Keskustelusta vedän sen johtopäätöksen että tässäkään ei ole kyse mistään raivausurakointiin valmiista koneesta vaan nipusta ideoita, joita on hiukan pajassa hahmoteltu.
Kyllähän niitä taimikkoja vielä koneillakin raivataan, mutta pitkä on kehityö vielä.
Kuitenkin, jos oikein tulkitsen oman ehdotukseni, en tullut siinä ehdottaneeksi mitään mittakaavaa. Harveri oli kapea ja lyhyt ja siinä olevat rättisitikan keinuvarret olivat lyhyet. Kun tehdään laite, jonka mittasuhteet ovat myös neljä ketaa neljä metriä ja joka kulkee kolmimetristen puiden yllä, pyörinä traktorin pyörät, jotka voisivat olla vaikka metriset, kunhan elektroniikka huolehtii, että ne eivät raiskaa taimikkoa, niin se ongelma on pois.
Jos männyntaimikossa on 10 000 männyntainta, ei niitä kaikkia sentään tarvitse perkauksessakaan säästää. Konenäkö valitsee ne puut, jotka säästetään ja huolehtii, että laitteisto poistaa muut tavalla tai toisella.
Alue rajattaisiin kiertämällä GPS-laitteen kanssa koko ala ja siirtämällä tuo kävelty reitti koneen tiedostoon.
Uutta protoa vaan kentälle ja myös poistettavien puiden murskauslaitteet kehitykseen mukaan. Varmasti jo kymmenes proto saisi jotain raavittua, miehittämätön se pitäisi tulevaisuudessa olla.
On vaikea kuvitella miten sellainen laite, joka kuitenkin tarvitsee koulutetun kuljettajan voisi olla miestä ja raivaussahaa kustannustehokkaampi.
Miehittämätön jo siksikin että silloin ei tarvittaisi kuljettajalle hyttiä yms.
Se suurin murros joka metsässä seuraavaksi koneellistamisen myötä tapahtuu onkin juuri tuo miehittämättömyys. Ei niin että koneita ohjattaisiin jostain toimistolta, vaan se että esim korjuuketjulla olisi mukana yksi mies, joka hoitelisi koko homman, häiöineen päivineen.
Nykyisiin kuljettajallisiin koneisiin voidaan toki tehdä muutoksia, mutta se se seuraava läpilyönti on siinä ettei kone, varsinaiseen työskentelyynsä, tarvitse kuljettajan työtä.
Robottiteknologian nopein kehitys tapahtuu tietysti sotateknologian alalla jonne tuotekehitysvarat ohjautuvat.Ehkä kohteen tunnistamiseen kehitetään ratkaisuja joita voi sitten soveltaa taimikonhoitoon.
Tuota Tanelin ajatusta koneketjusta pitäisi tietenkin hautoa. Koneet voisivat olla pienehköjä, varsinkin ne koneet, jotka käsittelevät pieniä runkoja.
taimokonhoitokone voisi hyvin olla max kaksi metriä leveä ja matalalla painopisteellä oleva, joka käytännössä kulkisi joka puuvälin läpi. Kun kone työskentelee 24 tuntia vrk, sen ei tarvitse olla huippunopea, Esim viikkotuotos ratkaisee.
Koneita voi olla useampia samassa savotassa ja mukana olisi huoltomies, joka hoitaisi häiriöt ja tankkauksen / latauksen. Jo koneita olisi vaikka viisi, ne kommunikoisivat keskenään ja myös huoltomiehen kanssa.
Varmasti ensimmäinen kone maksaisi paljon, mutta tuhannen koneen jälkeen hinta olisi enää murto-osa / kpl.
Googlen rahoituksella(massi on käytännössä pohjaton) tämä Boston Dynamics on näköjään edennyt hirmuloikan Lokomon kävelevästä metsäkoneesta.Videon lopussa nelijalkainen vipeltää ihan oikeassa pusikossa.
Eihän mitään konenäköä tarvii kehitellä.Muokkauskone laittaa tehdyt mättäät,istutetut taimet ja ojat kartalle koordinaatein ja sen jälkeen muut robotit voivat hyödyntää tietoja
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.