Kymmenen vuotta työstetyn hirvikannan hoitosuunnitelman sivu 8:

”Maa-ja metsätalousministeriön tulosohjauksella hirvikannan tiheys on vuodesta 2004 lähtien pyritty pysyttämään hirvitalousalueittain tiheydessä 2-4 hirveä tuhatta hehtaaria kohti lukuun ottamatta Keski-ja Ylä-Lappia, missä vastaava tiheystavoite on ollut 0,5-3 hirveä tuhatta hehtaaria kohti. Hirvikannan noustessa tavoitehaarukan ylärajaa suuremmaksi on toistuvasti törmätty laajamittaisiin yhteiskunnan sietokyvyn ylittäviin metsä-ja viljelys vahinkoihin sekä lisääntyneisiin hirvionnettomuuksiin.”

https://mmm.fi/documents/1410837/1516659/Hirvikannan+hoitosuunnitelma+2.12.2014/38979cf8-1660-423d-9330-43b4c7803255/Hirvikannan+hoitosuunnitelma+2.12.2014.pdf

Valtakunnallisen riistaneuvoston varapuheenjohtajan vastaus, kun vaaditaan noudattamaan hirvikannan hoitossuunnitelmaa :

”Alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Martin Hägglund on selvillä MTK:n vaatimuksesta mutta ei näe sille perustetta.

”Vaatimus laskea hirvitiheys 2,5 hirveen tuhatta hehtaaria kohden koko maakunnassa on kohtuuton. Se puolittaisi pienen kannan puoleen nykyisestä.”

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/mtk-haluaisi-leikata-varsinais-suomen-hirvikantaa-1.142240

Valtakunnallisen riistaneuvoston varapuheenjohtajan mielestä on siis kohtuullista ajaa hirvieläinpolitiikkaa, joka johtaa laajamittaisiin yhteiskunnan sietokyvyn ylittäviin metsä-ja viljelys vahinkoihin sekä lisääntyneisiin hirvionnettomuuksiin.”

https://riista.fi/riistahallinto/valtakunnallinen-riistaneuvosto/

5-6 hirvien / 1000 metsähehtaaria, lisäksi metsästettävää löytyisi täältä pienempiä hirvieläimiä 30…100 / 1000 ha.

https://www.luke.fi/uutiset/valkohantapeurojen-maara-yha-voimakkaassa-kasvussa/

Ei mulla muuta. Jokainen päätelköön missä on vika.

Kuten jo edellä totesin , on parempi kysyä asiaa Hägglundilta itseltään , niin asia selviää . Hän tuntee paikalliset olosuhteet ja tilanteen parhaiten. Hän on varmasti perustellut mielipidettään laajemminkin , kun todeten , että ”Se merkitsisi pienen hirvikannan puolittumista ”.

Tässä olisikin Metsälehdellä oivallinen tutkivan journalismin paikka . Mitä seuraa , jos hirvikanta puolitettaisiin keskustelussa esiintyneillä alueilla?Asiantuntijana voisi toimia Martin Hägglund ja kysymyksiä palstalaisten puolesta olisi esittämässä Anneli Jalkanen. Näin menetellen jäisi spekulaatioille vähemmän tilaa ja kaikki näkökulmat tulisivat laajemmin käsitellyksi.

PS. Olen kovasti ihmetellyt sitä , miksi pidettiin valtavaa porua hirvien liiallisesta määrästä tilanteessa , jolloin hirvikanta oli pitkään aikaan alimmillaan (2012). Porusta huolimatta (tai sen ansiosta)kanta on kuitenkin kasvanut vakaasti viime vuoteen asti. Edelleen ollaan varsin kaukana 2000-luvun alun huippuvuosien tasosta.

Hirvieläinten aiheuttamien liikennevahinkojen ja metsätuhojen lisääntymiseen on yhtenä syynä metsien pusikoituminen. Tienvarret näyttää olevan monin paikoin entistä tiheämmän vesakon vallassa. Lämpimämmät talvet ja hyvät ruokamaat on parantaneet myös kauriiden elinoloja ja niiden aiheuttamat haitat on samalla kasvaneet. Taimikot kasvaa lämpimässä ja kosteassa ilmanalassa entistä enemmän vesottavaa lehtipuuta ja hoitorästit on lisääntyneet huomattavasti viime vuosikymmenten aikana. Mm. epäsuhta työkustannusten nousun ja puun hinnan kehityksen välillä on lisännyt niitä rästejä.

Tienvarsimetsien harvennushakkuut ”näkemämetsiksi” olisi iso urakka mutta jos hirvien määrän vähentämistä kohtuullisen pieneksi ei saada millään aikaan, pitää lisätä muitakin keinoja vähentää haittoja.  Hirvieläinten aiheuttamat liikenneonnettomuudet on iso kustannus vakuutusyhtiöillekin, joten luulisi niilläkin olevan samansuuntainen intressi pyrkiä vähentämään niitä. Tosin loppupeleissä kustannukset maksaa aina tienkäyttäjät vakuutusmaksujen korotuksilla ja muutenkin nahoissaan.

Metsävahinkojen kunnollinen vähentäminen vaatisi hirvikannan pudottamista n. 1,5-2 kpl/ha tiheyteen tai sitten hirvivahinkokorvausten rahasumman moninkertaistamista nykyisestä liian vaatimattomasta tasosta. Rikas metsäteollisuus voisi  varmaan perustaa rahaston, johon kerättäisiin varoja metsätalouden edistämiseen ruohonjuuritasolla metsäpäässä samaan tapaan kuin tehdään metsäsäätiössä, joka edistää metsätaloutta ulospäin. Jokin promille vuosituottoina jaettavista osingoista olisi sopiva rahoituslähde edistämään vuosikymmenten ajan halpuutettujen kuitupuiden kasvatusta. Yhteisen edun vuoksi tehtävän sijoituksen tuoma imagohyöty olisi lyhemmällä tähtäimellä teollisuuden saama vastine ja puun tarjonnan  parantuminen myöhemmin.

Puuki: ”Rikas metsäteollisuus voisi  varmaan perustaa rahaston, johon kerättäisiin varoja metsätalouden edistämiseen ruohonjuuritasolla metsäpäässä samaan tapaan kuin tehdään metsäsäätiössä, joka edistää metsätaloutta ulospäin.”

Melkein mikä tahansa asia, jolla nykytilanne saadaan korjattua olisi hyvä asia. En silti pidä hyvänä, että yhden porukan aiheuttaman ongelman ratkaisemiseen pitää kerätä rahaa toiselta porukalta. Se luo tehottomuutta talouteen ja heikentää Suomen kilpailukykyä. Karmea esimerkki on tuore hallituksen budjettiesitys. Nousukaudesta huolimatta velkaa otetaan 1,7 mrd lisää. Milloin se aiotaan maksaa, ellei tällaisena aikana? Rakenteet pitää olla niin linjakkaat, että homma toimii ja siinä Metsäteollisuuden rahoittamat hankkeet ole linjassa tämän tavoitteen kanssa. Avaimet on MMM:n hallussa. Sieltä pitää tulla viesti, että nyt tarvitaan lyijyä, eikä työryhmiä ja selvityksiä.

I see. Pelkäänpä kuitenkin että hirvivahinkojen korvaustason nostaminen tekee niistä jotenkin hyväksyttävämpiä, ja se ei myöskään auta muihin korkean hirvikannan aiheuttamiin ongelmiin, kuten liikennevahinkoihin ja hirvikärpäsiin.