Tulee käymään niin että väestönkasvu ja satojen heikkeneminen mm. kuivuuden takia tulevat yhdessä johtamaan toistuviin ruoan tuotannon kriiseihin. Tämän takia ja energian lisäksi kallistuessa tulevat metsälle ja peltomme täyskäyttöön.
Eilen postilaatikkoon pudotettu metsälehti- niminen sorkkaeläinlaiduntajien ja typerääkin typerämpien pienpetojetappoprikaatilaisten äänenkannattaja todistaa, että kyseisen aviisin toimittajat eivät ole lainkaan tutustuneet tähän ainoaan todelliseen ongelmaan. Joka on tässä ja nyt. Ja oli jo eilenkin.
Jesselle: Luin kommentin. Aku Ankat on näköjään luettu. Siellähän on Suden Pentujen johtajille annettu vastaavia ”arvonimiä” lauseen sanojen alkukirjaimista.
Humppari on valitettavasti lapsellisen optimistinen. Kannattaa yrittää hahmottaa asiaa ihan uudella tavalla. Kyllä pursi on törmännyt jäävuoreen eikä pelastusveneitä tullut mukaan.
Niin ne mielipiteet eroavat toisistaan – Humpparin tulevaisuus ulottuu jo miljoonan vuoden päähän ja meikäläinen taas pitää nykymenolla jo sataakin vuotta kovana saavutuksena.
Ajatelkaa nyt. Väestömäärä sadan vuoden kuluttua on vähintään kaksinkertaistunut nykyisestä, sademetsät (maapallon keuhkot) hakattu ja kaskettu pelloiksi, vesistöt (pohjavesi mukaanlukien) ja ilma kyllästettynä saasteista. Mistä riittävästi juomakelpoista vettä, syömäkelpoista ruokaa ja ”hengityskelpoista” happea maan nisäkkäille.
Nykymenolla lapsenlapsiemme lapsilla ei ole tulevaisuutta…
Sukupuuttoaalto ja siihen johtavat seikat ovat asia, joka kerrottiin minulle jo peruskoulun ala-asteen biologian tunnilla n. 30 vuotta sitten. Kyseessä ei siis ole mikään uusin tieteen havainto tai vihreiden populismi, eikä suomalainen hirvipolitiikka ole kuin hyttysen pissan haihtunut jäännös tässä kokonaisuudessa. Valitettavasti vain talous on asia, joka menee tuollaisen tiedon edelle. Hiukan karrikoituna hyvinä aikoina on varaa olla huolestunut, mutta huonoina aikoina ei muu kuin oman talouden tila kiinnosta. Eikä monimuotoisuuden puolesta tehtyjen toimenpiteiden runsaus ainakaan tähän mennessä ole ollut liioittelua, enemmänkin eräänlaista käsienpesua. Siis käytännössä muodollisuuteen rajoittuvaa vakuuttelua siitä, että jotain asialle on tehty. Täysin ymmärrettävä ongelma on, että pieni Suomi tai edes EU ei voi globaalissa asiassa olla niin merkittävä suunnannäyttäjä kuin haluaisi. Se talous…
Niin paljon kuin vihreää puoluetta moititaankin taloudellisen toiminnan edellytysten torppaamisesta, taustalla kuitenkin kiistämättä on aivan oikea tavoite. Niitä ei saavuteta, ellei hankalia päätöksiä tehdä. Paljonko ollaan tarvittaessa valmiita uhraamaan elintasosta? Ja esitetään sama kysymys vaikkapa Euroopan eteläisille maille.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.