Keskustelut Metsänhoito Oma suhtautuminen toteutettuun hirvipolitiikkaan 2018

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 380)
  • Oma suhtautuminen toteutettuun hirvipolitiikkaan 2018

    Merkitty: 

    Tuore Metsästäjälehti 4/2018 kehui kahden kolmesta suomalaisesta suhtautuvan myönteisesti metsästykseen. Tutkimuksen Suomen riistakeskukselle oli tehnyt  Taloustutkimus.

    Mielestäni ylivoimaisesti tärkeämpää olisi tutkia suomalaisten suhtautumista toteutettuun hirvieläinpolitiikkaan. Koskettavathan hirvien aiheuttamat onnettomuudet, taloudelliset vahingot sekä hirvikolarin pelko liikenteessä suurta joukkoa kansalaisista lähes päivittäin.

    Kun hirvikannan säätely on lakien ja säädösten turvin ohjattu hirviporukoille ja metsästäjille, vaikuttaa pysyvästi ylisuureksi paisutettu hirvieläinkanta siihen, mikä on kansalaisten suhtautuminen metsästykseen. Vaikka olisit sitä mieltä, että on metsästetty hirvikantaa liian varovaisesti, et voi suhtautua metsästykseen kielteisesti. Voit vain ajatella, että metsästää pitäisi entistä enemmän eli riittävästi.

    Ilmeisesti Suomen riistakeskus on tarkoin harkinnut , mitä kysymällä saadaan myös hirvipolitiikalle – hirvenmetsästystä ohjaavana valtapelinä – parempi hyväksyttävyys vahinkojen ja kustannusten maksajien keskuudessa. Näistä suurin menettäjä lienee kansantalous verotulojen ja työmahdollisuuksien menettämisen muodossa. Puuntuotannon menetykset ja hirvikolarien vuoksi korkeammat liikennevakuutusmaksut koskettavat myös monia.

     

  • A.Jalkanen

    Kuusen biomassan tuottokyky on hyvä, ja on entisestään parantunut jalostuksen myörä, mutta sen uudistaminen on kallista (paitsi jos sen saa ilmaiseksi koivikon alle), joten se kannattaa laittaa vain rehevimmille kasvupaikoille MT:hen saakka. Rehevillä mailla toimii tietenkin myös sekametsärakenne. (Anteeksi että mentiin sivuun aiheesta, joka oli hirvipolitiikka. Ja Planterille kiitos.)

    suorittava porras

    ”Ilmeisesti Suomen riistakeskus on tarkoin harkinnut , mitä kysymällä saadaan myös hirvipolitiikalle – hirvenmetsästystä ohjaavana valtapelinä – parempi hyväksyttävyys vahinkojen ja kustannusten maksajien keskuudessa. Näistä suurin menettäjä lienee kansantalous verotulojen ja työmahdollisuuksien menettämisen muodossa.

    Eiköhän nämä metsästäjät tarjoa työtä ja toimeentuloa + verotuloja  ihan kohtuullisen paljon . Keskimäärin metsästäjä uhraa harrastukseensa n. 1000 € vuodessa . Hirviä jahtaavat raottavat kukkaroaan huomattavasti  edellä mainittua enemmän. He maksavat myös hirvivahingoista aiheutuneet kustannukset , jos vain vahinkoa kärsineet saavat aikaiseksi vahinkohakemuksen. 2/3 osaa korvauksiin tarkoitetuista varoista ei ole kuitenkaan viime vuosina löytänyt ottajaansa .

    Mitä tulee sitten tuohon pääaiheeseen , suhtautumiseen metsästykseen , on harvenevan vastustajien joukon karvasta todeta oman ”puolueensa” joukkojen huvenneen vuoden 1986 n. 30%:n tasosta 10:een %:iin ja myönteisesti suhtautuvien määrän kasvaneen vastaavalla jaksolla 48%:sta 66:een. Vuodesta 2004 tilanteeseen nähden vastustajien määrä on puolittunut .

    On ihan turhaa natista kysymysten asettelusta . Suhtautumista metsästykseen on seurattu samoilla opeilla  vuodesta 1986 lähtien. Hirvipolitiikassakin on tapahtunut paljon. Se vain on joiltakin valitettavasti jäänyt huomaamatta. Työkaluja hirvikannan hoitoon on tullut rutkasti lisää. On vain opittava niitä käyttämään ja saatava lisää kyvykästä joukkoa tehtyjä päätöksiä toteuttamaan.

    … Kun hirvikannan säätely on lakien ja säädösten turvin ohjattu hirviporukoille ja metsästäjille…

    Tämä on ollut tavoite , kuitenkin niin , että vuodesta 2004 alkaen suurimmassa osaas maatamme -pl Lappi – hirvikannan tavoitetaso on asetettu 2-4:ään hirveä tuhannella hehtaarilla . Tulevalle metsästyskaudelle tavoite on tarkennettu 2,5-3 hirveä /1000ha. Näillä perusteilla on kehotettu lupia hakemaan. Pallo on siis paikallisella tasolla.

    Edellä mainitut hirvitiheystavoitteet ovat jopa vain neljännes siitä , mikä hirvien määrä pahimmillaan on ollut. Enää on turha vedota suureen hirvimäärään , jos tehdään vääriä puulajivalintoja maapohjan suhteen.

     

    jees h-valta

    Suorittavan työkalut joo, kun ei ole muusta kyse kuin niistä työhaluista jota näyttää puuttuvan hirvenmetsästyksellä mutta kun päästään petojahtiin alkaa olla tunkua porukkaan. Kateuttako pedoille lie, paremmasta saalistuskyvystäkö?

    Puuki

    Puulajien keskikasvut eri kasvupaikoilla 100 vuoden kiertoajalla ei vielä kerro kasvatuksen kannattavuudesta kovin paljon. Jos kuusikko on luontaista alkuperää, niin kasvunopeus on paljon hitaampi kiertoajan alkupuolella kuin männyllä varsinkin niillä karummilla kasvupaikoilla, jolle mänty luontaisesti sopii. Toisaalta ravinteisilla kasvupaikoilla ei mäntyä kannata kasvattaa huonon laadun takia.

    Liika kuusettuminen lisää ongelmia ilman lämpenemisenkin takia. Hirvet on osa ongelmaa . Jatkuvakasvatuskaan ei vähennä vaan lisää kuusettumista entisestään.

    Ruotsissa on alettu istuttaa douglaskuusta metsäkuusen sijaan. Se kestää paremmin ilmaston lämpenemistä ja taitaa olla kestävämpi hirvivahinkojenkin osalta (?) .

    puunhalaaja

    Eiköhän nämä metsästäjät tarjoa työtä ja toimeentuloa + verotuloja  ihan kohtuullisen paljon . Keskimäärin metsästäjä uhraa harrastukseensa n. 1000 € vuodessa.

    Tämä on hieno asia. Lisäksi metsästykessä on suuri määrä muita hienoja asioita, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia arvoja. Se kysymys josta ollaan erimieltä on se, että voidaanko nämä samat asiat saavuttaa huomattavasti pienemmällä hirvimäärällä? Itse en osta sitä ajatusta, että metsästäjät heittävät heti torrakot nurkkaan, jos saalista ei tule yhtä paljon kuin mennävuosina.

    suorittava porras

    2,5-3 hirven määrä tuhannella hehtaarilla pitäisi sopia kaikille. Tuota pinempi tiheys tuottaa huomattavan vähän vasoja , joita on totuttu metsästämään noin puolet saaliista – ja jäljellekin pitäisi jäädä . Kun vasoja ei saada , ei ammuta aikuisiakaan eli siinä vaihessa pistetään pyssyjä naulaan . Onkin eri juttu, kyetäänkö tai halutaanko niitä enää ottaa käyttöön , kun hirvien määrä muutaman vuoden kuluttua on metsästyksestä pidättäytymisen takia räjähtämässä käsiin. Joka on vähänkin seurannut hirvikannan kehitystä , voi todeta kannan voimakkaat vaihtelut n. viiden vuoden sykleissä.

    Riittävä kiinnostus metsästykseen on turvattava , jotta homma toimii jatkossakin . Pohjois-Karjalan suunnalla voi seurata tilannetta , mihin usean vuoden rauhoitus hirvien kohdalla johtaa . Ennustan, että ei mene montaa vuotta , kun hirvet ovat siellä iso ongelma , mutta ongelman ratkaisijoita ei enää olekaan metsästysperinteen katkeamisen takia .

    A.Jalkanen

    ”He maksavat myös hirvivahingoista aiheutuneet kustannukset.” Vain pahimmat hirvivahingot korvataan, suurin osa on hiljaista hivutusta, josta ei saa korvausta ja joka näkyy vasta tukkeja sahattaessa vuosikymmenten päästä. Aikapommi tikittää.

    Hoidetaan hirvikanta alas ja pidetään se siellä, vaikka ammattimetsästäjien avulla, jos harrastajia ei enää huvita, kun homma on hieman hankalaa alentuneen tiheyden vuoksi. Ehkä hirvenmetsästyksessä onkin kyse pakastimen mahdollisimman helposta täytöstä eikä jahtielämyksestä?

    Jos joku vihreä poliitikko lukee tätä ketjua, selitän varalta, miten hirvet kaventavat metsien monimuotoisuutta: syömällä arvokkaat lehtipuut pois ja lisäämällä metsien uudistamisessa (hirvituhoille vähemmän alttiin) kuusen osuuden epänormaalin suureksi.

    suorittava porras

    Hirvet ovat hyötyeläimiä laiskasti taimikoitaan hoitavien metsissä. Tätä puolta valitettavan nihkeästi tuodaan esille . Niille jotka hoitavat taimkkonsa oikeaan aikaa ja pitävät taimokkovaiheen meysissään mahdollisimman lyhyenä hirvistä aiheutuva mahdollinen haitta on vähäinen.

    PS. Jalkanenkin saisi lisää uskottavuutta teksteihinsä hirvieläinten osalta poseeraamalla kaatamansa hirven tai kauriin vierellä . Kuvatekstinä voisi olla :”Tehkää kuin minä ! Tervetuloa talkoisiin !”?

    puunhalaaja

    Kun vasoja ei saada , ei ammuta aikuisiakaan eli siinä vaihessa pistetään pyssyjä naulaan

    Ajatuksesi siis on, että jos tulee saaliiton vuosi, niin seuraavana vuonna ei kiinnosta lähteä enää yhdessä porukalla metsälle? Ei kiinnosta enää tulistella ja jutella tuttujen ihmisten kanssa, ei kiinnosta järjestää yhteisiä juhlia.

    Minä ihan oikeasti kummeksun tällaista uskomusta. Valtaosassa kertoja kun käyn koskikalassa, jää iso taimen/muu saalis saamatta. Silti vuosi toisensa perään jaksaa edes yhdeksi viikonlopuksi raahautua koskia kiertämään sisarusten kanssa. Väitän, että on muitakin kalastajia, jotka jaksaa luonnossa liikkua, vaikka saaliin kanssa on vähän niin ja näin.

    Yhtä lailla moni jaksaa lähteä metsojen ja teerten perään, vaikka saalista ei tule välttämättä lainkaan. Joten miksi ihmeessä hirvihomma olisi erilainen? Hirvestyksen mentaalimaisema toki osin muuttuisi. Nyt jotkut tuskailee sen kanssa ehtiikö kaikki luvat käyttää. Tuossa harvemman kannan tilanteessa saaliin arvo olisi huimasti suurempi. Jos porukka ampuu vaikka yhden hirven vuodessa, niin kyllä piisaisi selkääntaputtajaa ja naukuntarjoajaa.

    En siis mitenkään pysty uskomaan, että hirvimiehiksi olisi valikoituneet kaikki paukkuaddiktit. Minä uskon, että hirvestäjät nauttivat luonnossa liikkumisesta ja yhteisestä puuhailusta siinä missä muutkin. Ja jos ei niin ole, niin Annelilla on tuossa edellä ihan toimiva ehdotus, jolla homma hoituu.

    William Munny

    Siihen mitään ammattimetsästäjiä tarvita.

    Sudet hoitaa hommat.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 380)