En tiedä mitä ideoita mehtäukon tanhuvilla on sovellettu, mutta ainakin minun nuoruudessani 1970- ja 1980-luvuilla oli kunnia-asia, että jokainen vähänkin isompi tuulenkaatojen keskittymä käytiin korjaamassa pois, ellei myyntiin niin polttopuuksi. Sittemmin tietoa on tullut lisää: lahopuun merkityksestä uhanalaisille eliöille, kuoriaisten biologisen torjunnan mahdollisuuksista ja pienten tuulenkaatomäärien vaarattomuudesta. Lisäksi metsänomistajat ovat muuttaneet kaupunkeihin, joten ei ole kukaan vahtimassa metsähygienian toteutumista.

Myönnettävä on, että Visakallokin alkaa jo vanhetessaan vähän vihertää. (Hometta varmaan!) Tänään sipaisin raivaussahalla yksittäisen tuulenkaadon oksia pois, niin se ei näy niin pahasti tielle!