› Keskustelut › Metsänhoito › Omien jälkien kulku opettaa

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 38)
1 2 3 4

  • Omien jälkien kulku opettaa

    Lähetetty: 23.7.2015, 15:40

    Kun on yli 40-vuotta saanut ja joutunut metsänhoidossa kulkemaan omia jälkiään, nähnyt tekemänsä virheet ja onnistumiset, voi jotakin jo sanoa suoraan välittämättä sivusta huutelijoista.
    Joitakin matkan varrella tulleita huomioita:

    – En myy päätehakkuuta, jos latvusmassaa ei myös korjata pois.
    Asian huomaa viimeistään varhaisperkauksella.
    – Kannonnostoalueet uudistuneet täällä hyvin.
    – Mätästys nopeuttaa uuden metsän kasvua selvästi.
    – Hyviä taimi- ja siemenalkuperiä kannattaa käyttää.
    – Koivikkoa on harvennettava ajoissa ja rajusti.
    Muita puita myös, mutta vähemmän rajusti.
    – Yli 30 vuoden motolla tehdyistä kesäharvennuksista ei haittoja.
    – Ympärivuoden rekalla ajettaviin metsäihin kannattaa panostaa.
    – Ojitukset pidettävä koko ajan kunnossa.
    – Jatkuva kasvatus on vain uudistamisen eteenpäin siirtämistä.
    Lisäksi se voi tulla hyvinkin työlääksi ja kalliiksi.
    – Koneellinen energiapuun korjuu on hyvä asia.
    – Kaikki hoitotoimet ja hakkuut on tehtävä ajoissa.
    – Metsänlannoitus on hyvä asia.

    Tekijä
    Visakallo
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • A.Jalkanen 25.7.2015, 17:01

    Hakkuutähteiden korjuun järkevyys riippuu metsäkuljetusmatkan pituudesta.

    Vieläkö teette kantokäsittelyä raivauksen jälkeen? 1980-luvulla näin tehtiin taimikonhoidon yhteydessä ja hyviä taimikoita tuli.

    e-h 25.7.2015, 17:59

    70-80 luvun tietämillä paljonkin tein,oli raivaussahassa se laite,mhyylle tein,en omassa metässä enkä tule tekemäänkään.

    Pähkäilijä 25.7.2015, 21:50

    Hieno aloitus ja täyttä asiaa, mutta yksi asia on jäänyt huomaamatta.

    40 vuotta on yli yksi sukupolvi ja metsämaan pitäisi kiertää heille joilla sille on eniten käyttöä ja rahantarve suurin. Joten lisäisin listaan

    – selvitä jälkikasvun kiinnostus metsään ja käytä lahjoituksia hyväksesi ennen perinnönjakoa mahdollisuuksien mukaan, nimimerkillä ensimmäinen 5 hehtaarin avohakkuu josta risut ja kannot on ajettu pois ilman istutettua taimikkoa saatu lahjoitettua seuraavalle sukupolvelle ilman lahjaveroa.

    On hyvä huomata elämänkaaressa että nyt aukoksi hakatulla alueella ei metsä ennätä ensiharvennusvaiheeseen oman elämän aikana 🙂

    e-h 26.7.2015, 08:40

    Elämän kaaresta puheen ollen,oon päätehakanna istuttamani koivikon keskij n 1000 ltr,ja tietenkin välillä harventana.

    Portimo 26.7.2015, 09:11

    Niinhän se on. Riippuu vähän missä vaiheessa elämänkaarta puita istuttaa. Täällä pohjan perillä minä istutin aurausalueelle männikön 25-vuotiaana ja harvennin 50 mottia hehtaarilta vähän yli 50-vuotiaana. Mutta nyt kuuttakymmentä lähentyvänä voi tosiaan arvuutella mahdanko nähdä viime vuosien istutuksiani harvennusiässä.

    Kaiken kaikkiaan hyviä ajatuksia tässä keskusteluketjussa on ollut. Erityispiirteenä täällä minun elinpiirissäni on se, että maat ovat enimmäkseen paksukunttaista ja vähän veden vaivaamaa moreenia. Vei aikansa, että opin suosimaan ojitus- tai naveromätästystä. Eli täällä on tärkeä tehdä voimakas muokkaus ja laittaa vesitalous kuntoon.

    Visakallo 26.7.2015, 09:44

    Pähkäilijältä ihan hyviä huomioita.
    Omalta kohdaltani sen verran, että metsänhoito alkoi tulla olouhteista johtuen vastuulleni tavallista nuorempana, joten olen edelleenkin alle sen iän, jossa suomalaiset yleisimmin tulevat metsänomistajiksi!
    Vastuuta on kyllä jo siirretty nuoremmille, mutta jo moneen kertaan valtiovallan toimesta eteenpäin siirretty eläkeikä on vielä vuosien päässä. Omaeläkkeet alkavat sentään juosta parin vuoden kuluttua.

    suorittava porras 26.7.2015, 09:50

    Vesitalouden kuntoonsaattamisen ja voimakkan muokkauksen edut olen minäkin saanut todeta omakohtaisesti . Kevyesti äestettyyn ja vähän liiasta kosteudesta kärsineeseen maapohjaan (1 ha) istutettiin kuusta syysistuksena . Seuraavana kesänä totesin lähes kaikken taimien kuolleen . Ei auttanut muu , kun tilata kaivuri tekemään muokkaus paremmin ja siinä sivussa ojittamaan kosteimpia paikkoja . Tämän jälkeen istuttelin kuuset mäittäisiin ja elämä alkoi hymyillä . Heinäystarvetta ei ollut lainkaan . Raivaustarvekin oli vähäinen . Muutamassa vuodessa taimikko kiri vieressä useita vuosia aikaisemmin istutetun kuusentaimikon kasvussa kiinni ja meni ryminällä ohi . Tämän kokemuksen jälkeen muokkauksesta ei tingitty .

    e-h 26.7.2015, 10:02

    Kaksnelonen olin silloin istutusaikaan,koivikon päätehakkuu oli 2014.

    Visakallo 26.7.2015, 10:16

    e-h:lla on todella hyvä esimerkki siitä, miten hyvin hoidettu ja ajoissa ja riittävästi harvennettu koivikko kasvaa ja tuottaa hyvälaatuista puuta.
    Itselläni on parhaillaan tulossa kolmanteen harvennukseen männikkö, jota olin itse kylvämässä 60-luvun lopulla.
    Päätehakkuunkin voin nähdä jos elän suomalaisten keskimääräiseen elinikään asti.
    26-vuotiseen kuusikkoon tehdään nyt toinen motoharvennus.

    Ammatti Raivooja 26.7.2015, 10:18

    No entiiä. Jos on vatukkoa tai muuta heinä vatukkoa ni on se aika tuskaista kaadella kesällä kolmenmetrinkoivuja sinne metristen kussten päälle 2 metrin heinikossa. Toinen mikä on niin koivun ympärillä ei ei heinä tai vattu kasva niin paljon ja parhaimmat taimet yleensä kasvaa tälläisellä aleueella koivun vieressä, missä ei oo koivuja tahtovat kadota sinne. Ei tulis mieleenkään raivata kesällä heinästä aluetta ali-ikäisenä. Sahassa kun on löylyä niin se ei tiedä onko puu 2 vai 5 centtiä. Keppi lentää puolessa ajassa kun syksyllä raivaa parikolmemetristä kuusikkoa ihan toisella tapaa kuin metristä heinikossa kesällä. Eikä sillä vesomisella ole väliä, sillä on väliä on, että ne pysyy kuusten alapuolella mahdollisimman pitkään kantovesottumisen jälkeen. Miä en ihan tiedä tosta vesoihin potkua kantojen koosta, eihän vesat kasva hirveästi nopeammin vaikka lähtisvät tukkipuun kannosta.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 38)
1 2 3 4