajan tulisi myös kantaa vastuuta tekemisistään . Jos valitus todetaan aiheettomaksi , olisi tarpeen saattaa valituksen tekijä osavastuuseen hankkeen viivästymisestä aiheutuneista kustannuksista . Nyt perusteettomankin valituksen voi tehdä täysin ilman seuraamuksia . Tästä mm. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja käytti kipakan puheenvuoron , kun esimerkkitapausta käsiteltiin eräässä vaalitapahtumassa .Hänkään ei nähnyt pienintäkään syytä valitukseen , kun asia oli jo saanut sitä käsitelleen lautakunnan siunauksen .

    PS. Itse olen ottanut sen kannan , että en jakele nimikirjoitustani valituslistoihin . Naapurisopu ja asioiden sujuminen on paljon tärkeämpää .

    6 m3

    Voisko noita ”Pohjalaasia” laskea naapureiksi täältä Kainuusta katsottuna?
    Perustivat oiken ”Luonnonsuojelu yhdistyksen alaosaston” Kainuuseen että heidän valituksensa susien kannanhoidollisesta metsästyksestä voidaan käsitellä oikeudessa.
    Paikalliset ei noita valituksia täällä tehneet. Paikalliset hyväksyivät tuon lupamenettelyn valituksitta.

    Timppa

    Kuten sanottu ”Suorittavan” tapaukseen en voi ottaa kantaa, koska en tunne olosuhteita. Oma kokemukseni kertoo kuitenkin sen, että joku luvanhakija (tässä tapauksessa ruotsalaisen pörssiyhtiön suomalainen tytäryhtiö) vähät välittää ympäristöstä tai tosiasioista. Oli koko ajan myös täysin ylimielinen. Aloitti kirjelmänsä tyyliin, että valittajat eivät ymmärrä mitään, mutta ammattitoiset geologit osaavat kaiken ja heihin voi luottaa. (itse olen rakennus-DI ja juristimme oli ympäristöasioihin erikoistunut, jolla oli myös rakennus-Di-tutkinto).

    Luvanhakijan käyttäytyminen paljastaa selvästi, että he ovat tottuneet saamaan lupa-anomuksensa läpi käytännössä aina oli tilanne mikä tahansa. Systeemiä auttaa ammattitaidottomat kuntapäättäjät ja asiaan saattaa usein liittyä paikallisia ”hyvä-veli”-verkostoja. Myös oikeuslaitoksen toimintaan menetin uskoani. Esimerkiksi Hämeenlinnan hallinto-oikeus (kaikki naisia) ei maa-aineslupaa käsitellessään kiinnittänyt mitään huomiota Maa-aineslain selvään pykälään, että hanke on sijoitettava niin, että naapureille on mahdollisimman vähän haittaa. Paikan siirto puolella kilometrillä saman maanomistajan maalla olisi poistanut kaikki ongelmat. Kustannuksia ja luontoakin olisi säästynyt, sillä sama kivimäärä olisi saatu puolta pienemmältä alalta.

    Tavallisen kansalaisen toivo saada oikeutta asiassa on kyllä aika heikko. Pitää osata löytää ne todelliset ongelmat ja perustella asiansa luotettavasti. Kaikki tämä 30 vuorokaudessa. Asiaa auttaa luonnollisestikin hyvä juristi. Heidän tuntiveloitus alveineen on noin 250 euroa. Ei niitä kunnon valituksia aivan turhaan ruveta rustailemaan.

    Olen siis edelleen sitä mieltä, että valitusoikeutta ei saa heikentää. Suomessa riittää kiveä sellaisilla paikoilla, joista ei ole luonnolle tai asutukselle haittaa.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 28)