Keskustelut Metsänhoito Omien jälkien kulku opettaa

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 38)
  • Omien jälkien kulku opettaa

    Kun on yli 40-vuotta saanut ja joutunut metsänhoidossa kulkemaan omia jälkiään, nähnyt tekemänsä virheet ja onnistumiset, voi jotakin jo sanoa suoraan välittämättä sivusta huutelijoista.
    Joitakin matkan varrella tulleita huomioita:

    – En myy päätehakkuuta, jos latvusmassaa ei myös korjata pois.
    Asian huomaa viimeistään varhaisperkauksella.
    – Kannonnostoalueet uudistuneet täällä hyvin.
    – Mätästys nopeuttaa uuden metsän kasvua selvästi.
    – Hyviä taimi- ja siemenalkuperiä kannattaa käyttää.
    – Koivikkoa on harvennettava ajoissa ja rajusti.
    Muita puita myös, mutta vähemmän rajusti.
    – Yli 30 vuoden motolla tehdyistä kesäharvennuksista ei haittoja.
    – Ympärivuoden rekalla ajettaviin metsäihin kannattaa panostaa.
    – Ojitukset pidettävä koko ajan kunnossa.
    – Jatkuva kasvatus on vain uudistamisen eteenpäin siirtämistä.
    Lisäksi se voi tulla hyvinkin työlääksi ja kalliiksi.
    – Koneellinen energiapuun korjuu on hyvä asia.
    – Kaikki hoitotoimet ja hakkuut on tehtävä ajoissa.
    – Metsänlannoitus on hyvä asia.

  • jees h-valta

    Aika moneen jopa samaa mieltä vaikka pienillä vivahde-eroilla. Aina kuitenkin pitää muistaa että uutta pitää aina olla avoimesti vastaanotilla eikä vain jurnuttaa niissä kaivetuissa poteroissa.
    Metsä elää ja muuttuu ja toimintatavatkin voi sopeuttaa hiukan sen mukaan. Mikä toimi neljäkymmentä vuotta sitten saattaa olla jo päivityksen tarpeessa. Itse haen koko ajan jo luontaisesta uteliaisuudestakin hiukan uusia kaavoja. Valitettavasti en voi sanoa että metsäammattilaiset, jotka lähellä pyörivät, aina täysin ymmärtäisi ajatuksieni uusia uria. Kankeus metsäalalla on jatkuva riesa ja siitä ehkä olisi nopein tie aina parempiin taloussaavutuksiinkin. Täällä runtataan edelleen tiettyjä isoja linjoja ilman pientäkään huomiota maailman muuttumisesta. Ideat jäävät yksittäiskokeiluiksi ja unohtuvat kun niihin ei saa tukea. Aina luova hulluus olisi poikaa.

    Metsäkupsa

    Samoihin päätelmiin olen pääpiirteittäin liki 30-vuotisen kokemuksen,oman tiensä kulkijana tullut.Kantoja en ole antanut maasta repiä,enkä myöskään vastaisuudessa aio

    Raivaus-saha on työkalu,jolla saa pelastettua metsäntarpeet usein laiminlyödystäkin ryteiköstä.Kaivinkonetta kannattaa metsässä käyttää ja avittaa luojalta vailinaiseksi jääneitä metsänkasvun edellytyksiä paikoin,Vesitalous ,maanmuokkaus ja tiestö kuntoon,silloin hyvät eväät alkuun kasassa.

    oksapuu

    Niin

    Muuten hyvä mutta koneella tehty e-puu hakkuu kesällä, kuusikossa
    ja varsinkin näillä keleillä pitäisi lailla kieltää…

    Hiluxmetsuri

    Hyvän listauksen laittoi Puun takaa.

    Yksi kysymys olisi kuitenkin:
    ”En myy päätehakkuuta, jos latvusmassaa ei myös korjata pois.
    Asian huomaa viimeistään varhaisperkauksella.”

    Miten tuon perustelut kuuluvat?

    Raivaussahan käyttö tuossa jo olikin ja koivujen harvennuksesta olen omien kokemusteni kautta täsmälleen samaa mieltä, vaikka hiukan riipii karsia metsää niin harvapuiseksi.

    Gla

    Jees: ”Aina kuitenkin pitää muistaa että uutta pitää aina olla avoimesti vastaanotilla eikä vain jurnuttaa niissä kaivetuissa poteroissa.”

    Periaatteessa noin, mutta usein kyse on silti vain oppimisprosessista, johon Puun takaa 40 vuoden kokemuksella viittaa.

    Itselläni ei 40 vuotista historiaa metsätaloudesta ole, mutta silti lyhyemmälläkin kokemuksella ja tuttuja metsiä sillä silmällä katselemallakin huomaa, että Puun takaan lista pitää paikkaansa.

    hatelo

    Tässä muutamia meikäläisen virheistään oppimia havaintoja: 1.Raivaa iso taimikko aina riittävän rajusti, muuten maksat hunajaisia hintoja ensiharvennuspuun korjuusta (ihan sama myytkö hankinnalla vai pystyyn,metsänomistaja kuitenkin nousseet korjuukulut maksaa).2. Ota kuusen hallariski vakavasti, alavilla mailla mänty on näköjään varmin puulaji,jos vain hirvien kanssa alueella tulee toimeen. 3. Istuta riittävän syvälle mättääseen ja istuta routivat hienojakoiset alueet aina keväällä. 4. Tee aina tie, jos toiminta tuntuu hankalalta ilman. 5. Ole aktiivinen puumarkkinoilla ja tee aina järkeviä leimikoita,niin saat puut kaupaksi aina (jos metsää on enemmälti, niin ole sopimusasiakas) 6. Osta uutta metsää rohkeasti, jos metsätalous oikeasti kiinnostaa ja osta metsää mahdollisimman läheltä kotiasi ja luontaisia kulkureittejäsi. Älä mieti ja laske liian pitkään ja pihtaa sitä viimeistä tonnia, sillä siten et saa mieleistäsi palstaa. Rohkeampi/kokeneempi vie sen nenäsi edestä.

    Visakallo

    Hiluxi tuolla kysyi latvusmassan korjuusta, ja Roisto Reipas jo siihen vastasikin juuri samoin sanoin kuin olisin itsekin tehnyt.
    Maatuvat oksakasat ovat lisäksi vadelman pesäpaikkoja.
    Vadelmat ovat kyllä hyviä syödä, mutta vadelman varret viheliäisiä silloin kun puuntaimet ovat vielä pieniä.

    Metsuri motokuski

    Olen kaikista samaa mieltä. Vielä sanoisin tuosta kannonnostosta että suosiolla jättää lehtomaiset kankaat nostamatta. Säästyy tolkuttomalta raivaustarpeelta. Samoin jättöpuiksi en jättäisi koivua. Ainostaan mänty ja korkeintaan haapa, jonka kaulaisin (kuorisin) muutaman vuoden päästä.

    Mätästyksestä sen verran että mitä vähemmän metsäpohjaa rikko niin sitä parempi. Vain sen verran laikkuja kuin taimikko tarvitsee.

    suorittava porras

    #”- Koneellinen energiapuun korjuu on hyvä asia ”#

    …edellyttäen , että korjuu voidaan tehdä normaalilla hakkuukalustolla ja niin , että tavara mene yhtenä jakeena(tavaralaji) suoraan biotuotetehtaalle .
    Kun metsä on hoidettu asiallisesti , näin tapahtuukin .
    Muutoin ole avaajan kanssa samaa mieltä .

    Raivausten ajoituksesta olen kertonut mielipiteeni jo useampaan kertaan . Mitä aiemmin raivataan , sen parempi . Kemera-ehtoihinkin saatiin viimein järkevä käytäntö , jota noudattaen raivaus on mahdollista tehdä hetkellä , joka on taimikon kannalta biologisesti ja taloudellisesti sopiva – siis huomattavasti vallinnutta käytäntöä aikaisemmin .

    Ennakkkoraivaukset on tehtävä aina muutama vuosi ennen hakkuuta . Näin menetellen kaadetut risut eivät haittaa työskentelyä evätkä kannot tuota kovinkaan elinvoimaista
    kantovesakkoa .Varjostus ja juuristokipailu hillitsevät kantovesojen kasvua . Sama ilmiö on havittavisa täystiheässä taimikossa raivauksen jälkeen.

    Viimetipan ennakkoraivatut alueet tuottavat hirvittävän määrän uutta vesakkoa . Ensiharvennuksen ja seuraavan hakkuun välillä ehtii alueelle kehittyä jo kiusallisen runsaasti työskentelyä haittaavaa aluskasvosta .

    Svedu Petteri

    Omia ajatuksia vähemmällä kokemuksella.

    Isojen koneiden kanssa mennään metsään kesällä tekemään päätehakkuuta. Ei tehdä harvennuksia, koska alkukesästä kuori irtoaa helposti pystyyn jäävistä ja tulee juuristovaurioita.

    Itsellä aukot ovat pienehkojä, eli 0,5 – 3 ha. Periaate on, että jättöpuita ei jätetä. Kaikki keralla nurin. Jos 0,5 ha alueelle jättäisi vielä puuryhmiä, niin taimien kasvu heikkenee niiden lähimaastossa. Tuuli kaataa puita ja koivut kuolee pystyyn. Enemmin panostaa hyvään taimikonhoitoon ja nopeasti uuteen metsään.

    Metsäautotiet ovat hyviä. Kohtuus kuitenkin kaikessa. Tiet maksaa ja niissä on kunnossapitoa. Turha tehdä isoa tietä joka nurkkaan. Ei saa tien rakentamiskustannuksia helpolla takaisin, jos maa ei ole soraharjua. Enemmin hyvä tie yhteen nurkkaan ja siitä kohtuullinen matka ajokoneella eri kohteisiin.

    Puut myydä sille, joka aidosti tarvitsee ko. puulajia. Yksityinen saha ja pylväiden ostajat ovat hyviä vaihtoehtoja hyvälaatuiselle päätehakkuulle. Sellufirmalle myynnissä on riski, että silputaan surutta kuitupuuksi tarpeiden/ohjeiden mukaisesti.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 38)