Täällä suorittavat ja kumppanit ovat menneet siihen harhaan jota yleisesti viljellään, että kun porukat ukkoutuvat jne..Miettimättä todellisuutta sen enempää.
Itselläni ei ole metsästys korttia ollenkaan mutta voin sanoa seuranneeni hirvenmetsästystä läheltä kymmeniä vuosia isäni kautta joka on vanha mies mutta edelleen intohimoinen hirven pyytäjä. Ampui vviime syksynäkin kolme hirveä.
Totuus on se että n.10% hirvimiehistä ampuu 90% hirvistä.sitten suurin osa ampuu hirven silloin toisen tällöin ja loput ei ammu hirviä oikeastaan koskaan ehkä yhden 10-20 vuoden välein.Tämä viimenen porukka on suurelta osilta niitä kaikista ukkoutunutta nuotiolla istuvaa porukkaa.Huomion arvoista on että tämä sama kaava toistuu täällä päin joka porukassa.Elikkä käytännössä muutamat ukot ampuu joka porukassa suuren osan hirvistä ja ne ovat yleensä niitä nuorempia pyytäjiä, eivät suinkaan niitä vanhempia toki joitakin polkkeuksia on kuten isäni.
Eli tämä metänpojan hirven pyynti vapautus ei varmadtikkaan johtais tuhoon.Todennäköisesti nämä tehokkaimmat intohimoiset pyytäjät huolehtis pyynnistä vaikka kanta olisi pienempikin sillä niinhän ne tekevät käytännössä nytkin.Paitsi että nuotio porukka pitää niillä suitsia.

”Kepahan” tuossa juuri ansiokkaasti todisti , että varsin pieni joukko JOUTUU jo nyt tekemään varsinaisen likaisen työn . Mitäs sitten tapahtuu , kun tätä kymmentä prosenttia lakkaa homma kiinnostamasta ? Ei ole lainkaan tavatonta , että harrastus loppuu perhesyiden vuoksi tai homman käydessä liian työlääksi .

Operatiivisen toiminnan keskittyminen harvojen harteille on jo paha merkki siitä , että toiminnassa on odotettavissa häiriöitä hyvinkin pian . ”Kepan” esimerkkitilanteessa kohtalonajat ovat käsillä mahdollisesti jo kymmenvuotiskauden alkupuolella .

Kiinnostuksen väheneminen hirvenmetsästykseen on ollut jo jonkin aikaa havaittavissa myös ampumaradoilla (joita ei ole vielä ehditty sulkea).
Harjoittelemaan vaivautuu enää vain kourallinen väkeä , kun vielä kymmenen vuotta sitten vuoroaan sai jonottaa tuntitolkulla . Harjoittelu tapahtuukin entistä useammin koetilaisuudessa , jossa ammutaan monissa tapauksissa ”koko rahalla” täydet viisi suorituskertaa ja osa jää tästäkin huolimatta ilman hirvikorttia.
Hylkäysptosentti alkaa lähennellä tilannetta , jolloin ammuttiin vielä ”vapaalta kädeltä ” ja osa laukauksista liikkuvaan hirveen . Nythän paikallaan olevaan tauluun saa ”loukuttaa” hyvältä tuelta . Tason lasku on kiistaton .

Jahdin tuloksetkaan eivät imartele . Kaatoon käytetään entistä useampi laukaus ja haavakkojahdit ovat arkipäivää , aikaisemmin ikävä poikkeus. Epäonnistunut laukaus on saanut monet innokkaatkin jahtimiehet lopettamaan harrastuksensa.

Mehänpoeka: Jos asiat vaativat, voidaan lakiakin säätää uuteen uskoon. Leivättömän pöydän ääreen voitaiisiin panna esim. sellainen metsästäjä, joka ei ammu naarasta ensin, vaan ampuu ensin emältä vasan.

Turhaa tuota samaa jauhat Suorittavaporras:lle. Ei Suorittavaporras, sinä tai minä sitä lakia muuta. Kirjoita suoraan eduskuntatalossa istuville.

He päättävät säädetäänkö lakia uuteen uskoon ja onko ensin vasan ampunut syyllistynyt niin suureen rikokseen, että linnaan joutaa.

Ei itku auta markkinoilla.

Lainaus :

” Riistaneuvosto on esittänyt mm. emän ampumista vasoilta lakiin kirjattavaksi. ”

Edellinen lause ei pidä paikkaansa. Riistaneuvosto on esittänyt ainoastaan , että emän vasasuoja poistetaan rikoslaista . Suosituksena vasallisen naaraan suoja säilyisi edelleen eettisissä ohjeissa . Vahinkotilanteissa ei kuitenkaan tarvitsisi välttämättä mennä leivättömän pöydän ääreen . Aika näyttää , meneekö esitys läpi.

Lainauksessa esiintynyt asiavirhe /väärinkäsitys on oikaistu jo moneen kertaan eri lehdissä.