Jos ihmisellä on ollut kapea näköala nuorena, niin ilmeisesti se vain kapenee vanhemmiten. jos näköala on ollut avara, niin ei se ainakaan kapene vanhemmiten.

Olen ajanut pariakin tiehanketta kuin käärmettä pyssyyn ja nähnyt siinä sivussa nuoria änkyröitä ja vanhoja ei ollenkaan änkyröitä-
Siinä toisessa tiehankkeessa sain heti mukaan liikkeelle asioita ajamaan veteraanisukupolven veljekset, joilla molemmilla oli tila jo nuoremmilla. He ymmärsivät kulkemisen tarpeet nyt ja tulevaisuudessa ja olivat innolla mukana hommassa.
Sattui sitten yksi osakas olemaan jo pyörätuolissa eikä nimenkirjoituskaan oikein luonnistunut. Kirkkaana oli kuitenkin kuva kulkumahdollisuuksista palstalla ja niistä vaikeuksista mitä siellä vastaan oli tullut. Emäntä koitti vedota isännän huonoon kuntoon ja olisi halunnut vetäytyä jutusta. Isäntä kuitenkin sanoi: ”Ellei sitä palstaa nyt hetinmiten olla myymässä, niin kyllä sinne tie tarvitaan ja jos vaikka myydäänkin, niin ostaja kyllä ymmärtää arvostaa tietä, pistä nimi vain listaan” Emäntä pisti nimensä.
Toinen tapaus kaksi n. 90 ikäistä neitiä, joista nuorempi jo oli petipotilaana. Nimet tuli paperiin saatesanoilla: ”Eihän me sitä tietä siellä enää tartte, mutta jonkunhan sinne joskus pitää päästä töihinki. Isä-vainaa tapas sanua nottei yhtöhöösiä asioota trenkää vastustaa, ei sillä lailla mikää mee etehenpäin.”
Tie sitten tehtiin, kun silloin elettiin 80-lukua, on kaikille selvää että kaikki nämä henkilöt ovat jo nurmen alla. Hyvät muistot ja tie jäi.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Suomeen on valunu sillon jääkauden jälkeen semmoista sakkia (etenkin tänne itäsuomeen) jotta ylävirralta jos on tullu lastuja niin on kirveen kanssa lähdetty selvittämään jotta asua saa, mutta ei tulla huomatuksi. Se naapurin vihan geeni on siitä jääny elämään, kun kaikki vieraat on aikoinaan olleet potentiaalisia vihollisia.