Aloituksen kysymykseen heittäen ehkäpä yleisimmin revohkat syntyvät naapurin tai osakkaan kuvitelmista tien käytössä.
Ns. omissa tiehankkeissa joku voi ilmoittaa ettei tule koskaan tarvitsemaan sitä,eikä luovuta maapohjaa järkevälle linjaukselle saati osallistu kustannuksiin.
Kuluu muutama vuosi ja pitäsi kuljettaa se 1000 kuutiota…
Tai rajalinjalta ei saa taittaa risuakaan,kun ajo-ura keskellä rajaa palvelisi molempia.
Omakohtaisia tapauksia ei ole mutta reissuissa rähjääntyneenä näkee ja kuulee kaikenlaista.Suuri pitäisi varmaan olla se rautalankavyyhti että kaikille riittäisi punottavaa ?!

Jatkuu.

Käytiin sitten luonnollisestikin kaikki valitusportaat läpi. Lopputulema oli, että KHO vahvisti Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen, joka ”poisti” Ympäristölautakunnan myöntämän ympäristöluvan ja siirsi lupakäsittelyn Länsi-Suomen Aviin, koska hankkeesta oli olisi saattanut aiheutua haittaa naapurikunnalle, sillä kuntien raja on siinä pienessä järvessä. Perustelut olivat meidän valituksessamme esittämiä. Luvanhakija ei siten myöhemmin antanut Avin pyytämiä lisäselvityksiä ja perui lopulta hakemuksensa, Niinpä jäi koko hanke toteutumatta.

Tuli kyllä mieleen, että tavallinen kansalainen on tällaisessa tilanteessa, jossa kunta täysin häikäilemättä ja vastoin kaikkia tosiasioita toimii jonkun intressitahon puolesta, on aika avuton. Meikäläisellä
on vuosikymmen kokemus erilaisista lupa-asioista ja meidän porukalla oli taloudelliset resurssit kunnon asianajajan palkkaamiseen. Niin päästin haluttuun tulokseen. Liekö tämä tapaus syynä, että Ympäristölautakunnan puheenjohtaja vaihtui seuraavien vaalien jälkeen. Niin pöyristyttävää lautakunnan toiminta oli.

Toki joskus on kiusantekovalituksiakin. Voihan Suorittavan esimerkki olla tällainen. Talvivaarakin tuli sitten kyllä minunkin mieleeni ja tätä kuvaamaani hanketta voi hyvin verrata siihen, sillä kummassa tietoisesti annettiin virheellisiä tietoja. Geologeilla ja kaivosmiehillä näyttää olevan käsitys, että he omistavat kaikki Suomen kalliot ja saavat tehdä niille mitä vaan muista välittämättä.

Pienissä kunnissa henkilökohtaiset intressit pääsevät helposti valloilleen ja etenkään vieraspaikkakuntalaisten intressejä ei taideta juuri arvostaa.

Esittämässäni tapauksessa kyse oli maatilan tuotantosuunnan muutoksesta ja alueellisesta kiviainekseen kohdistuvasta tarpeesta .
Paikallisilla asukkailla on paremmikin hanketta kannustavia
mielipiteitä . Muutaman sadan metrin päässä lomailevat kesäasukkaat ovat puolestaan hanketta vastaan . Murskaustoimintaa lähinnä on yrittäjän oma koti .

Vesistöön on etäisyyttä useita satoja metrejä ja samalla paikkakunnalla on harjoitettu murskaustoimintaa paljon lähepänäkin vesistöä . Vain valtatie on välissä . Esimerkkitapauksen murskaustoiminta sijoittuu lähes keskelle ”ei mitään” vakituisen asutuksen puolesta . Lähistöllä on vain kesämökkejä.

Samalla suunnalla muutaman kilometrin pääsä asuu turveyrittäjä , joka mielellään käyttäisi yllä mainitulta tilalta louhittua kiviainesta teidensä kunnossapitoon . Samoja tarpeita on monella muullakin . Äänekosken tehdashanke lisää teiden kunnostustarvetta esimerkkitapauksen lähialueilla . Murskeella olisi kysyntää.

Tämä turveyrittäjäkin joutui jokin aika sitten kärsimään perusteettomasta valituksesta . Hanketta valitus ei estänyt . Viivytti vain muutamia vuosia ja aiheutti merkittävät korkotappiot toimintaan sijoitetun pääoman seisoessa tuottamattomana valitusprosessin ajan.

Luvan haku on esimerkkitapauksessa tehty asianmukaisesti , mutta nykyän lähes kaikista pitäjän maa-aineksenottoluvista on valitettu .
Lautakuntakäsittelyssä ei ole löydetty perusteita evätä lupia , mutta joidenkin mielikuvituksessa perusteita löytyy . Valitusten läpimenolle ei löydy laillisia perusteita . Toiminnan aloittaminen ainoastaan viivästyy ja naapurisopu saa pysyviä kolhuja .

Esimerkkitilalla on vaihdettu tuotantosuuntaa vuosien kuluessa useita kertoja . Kesämökkitonttikin lienee vaihtanut omistajaa jo vuosikymmeniä sitten . Petoksesta ei siis ole kysymys missään tapauksessa .

Tiedän mökkiläistenkin hyötyvän välittömästi murskaustoiminnan tuloksista parempikuntoisten teiden muodossa . Mökille voi hurauttaa rajoituksitta ympäri vuoden , kun nykyisin liejuiset ja kelirikosta kärsivät tiet saavat kunnon murskekerroksen pintaansa .

Valittajan tulisi myös kantaa vastuuta tekemisistään . Jos valitus todetaan aiheettomaksi , olisi tarpeen saattaa valituksen tekijä osavastuuseen hankkeen viivästymisestä aiheutuneista kustannuksista . Nyt perusteettomankin valituksen voi tehdä täysin ilman seuraamuksia . Tästä mm. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja käytti kipakan puheenvuoron , kun esimerkkitapausta käsiteltiin eräässä vaalitapahtumassa .Hänkään ei nähnyt pienintäkään syytä valitukseen , kun asia oli jo saanut sitä käsitelleen lautakunnan siunauksen .

PS. Itse olen ottanut sen kannan , että en jakele nimikirjoitustani valituslistoihin . Naapurisopu ja asioiden sujuminen on paljon tärkeämpää .

Kuten sanottu ”Suorittavan” tapaukseen en voi ottaa kantaa, koska en tunne olosuhteita. Oma kokemukseni kertoo kuitenkin sen, että joku luvanhakija (tässä tapauksessa ruotsalaisen pörssiyhtiön suomalainen tytäryhtiö) vähät välittää ympäristöstä tai tosiasioista. Oli koko ajan myös täysin ylimielinen. Aloitti kirjelmänsä tyyliin, että valittajat eivät ymmärrä mitään, mutta ammattitoiset geologit osaavat kaiken ja heihin voi luottaa. (itse olen rakennus-DI ja juristimme oli ympäristöasioihin erikoistunut, jolla oli myös rakennus-Di-tutkinto).

Luvanhakijan käyttäytyminen paljastaa selvästi, että he ovat tottuneet saamaan lupa-anomuksensa läpi käytännössä aina oli tilanne mikä tahansa. Systeemiä auttaa ammattitaidottomat kuntapäättäjät ja asiaan saattaa usein liittyä paikallisia ”hyvä-veli”-verkostoja. Myös oikeuslaitoksen toimintaan menetin uskoani. Esimerkiksi Hämeenlinnan hallinto-oikeus (kaikki naisia) ei maa-aineslupaa käsitellessään kiinnittänyt mitään huomiota Maa-aineslain selvään pykälään, että hanke on sijoitettava niin, että naapureille on mahdollisimman vähän haittaa. Paikan siirto puolella kilometrillä saman maanomistajan maalla olisi poistanut kaikki ongelmat. Kustannuksia ja luontoakin olisi säästynyt, sillä sama kivimäärä olisi saatu puolta pienemmältä alalta.

Tavallisen kansalaisen toivo saada oikeutta asiassa on kyllä aika heikko. Pitää osata löytää ne todelliset ongelmat ja perustella asiansa luotettavasti. Kaikki tämä 30 vuorokaudessa. Asiaa auttaa luonnollisestikin hyvä juristi. Heidän tuntiveloitus alveineen on noin 250 euroa. Ei niitä kunnon valituksia aivan turhaan ruveta rustailemaan.

Olen siis edelleen sitä mieltä, että valitusoikeutta ei saa heikentää. Suomessa riittää kiveä sellaisilla paikoilla, joista ei ole luonnolle tai asutukselle haittaa.