Muutama pystykarsittu mänty on sahuutettu. Yhden laudan verran sahatun oksan kohdalla pihkamöykyn kaltaista tummaa ensiksi. Kyllä karsituista hyvää oksatonta paneelia aikanaan tulee, mutta järeyttä olisi kyllä oltava vähintään motin puita. Aikanaan minäkin yli 10 ha karsin, osin reheviltäkin mailta. Silmälle kaunista, mutta ei ole karsintatodistuksista lisähintaa ole tarjottu. Aloittajan kysymykseen, ei laadukkaan mäntytukin kasvatus nähdäkseni tuo yleensä lisäarvoa mainittavasti. Siinä kasvattaja turpeen alla, jos yli sadan vuoden kierolla laatupuuta kasvattaa. Täällä 60 vuodessa mäntykin rehevillä mailla kuution runkoja puskee, kunhan muistaa aikanaan harventaa.

Pystykarsintaan on uhrattu aivan liikaa aikaa ja rahaa. Ääriesimerkkinä oli joskus kohdalleni osunut ensiharvennus ,jossa kaikki männyt oli karsittu jokikistä ”hierinpuuta”myöten. Eikä tässä kaikki. Palstan oli vallannut”laatua parantava” lähes läpitunkematon aluskasvuskuusikko, joka oli jo haitannut mäntyjen kehitystä.

Pystykarsinta noissa olosuhteissa on vaatinut varmasti aikaa ja kuluttanut hermoja. Lisää hermoja koetteli varmasti hakkuujälkikin. Metsä oli kuin tykistökeskityksen jäljiltä kovalla pakkasella toteutetun harvennuksen seurauksena. Puuvalinnatkaan eivät aina osuneet kohdalleen liiallisen peitteisyyden vuoksi. Parempaa ainesta sujahteli kuitukasaan ja ne”hierinpuut” jäivät varttumaan. Aluskasvos peitti näkyvyyden runkojen tyviosan suhteen lähes täysin.

Metsän kannalta oikea-aikainen raivaus olisi tuottanut pystykarsintaan verrattuna moninkertaisen hyödyn. Puut olisivat kasvaneet paremmin ja harventaja olisi voinut tehdä parempia valintoja.

Pystykarsinnasta käytettiin jo yli 35 vuotta sitten nimitystä ”petoskarsinta”.  Monessa tapauksessa työmuoto osoittautui nimensä veroiseksi ja viimeisten tietojen mukaan jopa täysin turhaksi toimenpiteeksi….mutta aikansa kutakin.

Pystykarsinnan lopputuloksen kannalta iso ongelma on harvennushakkaajan ammattitaidottomuus. Kun olet karsinut lopputuloksen kannalta parhaat puut, jotka yleensä niitä lisävaltapuita, tulee tollo harventaja ja kaataa ne ja jättää karsimattomat isot susipuut kasvamaan. Pitää olla kepin ja haulikon kanssa vahtimassa hakkuuta, että konemies ymmärtää laatuharvennuksen merkityksen.

Höpöhöpö…kyllähän vika on aina olosuhteissa… Kun on mäntyrunkoa toisen vieressä ja toisessa oksat maahan asti ja toinen oksaton 5 metriin sekä aluskavusto kaikki maata vasten, pitäisi tietää kumpi otetaan ja kumpi jätetään. Ei kaikki kuskit ole tunareita, mutta ei kaikki virheet olosuhteista johdu.

Siitähän kommentissani olikin kyse – tavoite pitää tehdä selväksi ja vielä katsoa, että sitä toteutetaan. Samalla yrittäjällä useita kuskeja ja ei näytä aina riittävän, että käy asian läpi ensimmäisen kuskin kanssa, kun ei yrittäjä itsekään aina ehdi leimikolle. En väittänytkään, että ongelmat ovat sääntö, mutta tällaista on käynyt, kun ei ehtinyt omilta töiltään opastamaan ja/tai vahtimaan.

Siihen en kyllä kokemuksellani luota yhtään, että kaupanteon yhteydessä sovittu valuu konekuskille asti. Tässäkin toki eroja ostomiesten välillä. Tärkeintä, että tuntee pelikentän.