Visakallo kysyy aloituksessa:

”Onko metsäsi jo saattohoidossa, vai onko työllesi tiedossa jatkaja?”

Mitä tekemistä näillä kahdella asialla on sitten keskenään?

Minulla ei ole mitenkään selvää kuka metsiäni hoitaa minun jälkeeni. Onko se joku sukulaiseni vai joku ”vieras”, esim. paikallinen yhteismetsä.

Tällä asialla ei ole minkäänlaista yhteyttä siihen minkälaisessa hoidossa metsäni ovat nyt. Omat fyysisen tekemisen mahdollisuudet ovat ehtymään päin, mutta kiinnostusta metsänhoitoon kyllä riittää. Uutta metsäsuunnitelmaa olen tässä tilailemassa. Metsää pyrin hoitamaan niinkuin olisin itse sitä hakkaamassa vielä 50 vuoden kuluttua. Metsää pitää hoitaa metsän ehdoilla, ei omistajan reumatismin ehdoilla.

Täällä Suorittava perusteli luopumistaan metsästä parhaina miehuutensa päivinä. Hän varmisti sillä velattoman kunnon asumisen perheelleen. Ratkaisu oli hänen omansa, mutta ei kyllä kelpaa yleiseksi esimerkiksi. Jos hän olis metsäalan ammattilaisena hoidellut hommia näihin asti ja sietänyt pientä velkaa alkuvaiheessa, olisi hänellä tällä hetkellä kaikki se mitä nytkin, mutta lisäksi velaton metsäpalsta. No, se siitä.

Ainoa huolenaiheeni metsäni suhteen on se että milloin sitten hyppään sivuun ruorista. Toisaalta ei ole mikään ongelma sekään, että jälkeenjäävät etsivät uuden omistajan metsälleni. Kun metsässä ei jätetä mitään tekemisiä, hoitotöitä tai hakkuita, rästiin, niin ei liene ongelmaa löytää uusi omistaja.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Taneli:”Jos hän olis metsäalan ammattilaisena hoidellut hommia näihin asti ja sietänyt pientä velkaa alkuvaiheessa, olisi hänellä tällä hetkellä kaikki se mitä nytkin, mutta lisäksi velaton metsäpalsta. ”

Mistä päättelet, että Suorittavlla ei ole velaton metsäpalsta? Minä päättelen, että hällä on suunnilleen sellainen, koska hän aikoo siitä saada itselleenkin rahaa, eikä vain pankille. Ymmärtääkseni hän mainitsi asumisjärjestelyt ja nehän ovat jokaisen perheen henkilökohtaisia juttuja. -Eikö vaan?

Kovinpas Visakalloa on alkanut ahdistaa. Huomautan vain että on aika vaikeaa olla ”näköalallinen” seuraavaan sukupolveen asti. Omakin väki voi tehdä päätöksiä jotka eivät taatusti miellyttäisi itseä. Mutta onneksi sitä ei enää ite tarvii katella silloin. Mutta kun olettaa sopii että seuraava isännys on kuitenkin nuorempi ja voimissaan niin mitäpä murehtia kulloinkin olevasta metsän asennosta. Kukin varmasti pystyy halutessaan oman tarinansa tekemään. Rytöläänkin. Ja etten nyt taas antaisi aihetta jollekulle haukkua metsieni laiminlyönnistä niin sitä lajia löytyy nykyisellään korkeintaan muutama hehtaari ehkä viivästyneenä taimikon hoitona.

Onhan niitäkin. Ensi talven poltinpuut tehdään sitten taas ainakin osittain niistä. Säästö enemmän kuin tuo 350/ha.

Taneli:”Jos hän olis metsäalan ammattilaisena hoidellut hommia näihin asti ja sietänyt pientä velkaa alkuvaiheessa, olisi hänellä tällä hetkellä kaikki se mitä nytkin, mutta lisäksi velaton metsäpalsta. ”

Taneli edustaa sitä kantaa , jossa maata ei myydä , ainoastaan ostetaan . Tuohon periaatteeseen ei aina kannata hirttäytyä . Itse olin viides omistaja tilalla 1900 luvulla eikä hallinta-aikani ollut lyhyimpiä . Tuona aikana kuitenkin tilalla siirryttiin avo-ojista salaojakauteen , rakennettiin asuinrakennus ja tuotantorakennus . Uudistettiin ”ilmaisilla taimilla” 8ha metsää ja tehtiin tarvittava metsätieverkosto . Toinen teistä yhdessä rajanaapurin kanssa.” Ilmaistet taimet” saatiin alueille , jotka ennen vanhempieni hallinta-aikaa oli harsittu pilalle pilalle . Isäni ei niitä jaksanut kunnostaa. Kaikki muut uudistusalat istutettiin ajallaan(kiitos mhy:n). Taimikotkin hoidettiin siihen aikaan vallitsevien käytäntöjen mukaisesti.(Tällä kokemuksella tekisin asiat paremmin). Liikkeeelle oli lähdetty tyhjästä ja velalla.

Tila oli kokonaisuutena huomattavasti paremmassa tikissä myydessäni sen , kuin ostaessani sukupolvenvaihdoksen kautta. Tilalla ei ollut laajenemismahdollisuuksia , mutta tarjosi sitä toiselle tilalliselle , joka tarvitsi lisää peltoa pystyäkseen laajentamaan kotieläintuotantoa , Yhdelle perheelle tilakeskus mahdollisti muuttamisen maalle kaupungin hälinästä ja metsäinen osuus metsää omistavalle entiselle metsäammattilaiselle puun myyntimahdollisuuksia ja puuhapalstaa pitkäksi aikaa. Näin oli enemmän käsiä ja intoa kehittää toimintoja jatkossakin.

Perheelleni tilan myyminen mahdollisti suoriutumisen neljän lapsen koulutuksesta ja harrastuksista. (auton mittariin kertyi vuosien saatossa pitkästi yli 0,5 miljoonaa kilometriä lasten harrastusten parissa) Nyt kaikilla on työ ja ammatti , nuorimmalla (asuu maapallon toisella puolella) ammateja on jo kolme. Vaimokin hankki erikoiskoulutuksen työhön ,jota nyt tekee . Kaikki tämä ja paljon muuta olisi jäänyt tekemättä , jos olisimme toimineet vanhan kaavan mukaan .

Edellä mainitut ovat vain esimerkkejä ,mitä voi tehdä ,kun myy tilansa . Ei liene keneltäkään pois , jos kaikki kaupan osapuoletkin ovat tyytyväisiä ratkaisuun . Itse olen tyytyväinen siihen , että olen elossa. Tilan myyntiä suunnitellessani pelkäsin nääntyväni senhetkisen työtaakan alle . Tulotasokaan ei päätä huimannut .Teveys on kuitenkin palautunut , kun on ollut sopivasti palkitsevaa työtä ja on pystynyt tukemaan jälkipolvia elämän alkutaipaleella.

Ja varsinaiseen teemaan vielä sen verran , että metsäomaisuudesta kannattaa luopua ajoissa , jos voimat ehtyvät , mutta järki vielä pelaa. Se ei merkitse maailman loppua , vaan paljon uusia mahdollisuuksia. Ne jatkakoot ,joilla kyky ja halu riittää. Unohdettuja metsäpalstoja on jo nyt aivan liikaa. Tanelillakin taisi olla melkoinen talkoo edessään , kun otti ohjakset haltuun edellisen sukupolven jäljiltä . Yli tuhatta mottia korjattua energiapuuta kertoo tilantesta ammattilaiselle paljon.Ihan pieni ala ei ole ollut kyseessä.