Jos itse ei ehdi leimikolle antamaan ohjeita niin onhan se haasteellista muuten antaa erityisohjeita kuljettajille. Silloin kannattaa vaikka soittaa kun ilmoitus hakkuunaloituksesta tulee. Vaara tietenkin on että silloin ei kaikki mene kohdalleen. Yleensä kun itse valvon hakkuita pyrin käymään alkuvaiheessa useammin ja sitten kun homma sujuu niin vähennän käyntejä. Hyvin on toiminut.
Pystykarsittujen puiden säästämisen varmistamiseksi ei tarvita mitään erityisohjeita. Jos näkyvyyttä on riittävästi ja karsittavat puut valittu oikein , ei pitäisi olla ongelmia. Joitakin karsittuja runkoja tosin saattaa joutua poistamaan uralta, mutta se on olosuhteiden sanelemaa. Yksittäisiä puita ei kierrellä.
Ihmettelin 1970-luvulla ”serlan ” mailla valkoisia täpliä nuorten mäntyjen kupessa. Syyksi merkkeihin osoittautui pystykarsinta. Parhaat yksilöt oli karsittu ja merkattu. Jäivät odottamaan hetkeä ,jolloin niiden oli määrä päätyä arvokkaaksi oksattomaksi sahatavaraksi. Taisi kuitenkin käydä niin ,että männä ja toissa suvena kyseiset puut hakattiin ja päätyivät sellukattilaan. Näin muuttuu maailma ja tavoitteet. Nyt tunnustavat jo laajemminkin ,että huippulaadulle ei ole enää juurikaan kysyntää. Työ meni hukkaan ,kun pässin toimet uuhen teurastuksen edellä.
Kyllähän pystykaupoissa leimikon mitta- ja laatuvaatimukset, hinnat ym. kaikki seikat sovitaan ennen allekirjoitusta. Niillä ohjeilla ja rajoilla työn pitää luonnistua ilman ylimääräisiä neuvottelukierroksia.
Näin juuri, ostaja hinnoittelee palstan ja jos tämän jälkeen alkaa toiselta sopimuskumppanilta tulla reunaehtoja hakkuuseen, päästään herkästi ristiriitatilanteeseen.
Otsikon kysymykseen: On. Monta kertaa ehtii muoti muuttua, kun nuori mänty järeytyy. Toistaiseksi perusasioissa ei mikään ole muuttunut eli
A. Puuston pitää kasvaa hyvin
B. Korjuukelpoisuus pitää olla kunnossa
C. Laadukas tavara kiinnostaa ostajia.
Myyjän asia on päättää keinoista, joilla nämä tavoitteet toteutuvat.
Suorittava: ”Metsän kannalta oikea-aikainen raivaus olisi tuottanut pystykarsintaan verrattuna moninkertaisen hyödyn. Puut olisivat kasvaneet paremmin ja harventaja olisi voinut tehdä parempia valintoja.”
Varmasti näin, mutta tarina ei kerro miksi tilanteeseen päädyttiin. Oliko karsinta tehty edellisen omistajan aikana, jolloin alikasvos ei haitannut ja seuraava omistaja ei ymmärtänyt ennakkoraivauksen merkitystä tai halusi siirtää sen kulut ostajalle.
”Pystykarsinnasta käytettiin jo yli 35 vuotta sitten nimitystä ”petoskarsinta”. Monessa tapauksessa työmuoto osoittautui nimensä veroiseksi ja viimeisten tietojen mukaan jopa täysin turhaksi toimenpiteeksi….mutta aikansa kutakin.”
Tämäkin pitää varmasti paikkaansa. Silti pystykarsinnalla saadaan varmasti oikeissa kohteissa leimikkoon lisää kiinnostavuutta ja ehkä jopa tukin määrää lisättyä. Ei toisaalla tehtyä turhaa työtä pidä käyttää arvioinnin mittarina.
Pystykarsinta täysin hölmöläisen hommaa johon tuli myös itsekkin joskus metsänomistamisen alkuaikoina sorruttua, luonto on paras pystykarsija, eikös siihen saanut joskus tukeakin? Vai pätkiikö muistini?
On se totta puuhastelua, jos ei parempaa tekemistä ole keväthangilla, niin sitten. Tosin itse muistan jotenkin tämän lisänneen tai ainakin monipuolistaneen omaa terveysliikuntaa. Sujautin toimistopäivän jälkeen luistelusuksella 5 km jäätä pitkin, karsin noin 40 runkoa parissa tunnissa ja sitten suksilla pimeässä takaisin. Pinta-alakin vaikuttaa, jos puuhastelee vain omiaan, eikä kiirettä ole, mutta palkatonta puuhasteluahan tuo on, mieluumin hiihtää pitemmän lenkin tai tekee klapeja.
Pystykarsinta on terveellistä vastaliikettä tämän keskustelupalstan seuraamiselle. Harrastuksessa ei mielellään saakkaan olla mitään järkeä. Kunhan mieli rentoutuu ja tulee liikuntaa niin puhutaan jo hyvästä harrastuksesta. Suosittelen pystykarsintaa kaikille.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään