”Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomessa odotetaan esimerkiksi keskimääräisten lämpötilojen ja sademäärien kasvavan koko maassa. Lämpötilojen arvioidaan nousevan etenkin talvisin, mikä vähentää lumipeitteisyyttä ja roudan määrää. Myös esimerkiksi sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet ja kuivuus tulevat todennäköisesti lisääntymään. Ilmastonmuutos tulee myös todennäköisesti lisäämään tulvia ja muuttamaan niiden ajankohtia. Tulvia saattaa esiintyä aiempaa enemmän syksyisin ja talvisin, kun taas kevättulvat voivat vähentyä.

Leudompien talvien ja sateiden lisääntymisen seurauksena on arvioitu vesistöjen valuma-alueelta peräisin olevan kuormituksen vesistöihin lisääntyvän (Gregow ym. 2021). Kuormituksen lisääntyminen voi lisätä vesistöjen rehevöitymistä. Rehevöitymisen ja lämpenemisen seurauksena puolestaan vesistöt vapauttavat enemmän kasvihuonekaasupäästöjä, joka voivat kiihdyttää ilmastonmuutosta (Davidson ym. 2018).

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöihin ja niiden tilaan voi kuitenkin olla vaikea erottaa esimerkiksi muista ihmistoiminnan tai maankäytön vaikutuksista. Esimerkiksi jokien ja purojen metaanipäästöihin ihmistoiminnalla, kuten ojituksilla, ja siitä aiheutuvalla kuormituksella on luultavasti suurempi vaikutus kuin lämpötilan nousulla (Rocher-Ros ym. 2023).”

Lähde: Vesistökunnostushankkeiden ilmastokestävyys -raportti, 2023.

Edit

Luonnontilaiset suot eivät estä suuria tulvia tehokkaasti, koska niillä vedenpinta on lähellä maanpintaa (ks. Hydrologia – suon synnyn ja kehityksen ohjaaja). Runsaat sateet tai lumensulamisvedet eivät pysty imeytymään suohon vaan valuvat suon pintaa pitkin nopeasti vesistöihin (Burt 1995). Pieniä määriä vettä voi kuitenkin pidättyä suon painanteiden eli rimpien ja kuljujen täyttyessä vedellä (Hyvärinen ja Vehviläinen 1980). Ojituksella on sekä tulvimista lisääviä että sitä vähentäviä vaikutuksia (ks. Hydrologia – suon synnyn ja kehityksen ohjaaja): Ojitetulta suolta vesi pääsee kulkemaan nopeasti ojia pitkin vesistöihin. Toisaalta ojitus alentaa vedenpintaa turpeessa, minkä seurauksena turpeeseen syntyy veden varastotilaa ja vettä voi varastoitua enemmän kuin luonnontilaisella suolla. Ojitus ei yksiselitteisesti lisää tai vähennä tulvia, vaan kokonaisvaikutus riippuu sääoloista ja ojitusalueen sijainnista valuma-alueella sekä metsäojitusalueilla myös ojituksen vaikutuksesta puuston kasvuun ja haihduntaan (Mustonen & Seuna 1971, Lundin 1999).

Metsäojitetuilla soilla ojitus voi aikojen kuluessa vähentää valumia ja tasata kevättulvia, kun puusto runsastuu (ks. Hydrologia – suon synnyn ja kehityksen ohjaaja). Merkittävä osuus satavasta lumesta haihtuu suoraan puiden oksilta ja puuston alle satanut lumi sulaa hitaasti puuston varjostuksen vuoksi (Nieminen ja Ahti 2000, Koivusalo ym. 2008). Metsäojitettukaan suo ei kuitenkaan ole kovin tehokas tulvien tasaaja, koska sielläkin vedenpinta nousee runsaiden sateiden tai lumensulamisvesien seurauksena maanpintaan. Sen jälkeen vesi alkaa valua suonpintaa pitkin ojiin ja niitä pitkin nopeasti alapuolisiin vesistöihin.

Olin hammastarkastuksessa. Ja eri reissulla lentokoneessa.

Vaikka Ajkku nyt tuon heittikin niin on se heittänyt senkin 30 kertaa että ”…aluksi luultiin että ojien kuormitus vähenee, mutta se kasvoikin ainakin 30 vuotta, luultavasti pidempään…”

Tällä kertaa oli fiilis sellainen ja pottumontussa seesteinen tunnelma. ?

Leena

Heitän vielä uudelleen senkin kysymyksen että kun suosta tulee turvekangas, niin milloin isot turpeen hajoamisen päästöt alenevat/loppuvat?

Ne loppuvat kun turve loppuu. Tai  mille tasolle ”liikakosteus”  asettuu hidastaen hajoamista.  Hidasta se on järvien ja lampien syvänteissä, näin olen käsittänyt sen olevan. Noh sitten jos ojitetaan uudelleen ja perataan ojia niin prosessi jatkuu, itse olen mitannut kolmesataa kuutioisessa turvekangas kuusikossa turpeen paksuuudeksi kolme metriä.  Paljonko sitä turvetta pitikään olla että kivennäismaa muuttuu turvemaaksi, siinä se raja on, sitten sturvesuo ei suo antejaan.