Keskustelut Metsänhoito Ojia 20 miljoonaa kilometriä

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 48)
  • Ojia 20 miljoonaa kilometriä

    Joku päivä sitten televisiossa eräs professori väitti suomessa olevan jänkkäojia 500 kertaa maapallon ympärysmitta (40000km)? 20 miljoonaa kilometriä ojia ja vesistöt tästä johtuen surkeassa kunnossa, tulvia ym. ym. Olisi siinä entistämistä. Vesistöjen entistämisestähän tuossa lakesityksessäkin olisi ilm. etupäässä ollut kysymys? Tuo omistuksen suoja tais olla vain veruke. Toisaalta, kun Jumala loi maan ei tainnut ketään kalletappista edes mainita??

  • Puuki

    Puustoisten entisten ojitusalueiden eli turvemaiden ojat pitää padottaa puunipuilla . Ne toimii suodattamina vesistöön päin.    Mm. ojituskatkot, suodatusalueen ennen vesistöä on muita keinoja jotka on jo olleet käytössä nykyään.

    Niitä 5 x 3 m ojauria  jota syntyi  vielä 70-luvun ojituksissa ei tarvita eikä niitä tehdäkään enää.    Tuhansia kuutioita hiesua/hiekkaa meni  lampeen ja jokeen.  Onhan sitä mennyt ennenkin maita veteen luonnonmullistuksissa ja kaivantojen teossa mutta, kun voidaan estää niin se pitää tehdä mikä on  tarpeen.

    <iframe id=”fskey-iframe” class=”fskey-autofill-dlg” style=”display: none;” sandbox=”allow-same-origin allow-scripts”></iframe>
    <div id=”fskey-tooltip” class=”fskey-tooltip” style=”display: none;”></div>

    <iframe id=”fskey-iframe” class=”fskey-autofill-dlg” style=”display: none;” sandbox=”allow-same-origin allow-scripts”></iframe>
    <div id=”fskey-tooltip” class=”fskey-tooltip” style=”display: none;”></div>

    mehtäukko

    Virheitä ojituksissa on joskus tehty, ja niinkuin käpysonni kirjoittaa, heinittyminen ja maatuminen palauttaa niitä ennalleen. Joitain suoria oja-yhteyksiä ehkä pitäisi suodatella, mutta ei mitään suuria mylläköitä. Se menee herkästi toisin päin överiksi kustannuksiltaan ja tuloksiltaan.

    Nimetön

    Näitä kiintoaineen pysäytysyrityksiä olen nähnyt. Epäonnistuneita jo lähtökohtaisesti, koska ei ole tajuttu tai haluttu tajuta aineksen suurta määrää. Teoriassa ehkä onnistuisi. Humushappoja ei pysäytä mikään. Kemiallinen käsittely taitaisi olla ainoa mahdollisuus, mutta ajatus ei tästä maailmasta. Mettäojan vesi ei kuulemma sovellu edes betonin tekemiseen, estää sitoutumisen. Tuo puun määrähän ei ole meidän käsissä. Luonto antaa minkä antaa. Tällä hetkellä mitä ilmeisimmin aivan liikaa.

    jees h-valta

    Puutuomas voi olla varma ettei ne kalat sinne syvänteisiin palaa enää millään tempuilla. Joten turha alkaa enää matsätaloutta riipimään vanhoista virheistä. Täällä Satakunnassa Sääksjärvi on hyvä esimerkki hyvän kalakannan järvestä vaikka onkin ollut vuosikymmenet valumajärvi laajan turvealueiden ja metsäojien päätepiste. Tummavetinen mutta hyvä kalakantainen järvi. Löytyy siikaa ja muikkua jopa ammattikalastukseen.

    A.Jalkanen

    Nykykäsityksen mukaan paksuturpeiset ravinnerikkaat suotyypit ovat pysyvä ongelma vesistöpäästöjen kannalta. Niihin hyvät vesiensuojelun rakenteet, mahdollisimman matalat ojat ja sopiviin kohteisiin jatkuvaa kasvatusta. Lisäksi keskiravinteisiin voi harkita tuhkalannoitusta. Jos kohde on oikein monimuotoinen, niin voi miettiä ennallistumaan jättämistä tai aktiivista ennallistamista.

    Gla

    Puutuomas: ”Näitä kiintoaineen pysäytysyrityksiä olen nähnyt. Epäonnistuneita jo lähtökohtaisesti, koska ei ole tajuttu tai haluttu tajuta aineksen suurta määrää. Teoriassa ehkä onnistuisi. Humushappoja ei pysäytä mikään.”

    Ojituskatkoja yms. olen nähnyt, enkä epäile näiden toimivuutta. Toki on paljon sellaistakin, jossa ei riittäviä toimenpiteitä ole. Lisäksi etenkään vanhoissa ojissa ei näitä ole, koska silloin ei sellaisia ollut tapana tehdä. Kunnostusojitusten yhteydessä näitä varmaan tehdään.

    Veteen liuenneita aineita ei nämä varmaankaan kunnolla poista, mutta eipä ne järvien syvänteiden liettymistäkään aiheuta. Niistähän puhuit, joten ei nyt aleta siirrellä maalitolppia.

    Vastaatko vielä kysymyksiini puun käyttömahdollisuuksien vähenemisestä?

     

    Nimetön

    Kiintoaineksella on valtavat vaikutukset vesistöihin, mutta en missään nimessä ole vähätellyt veteen liuenneita ravinteita, humusta ym. ym. Jo pelkästään vesien tummumisella on valtava vaikutus ekosysteemiin. Järvi tuottaa ravintoa käytännössä sille syvyydelle, johon valo yltää. Ruskeavetinen järvi on huono ravinnontuottaja varsinkin eläinplanktonia käyttäville kaloille. Karut, mutta kirkasvetiset tunturijärvetkin ovat erinomaisen hyviä tuottamaan ravintoa ja rasvaisia siikoja, harreja. Särkikalat pärjäävät ruskeissa vesissä hyvin. Tuohon puun riittävyyteen jo vastasin. Luonto antaa, minkä antaa. Nykyisin ”doupattuna” ilmeisesti liikaakin. Ahneella on ”pashanen” loppu. Meillä ruukathan sanoa. ?

    Puuki

    ”Pieni” liiottelu heti ap:ssa ei ainakaan lisää luottamusta kertomukseen .

    Kirkasvetiset järvet on yleensä happamia ja siksi kirkasvetisiä ja karuja.   Ennallistaminen lisää sekin ravinne- ja kiintoainepäästöjäkin alkuun.                      Riittävän laaja suodatusalue toimii hyvin muiden vesiensuojelutoimien kanssa toteutettuna.

     

    <iframe id=”fskey-iframe” class=”fskey-autofill-dlg” style=”display: none;” sandbox=”allow-same-origin allow-scripts”></iframe>
    <div id=”fskey-tooltip” class=”fskey-tooltip” style=”display: none;”></div>

    puutuomas

    Vastauksena ojien tukkimisesta johtuvaan puuntuotannon vähentymiseen  on lisättävä oikea-aikaisia taimikonhoitoja  yksinkertaisesti maksamalla metsureille kunnon palkkaa jolla voi rakentaa talot, perustaa perheet ja hankkia elatuksen metsästä kohtuullisella kuormituksella.

    A.Jalkanen

    Paradoksaalista, mutta vesien lisääntyvään tummumiseen pidetään yhtenä syynä sadeveden happamoitumisen vähenemistä. Se ilmeisesti lisää humusaineiden liukenemista turpeesta ja karikkeesta vesistöjen vesien mukaan valuma-alueilla. Peltoja tietenkin kalkitaan ja tällä lienee sitten turvepelloilla sama vaikutus.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 48)