Vielä tiedoksi, että tuo ohjeen lähde, riistakeskus/riistainhoitopiirit on taho, joka meille ”holtittomille sorkkaeläinlaiduntajille” suopeudessaan myöntää. Ohjeessa selvällä suomella sanotaan, että hirviä pitää jättää enemmän metsään, että susille piisaa syötävää.

Otaksuisin, että Luke on ollut myös ohjetta sorvaamassa.

Hirvenliha on menettänyt arvoaan ihmisten ruokatottumusten muuttuessa. En tunne enää oikein ketään nuoremman polven ihmistä, jota voisi sanoa lihan-, saatika hirvenlihan syöjäksi. Kasvissyönti ja täysi vegaanisuus ovat tulleet jäädäkseen. Jopa itsessäni olen vanhemmiten havainnut lisääntyvää kiinnostusta kasvisruokiin. Tämähän ei Revan meille suorittaman tiukan karsinoinnin perusteella pitäisi olla mitenkään mahdollista, mutta näin se vain on!  Vielä 90-luvun alussa kiertävä mustalais-kauppamies olisi käteisen puuttuessa hyväksynyt eteisen pakastimessa olleen hirvenlihan Viipurin torilta hakemiensa pöytäliinojen maksuksi, mutta tänä päivänä ei onnistuisi enää sekään.

Jahti 3/2018 otsikolla ”Hirvikanta vaatii monipuolista tarkastelua”, poimintoja. Kannattaa lukea koko artikkeli – se kuvaa oivallisesti metsästäjien ajattelumaailmaa: pakastimen täyttötavoite on se ensisijainen ja kaikki mikä häiritsee sitä, on ongelma.

Anneli kirjoitti yllä olevan ja kuuliaisena tietenkin luin artikkelin – avoimin mielin. Täytyy sanoa, että en tuosta artikkelista tällaista yhteenvetoa saa aikaiseksi. Jäin pohtimaan, että miten sellaisen kuvan jutusta saa aikaan?

Kirjoitus oli mielestäni neutraali ja sisälsi loogista päättelyä.

Ehkä voisi pelkistää hiviporukan motivaatiot 3:en kategoriaan: * 1. lihan saantiin, * 2. sosiaaliseen kanssakäymiseen ja * 3. luonnosta nauttimiseen.

Itsellä järjestys on: 3-2-1.

Täällä on metsämiehiä syytetty hirvikannan säästämisestä. Eilen hirvikokouksessa selvisi, että anottiin 25 lupaa – saatiin Riistanhoitopiirin suosiollisella päätöksellä 10! Hirviä oli viime syksyn metsästyksen jälkeen 64 kpl! Meille kävi kuten Oulun seudun eräälle seuralle – hirvet kasaantuvat alueelle eikä ”herrat” anna kaatolupia 🙁

Riistakeskus noudattaa lupien myönnössä ohjesääntöjä, jotka on siellä kehäkolmosen sisällä päätetty. Hallinnollisesti on siis päätetty, että miten paljon tulee hirviä metsissä olla.

Aikoinaan, viime vuosituhannen puolella, ennen kuin susista on ollut meille Suomalaisille haittaa, on se saatu sellaiseen suojeluasemaan, että sen kaatoon ei voida antaa kannanhoidollisia lupia. Nyt on tilanne toinen, mutta pieni osa kansasta on yhä sitä mieltä, että susi on uhanalainen ja sen kantaa pitää kasvattaa. Tästä seuraa se, että niille on oltava ruokaa ja tämä väkisin nostattaa jäävän hirvikannan tavoitehaarukan ylälaitaan, ettei hirvikanta menisi heti tavoitehaarukan alarajan alle. Näin tämä toimii.

Mainitussa lehtijutussa varmaan pyrittiin pysymään otsikkonsa aihepiirissä keskittyen kannanhoitoon ja sen vinouman korjaamiseen, ei pakastimen täyttämiseen, eikä vahinkojen minimoimiseen.