Mielestäni silloin hirvipolitiikka olisi ”yhteiskunnallisesti hyväksyttävää”, kun siitä aiheuvat vahingot ja haitat kansalaisille, elinkeinolle ja liikenteelle jäävät yhteiskunnalle ja yhteiskuntataloudelle koituvia hyötyjä pienemmiksi. Vain huomattava yhteiskunnallinen etu ajaa yksityisen edun edelle riitatapauksissa.

Yleisesti hyväksyttävään tilanteeseen tuskin päästään koskaan, jos hirvenmetsästystä harjoitetaan jatkossakin vuotuisiin pyyntilupiin perustuen. Pyyntiluvilla nimittäin ohjataan hirvikannan kokoa, ja hirvikannan koko määrää käytännössä vuotuisten hirvikolareiden määrän.

Näissä hirvien aiheuttamissa onnettomuuksissa jopa kuolee ihmisiä, ja joka vuosi loukkaantuu useita satoja. Siis kaikki tämä on pantu tapahtumaan näennäisen laillisesti, mutta hyvin paljolti turhien pyyntiluparajoitusten vuoksi.

Harjoitettua hirvipolitiikkaa ajatellen nykyisen suuruisen hirvikannan ylläpito tulee maa- ja metsätalouden harjoittajille hyvin kalliiksi ja on jo yli 40 vuotta aiheuttanut kustannuspaineita ja niistä johtuvaa heikentynyttä kannattavuutta.

Teollisuus valittaakin Suomen raakapuuta maailman kalleimmaksi. Metsänomistajien mielestä puun tuottaminen nykyhinnoilla ja nykyolosuhteissa on hyvin huonoa. Ei tällaisen tilanteen jatkuva ylläpito ole myöskään yhteiskunnan etu. Näin ajatellen nykyinen hirvipolitiikka ei olisi ”yhteiskunnallisesti hyväksyttävää”.

Nykyiseen hirvipolitiikkaan kuuluu oleellisesti suuret hirvieläinten kannmanvaihtelut. Hirvikannan tasoa on jo yli 40 vuotta pidetty kaikilla mittareilla mitattuna kohtuuttoman korkealla. Silti sen on annettu tietoisesti ryöpsähdellä järjettömän korkealle tasolle.

Nyt on menossa tällaisen tolkuttoman hirvikannan kehittäminen pyyntilupien leikkaamisen avulla. Sitä on ollut tukemassa osaltaan myös ”suorittavan portaan” tiedotus. Esim. hänen mukaan hirvistä ei ole haittaa metsätaimikoille, kunhan taimikot pidetään vesakoista vapaan eli perkaukset tehdään aina hyvissä ajoin.

Hän on jatkuvasti pyrkinyt selittämään hirvien aiheuttamat metsätaimikkotuhot metsänomistajien itsensä aiheuttamiksi, koska eivät ole huolehtineet riittävästi taimikoittensa hoidosta. – Mikä muuten ei pidä alkuunkaan paikkaansa!

Suorittava porras: ”Hirvikanta ei olisi kasvanut niin voimakkaasti, mikäli elinolosuhteiden kehitys ei olisi suosinut tapahtunutta.”
”Heinää ja vesakkoa on ollut tarjolla 70-luvulta lähtien vuosi vuodelta enemmän hirvien vatsan täytteeksi. Tosin samaan aikaan metsän kasvukin on lisääntynyt huimasti.”

– Nimimerkki pyrkii taas ohjaamaan mielipiteellään kansalaisia harhaan. Säännöstelty hirvien pyyntilupapolitiikka on syynä hirvikannan voimakkaaseen kohoamiseen 60-luvun lopulta alkaen, ei hirvien elinolosuhteet. Hirvien vasatuotto on otettu huomioon jo pyyntiluvissa. Parantuneet elinolosuhteet näkyivät enemmän hirvien ruhojen painossa.

Kesällä on hirville ollut ravintoa aina yllin kyllin. Jos metsistä aukot ovat vähissä, löytyy hyvää syötävää pellon puolelta. Viljellyt rauduskoivun ja haavan taimet tosin menevät hirville, jos hirvikanta on nykyisenlainen.

Talvisen hirvikannan koko on kuitenkin ratkaiseva tekijä taimikoiden hirvivahinkojen syntymisen kannalta. 70-luvulla istutetut männyntaimikot maistuivat talvella hyvin hirville ja ravintoa riitti. Nyt mäntyä ei ole enemmälti istuteltu.

Kun nyt istutetaan lähinnä kuusern taimia, on talvinen hirvien ravinto, männyn havu, niukkuusartikkeli, koska nuorista männiköistä on alaoksat jo syöty ja runkojakin kaluttu. Tämä pitäisi huomioida huomattavasti enemmän ja leikata pikaisesti hirvikanta vuoden 1968 tasolle.