Minulla normiojat on 1,2 metriä ja veto-ojat 2 metriä syviä. Metsä kasvaa paukkuen, aivan käsittämättömän hyvin ja laatu on hyvää.

Ero naapurin metsiin on valtava, jossa ojat olivat 0,7 ja 0,9 metriä ja ovat jo 10 vuoden jälkeen täysin tukossa ja puun kasvu pysähtymässä.

Jos haluaa, että metsäoja toimii tarkoituksen mukaisella tavalla, se pitää aina kaivaa perämaahan asti että ne pysyy auki 20-30 vuotta ja ojaväli mieluiten 14 metriä.

Tuo 14 metriä sen takia, että kaivinkone on pystyy hallitsemaan koko alueen. Lisäksi metsä kasvaa huomattavasti paremmin tällä 14 metrin välillä verrattuna naapurin 30 metriin.

Muutama lainaus pitkästä kirjoituksesta, yritin kopioida jutun kokonaan, mutta ei mahdu yhteen viestiin.

Pohjoisella pallonpuoliskolla on tehty runsaasti entistämistyötä muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana. On myös tehty tieteellisiä tutkimuksia, miten soiden entistäminen on vaikuttanut pintavesiin.

Vakuuttava tieteellinen näyttö on, ettei entistäminen ole helppoa eikä välttämättä tuota positiivisia tuloksia ainakaan pitkään aikaan. Esimerkiksi Skotlannista on raportoitu, että poistettaessa puusto ojitetulta alueelta ja pyrittäessä entistämään suo luonnontilaan, alueelta purkautuva vesi on heikentynyt laadultaan ojitettuun suohon verrattuna. On raportoitu, että ravinteista erityisesti fosforin määrä on lisääntynyt, ja poistovedessä on aiempaa enemmän humusaineita. Vielä ei ole varmaa tietoa, kuinka kauan kestää, ennen kuin ennallistetun suon purkuvesi palaa edes samaan tilaan kuin ojitetulla puunkasvatusalueella oli. Ilmeisesti tarvitaan kymmenen vuotta tai enemmänkin.

Myös Englannissa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että saattaa kestää hyvin kauan, ennen kuin entistämisen aiheuttama orgaanisen hiilen lisääntynyt määrä vedessä alkaa alentua. Tutkijoiden viesti on selvä: ”Turvemaiden entistämisen vaikutuksiin veden laadun parantamisessa tulee suhtautua varovaisuudella.”

Kansainvälisiä tiedelehtiä seuraavat tutkijat ovat Suomessakin päätymässä siihen, että ennallistaminen voi pitkään heikentää pintavesien tilaa. Kyseessä ei ole ojien tukkimisen aiheuttama veden samentuminen ja kiintoaineen siirtyminen veteen, vaan monimutkainen biologis-kemiallinen prosessi, joka käynnistyy entistämisen aiheuttamasta epävakauden lisääntymisestä.

Arvio on, että lähivuosina ja lähivuosikymmeniä soita entistetään runsaasti. Tämä merkitsee, että ravinnekuormitus on vesistöissä voimakkaasti lisääntymässä. Kaikissa tapauksissa ei ole mahdollista johtaa entistettyjen soiden purkuvettä ojittamattomille soille, joka olisi yksi ratkaisu ongelmaan. Toinen mahdollinen ratkaisu on, että ennallistettavien soiden pinta-alan pitäisi olla vastaanottavan vesistön valuma-alueen pinta-alasta riittävän pieni.

Tämänhetkisen tiedon perusteella soiden entistämisestä ei kannata innostua liikaa ainakaan pintavesien laadun kannalta. On parasta ensin tutkia, mitä entistettäessä tapahtuu pintavesille. Myös entistämistekniikkaa on kehitettävä ennen laajamittaisen toiminnan alkua.

Toisaalta jos ei piitata pintavesien heikkenemisestä, tuoreet kotimaiset tutkimustulokset osoittavat, että entistäminen palauttaa ojitettuja turvemaita lähemmäksi luonnontilaisia soita monimuotoisuuden kannalta. Nopeimmat tulokset on saatu korpimetsissä, kun taas ravinneköyhillä mäntysoilla muutokset ovat hitaita.

Erinomaista kiitos käpysonni!

Näitä asioita on käsiteltykin jo ketjussa ”Metsätalouden vesistövaikutukset” jonkin verran, mutta pintavalutuskenttien osalta ei noin yksityiskohtaisesti. Vaihtoehdoksi on ajateltu kosteikkoja mutta nekään eivät ole ongelmattomia, vaan esimerkiksi typpeä voi tulla valumavesiin lisää.

Sitä on pohdittu, että ennallistamiskohteet tulee valita huolellisesti ja toiminnalla on vaikutuksia veden laatuun. Myös luonnonsoilta ja ennallistetuilta tulee vesistöpäästöjä. Olisi hyvä jos ennallistamisen jälkeinen tila olisi vesistöpäästöjä vähentävä. Ennallistamista voi harkita varsinkin silloin, kun alueen metsätalous ei ole kovin kannattavaa ts. kasvu on heikkoa eikä ole tuhkalla elvytettävissä.

On ojilla vaikutuksia myös kasvihuonekaasujen päästöihin, mutta ne ovat sen verran upottava hetteikkö ja vaihtelut niin suuret, että on parempi ettei väitä tietävänsä mitään suurella varmuudella.

Suometsien hoidon suunnittelu on erittäin tärkeä Metkan työlaji ja siihen toivottavasti saadaan osaavia tekijöitä. On ennakoitu että ennallistamispinta-alat olisivat lähivuosina suuret, joten vaikutukset on hyvä olla tiedossa.

AJ: ”Mitkä olivat Gla tiivistetysti Täktom-sarjan johtopäätökset?”

Kirjoitin pitkän viestin, jätin sen kesken ja tein välillä muita hommia. Tietysti viesti hävisi. Mutta todella tiivistetysti prosessi on hidas, kun kukaan ei halua joutua vastuuseen yhtään mistään. Oma tulkintani on se, että osaamisessakin on puutteita, kun hanketta vetää vapaaehtoiset. Syyllistää en voi, päinvastoin, kun byrokratiaviidakkoon joku suostuu lähtemään. Kannattaa kuunnella ohjelmasarja. Luonto-ohjelmista poiketen puheenvuoron saa joku muukin kuin luontoväki.

Metsäradion motto: Metsäradiossa puhutaan retkeilystä, kalastuksesta ja suomalaisesta luonnosta. Ei siis enää metsätaloudesta.”

Juu, luonto- ja retkeilyradio tuo nykyään on.