Keskustelut Tekniikka "Oikeaoppinen ketjun teroitus"

Esillä 10 vastausta, 121 - 130 (kaikkiaan 236)
  • Pete

    Otampa osaa minäkin tähän ”keskusteluun”. Moottorisahaketjun teroittamisesta en paljoa ymmärrä kun en moottorisahaa paljoa käytäkään. Olen siirtynyt kovapalaketjuihin, sahat ovat ms200 ja 346xp. Käyttö on lähinnä ajokoneen kasalle ajamien polttopuiden pätkintää.

     

    Raivaussahaa käytän enemmän ja varmaan kymmeneen vuoteen en ole enää jaksanut teroittaa teriä kuin metsässä. Sen verran katson, että metsään mennessä terä on kunnossa ja ehjä varaterä mukana. Viilaan raivaussahan terät pystyasennossa niin, että siitä vaan vasemmalla kädellä terästä kiinni ja viilaus siihen sitten viilanohjaimella. Viilaan joka tankkauksella paitsi viimeisellä. Kiveen ajetutkin saa niin kuntoon kun ne nyt voi saada ihan vaan käsivaralla. En tosiaan viilapenkkiä tarvitse näihin hommiin ollenkaan. Terän vaihto on mielestäni v-mäistä hommaa. Siihen ryhdyn kun terä on totaalisen ruvella.

     

    Varhaisperkauksessa aivan verraton terä on tämä v-klinga 225millisenä. Se ei vaan kestä kivikossa törmäilyä sitten yhtään.

    Jätkä

    On tullut täysin selväksi muutamien ”Yleisnerojen” osalta, että RS:n terää terotetaan vain kerran viikossa ja silloinkin vaikeimman jälkeen ja aina kotona irrallaan.

    Pete kertookin edellä, kuinka ihan aikuisten oikeasti RS:n terää huolletaan.

    MS:n osalta laippaan ei kosketa muuten, kuin ketjun kiristämisksi, saha vaihdetaan ennen kuin laippa kuluu tai särkyy, ketjua viilataan tiheimmillään kerran päivässä, vaikka sahattaisiin välillä maihinkin, vetoratasta ei vaihdeta koskaan, se kun vaihtuu aina kun ostaa uuden sahan. Varasahoja pitää olla metsässä niin paljon, että traktori pitää hankkia niiden sinne hinaamiseksi.

    Kyllä minä nyt uskon, että suurin osa kirjoittelijoista kulkee metsässä vain sen takia, että saa olla kotoa pois. Vuoden saalis ahkeroinnista on pieni nuttura polttopuita, nekin märkiä.

    Voisi sanoa vanhaa arviota mukaillen: ”Mies on kuin luteen huokaus ja puhuu metsätöistä”.

    Visakallo

    Näinhän se on kuin Jätkä tuossa edellä totesi. Nettimetsureilta kun onnistuu ihan kaikki taikatemput, ja taas ne, jotka ihan oikesti elättävät itsensä sahan kanssa sahaamalla, eivät täällä huu-haa-juttuja kirjoittele.

    Tolopainen

    Metsureilla on metsureiden tavat, minulla ei ole moottorisahan viilaa ollut metsässä mukana ainakaan kymmeneen vuoteen, kun en sitä tarvitse. Kun sahaan puut aina metsäkärryyn mukana kulkee kaksi sahaa, eikä tarvitse yleensä tankatakaan kuin toinen saha, päivätavoite on kuorma päivässä eli n.7 kiintoa. Ei kahvitaukoa tarvitse tuhlata sahan huoltoon, sen voi tehdä lämpimässä autotallissa kotona. Jos työtapa on väärä se ei minua haittaa. Ne jotka ovat metsätöistä taloudellisesti riippuvaisia eivät tietenkään toimi kuten harrastelijat. Raivaussahaa en ole vielä metsässä koskaan viilannut, ei ole tarvetta.  Kun teke varhaisperkauksia, jos terä tylsyisi, raivaan moottorisahalla, se on aina mukana varalla ja tiheimpiä puskia varten.

    petep

    Niin on siinä pieni ero jos joku koittaa repiä leivän irti metsästä ja toinen hoitaa metsätöillä vain mielenterveyttä.

     

    Vaikka ei siitä kenellekään ole haittaa jos ketju on hyvässä iskussa.

    Tolopainen

    Ketjut on aika halpoja ei tule kovin pitkään samalla sahattua. Jos osuu kiveen vaihdan uuden ketjun ja heitän vanhan metallin keräykseen. Kun vaihtaa harvoin sahaa voi uusia ketjuja usein.

    kuusessa ollaan

    Stihlin laipat on sellaisia, että kevennetysti voi sanoa yhdellä laipalla sahattavan kaksi sahaa rikki. Joillakin laippamerkeillä kolmella ketjulla menee yksi laippa…

    Jos laippaa ei koskaan huolleta tai käännetä, siihen syntyy jäysteet, joiden poistosta Jätkäkin on tällä palstalla maininnut. Kun jäysteet syntyy, eikä niitä poista, kapea suikale murtuu palasina irti ja murtuma tekee säröjä laipan reunoihin, josta lisämureneminen alkaa. Toinen ongelma tulee siitä, että jos jäyste on riittävän syvä, ketju alkaa soutamaan urassa sivuttain ja saha puoltaa.

    Jos laipan huolto kahden mutterin avauksen myötä on liian vaikeaa/epäkiinnostavaa/muuten vaan ketuttavaa, on ehkä parempi silloin vaan selailla netistä yhtiöitten pystykauppahintoja ja kattoon syljeskellen valita sopiva tarjous pystykaupoista.

    Tolopainen

    Isäukolla oli tapana noita laippoja viilailla, eipä ole tullut enää mieleen, kun kolmellakympillä saa laipan ja pari ketjua, eli laipan hinnaksi jää kympin verran. Siinä ajassa voi käydä vaikka ABC:llä munkkikahvilla.

    Jätkä

    Tilhin laipat ovat kyllä parhaita, ainakin kestämään. Suhde kuitenkin lienee sellainen, että oikein käytettynä ammattisaha kestää niin, että siihen kannattaa vaihtaa uusikin laippa. Ne ovat myös huomattavan arvokkaita, eikä välttämättä sovi Ruotsalais-sahoihin ”heittämällä”.

    Kuusessa ollaan huomattu, että hyväkin laippa tarvitsee huoltoa ja mitä kalliimpi laippa on, sitä paremmin sitä kannattaa pitää.

    Noissa muissa laipoissa elinikä saattaa jäädä hyvinkin lyhyeksi, esim kärkipyörä voi haljeta jopa ensimmäisissä sahauksissa, jos vajailla kierroksilla pökkää kärjellä kantoon tai pöllin päähän, myös paksu kuusen oksa voi ”potkaista” kärkipyörän hajalle. Uusi kärkipyörä maksaa enemmän kuin uusi laippa.

    Jos vaatimustaso on sitä luokkaa, että yhdellä ketjun teroituksella mennään koko täysi työpäivä, niin kyllä on ammattitaitokin matalalla tasolla.

    Tolopainen

    Jäkälle sanoisi, että ei ole metsurin ammattitaitoa lainkaan, siksi voi ihan vapaasti tehdä metsätöitä kuten helpoimmaksi näkee, esim. käyttää metsäkärryn kuormainta hakkuussa apuna. Sinun ammattitaitosi ei riitäisi kourakuormaajan käsittelyyn.

Esillä 10 vastausta, 121 - 130 (kaikkiaan 236)