Jees: ”Uskoisin että tällä lumimassalla Tricot ovat humpuukiturhuutta. Aivan sama mikä on hajuste kun ei ainakaan haise nyt. Jos hirvi lykkää turpansa lumen peittämään männyn latvukseen ei se sitä enää kyllä peruuta vaikka haju nokkaan siinä kohtaa tulisikin.”

En osaa sanoa, toimiiko hirvi noin. Oletan kuitenkin, että viimeistään toisen pahan hajuisen kohdalla luupääkin oppii ja siirtyy naapurin puolelle. Jos suorittavan puheet hirvien oppimiskyvystä pitää edes puoliksi paikkaansa, muistaa hirvi ja pysyttelee jatkossakin poissa tästä taimikosta. Aivan kuten sinä olet arvellut virrattomien aitojen toimivan. Tällöin harventamattomassa taimikossa on muutama taimi varaa tuhoutuakin.

Mites ihmeessä se hirvi voi tietää jos se maistuu pahalle että seuraavakin maistuu pahalle? Esim. nyt on paksu tykky päällä ja kun hirvi haukkaa latvan niin miten se pelastaa se Trico sen latvan jos vain mausta on kyse. Alan epäillä entistä enemmän että on kyse uskomushoidosta.

No ei ne aidat kyllä ole päreinä tämän tästä mutta siihenkin syyllistyy eniten muut kuin hirvet. Peurat eritoten ovat aika pässejä änkeämään. Jos niiden polku sattuu menemään aidan kohdalle niin siitä mennään jostain kohtaa ja usein nauhat mukana. Mutta kertokaas nyt sitten että haiseeko se Trico vai maistuuko? Mutta älkää silti maistako.

mut mut, jäässä oleva rasva ei juurikaan lemua eikä maistu kuin vasta sulattuaan hirven masussa. Uskonasialla ollaan.

Hirvet on kalunneet näitä enska-alueitakin. Siis puista kuoret, jos ei muuta parempaa syötävää. Niitä on jopa uudistettu tämän takia. Yhtenä vuotena olivat kalunneet tukkejakin, onneksi ei ympäri asti.