Keskustelut Luonto Ojavastaisuus on järjetöntä metsänhoidossa

Esillä 10 vastausta, 201 - 210 (kaikkiaan 220)
  • Ojavastaisuus on järjetöntä metsänhoidossa

    Maata viljelevä ihmiskunta on aina tiennyt, että märkä maa ei kasva kunnolla mitään.
    Nyt äkkiä meillä onkin metsäneuvontaan  tullut muotiin ”uusi viisaus”, että märät maat voi jättää ojattomiksi ja ojat perkaamatta, ilman että se vaikuttaa puuston kasvuun. Tämähän on järjetöntä eikä pidä paikkaansa.
    Mihin on unohdettu 100 vuoden suometsätieteen tutkimus?
    Miksi emme käytä silmiämme ja näe, että märät maat vain eivät kasva ja hyvin ojitettuna kosteat notkot ja tuoreet maat kasvavat valtavasti puuta?
    Nyt metsiemma kasvu taantuu, koska umeepn kasvavia ojia on jo miljoonia kilometrejä ja pohjavedet ovat edeleen nousussa.
    Vaikka puut haihduttavatkin ojattoman maan pintakerroksesta vettä kasvukautena, ne eivät tee sitä syksy- kevät välillä, jolloin maan herkkä ja typpeä sitova pieneliöstö tuhoutuu tai vaurioituu pohjaveden sisässä.
    Märässä maassa juuret myös kasvavat aivan maan pintaan, jolloin ne saavat vähemmän ravinteita ja kuivuvat helposti kuivuusjaksoissa. Myös tuulenkaatoja tulee paljon herkemmin ja siitä aiheutuvia hyönteistuhoja.

     

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Vedet pitää tosiaan johtaa jonnekin mutta fiksusti. Kasvittunut oja jossa vesi ei seiso sitoo varmaan liuenneita ravinteita eikä tuota metaanipäästöjä (joita tulee avoimilta vesipinnoilta).

    Ei ole jatkuvasta kasvatuksestakaan viisasten kiveksi  ojitusalueilla.

    Jatkuvan kasvatuksen ongelmia ovat hitaampi harvennusreaktio, tuhoriskit ja heikko uudistuminen, mutta hiilinielujen kannalta hankalin asia on heikompi kasvu. Suometsissä se nollaa vähintään osan siitä hyödystä, joka ehkä menetelmällä saataisiin turpeen hajoamisen hidastamisesta. Lisäksi sopivia suokasvupaikkoja on rajallinen määrä, jos niitä ovat vain rehevät korvet. Rämeillä voidaan tarvita muita konsteja kuten kaistalehakkuu ja vastaavat. Pluspuolelle pitää laskea ekologiset hyödyt peitteisyyden ja kytkeytymisen paranemisesta ja todennäköisesti pienemmät vesistöpäästöt (peitteisyys, ei maan muokkausta eikä avohakkuuta).

    Kasvuerot näkyvät kuvassa 9 raportissa: Johanna Routa ja Saija Huuskonen (toim.). 2022. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus. Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2022. Tämä on ollut aiemminkin esillä, jk-ketjussa.

    Kalle Kehveli Kalle Kehveli

    Nyt ei enää tarvitse siihen ryhtyä, tuho tuli jo tehtyä 60-luvulla.

    Jos tuhoksi lasketaan valtava puun ja kansantalouden kasvu, niin ollaan aikalailla väärillä urilla.

    mehtäukko

    ”…Kiipeäminen nykypäivään on vähän hankalaa…. En ole missään nähnyt vielä vettä kannettavan sangolla pois ojitusalueelta…”

    Niin. Onko kyseessä asenne-ongelma vai kehittymisen puute?

    Metsissä moni asia on edennyt parempaan päin, ja siinä on ollut antoisaa olla mukana.

    Nostokoukku

    Asenne-ongelma on syntynyt yli 40 vuoden aikana metsäalalla työskennellessä. On tullut nähtyä varmaan liiankin paljon, ilman vihertäviä laseja. Jos hurskastelut jätetään pois, niin ojituksessa ei ole tapahtunut kehittymistä kovin paljon. Vesi pyrkii edelleen hanakasti alamäkeen, ylämäkeen vastahakoisemmin.

    mehtäukko

    Kyllähän Metsähallituksen kunnostushurskastelut uutisissakin nähdyillä jokitaipaleilla on edelleen älytöntä. Eu-rahalla ei ole sielua. Siihen ei tarvitse edes n-koukun vedota vuosikymmenien takaisiin sotkentoihin.

    Kehittymistä sinällään jos joku kieltää, ei muista eikä tunnista mitään.

    Nostokoukku

    En puhu vuosikymmenten takaisista hurskasteluista. Vajaa kymmenen vuotta taakse päin riittää. Silmänkääntötempuilla ei ole mitään tekemistä vesiensuojelun kanssa. Ojituksilta vedet johdetaan edelleen johonkin, ja vesi pyrkii aina alkamaahan. Silmänkääntötempuissa on kehitystä tapahtunut, lopputulos edelleen lähes sama.

    pihkatappi pihkatappi

    Soita on mäkien päällä ja milloin missäkin. Monet kerrat kunnostusojituksen laskuojan on voinut lopettaa hieman jyrkempään rinteeseen, toki joskus myös lammen rantaan. Mutta kiinnostaisi kokemukset laserin käytöstä.

    Kokenut kaiken tietää

    Laserkeilaus se vasta on jotain, käsittääkseni keilausta on tehty paljonkin, keilaamallahan nuo metsäkeskuksen latvusmallit jms. on saatu käsittääkseni aikaan. On se maakin keilattu moneen kertaan, mutta en tiedä miten käyttökelpoiseen aineistoon tavismetsänomistaja pääsisi käsiksi. Tuo olisi droneosaajille oikea työ, lannoitukset ja hakkuut jättäisin muille vehkeille. Joku enemmän kouluja käynyt ja tutkimuksissa mukana ollut voisi laittaa vinkkiä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Paikkatietoikkunassa muistaakseni on korkeusmalli maan pinnasta, mutta sen käyttökelpoisuutta ojien suunnittelussa en tunne. Siis ei perinteiset korkeuskäyrät vaan liukuva pinnanmuotokartta.

    Visakallo Visakallo

    Rinnevarjostuksen ja korkeuskäyrien yhdistelmällä saa toki jonkinlaista käsitystä oikeista ojanpaikoista, mutta enpä niiden perusteella vielä alkaisi kaivinkonetta paikalle soittelemaan!

Esillä 10 vastausta, 201 - 210 (kaikkiaan 220)