Ammattimetsureita oli moneen junaan, samoin palstoja monenlaisia. Kait tankillisella sai sahattua tukkia 8 – 10 runkoa , hieman puulajista ja järeydestä riippuen. Urakkatahdilla tankillisella meni noin tunti, kun tankattiin ja teroitettiin joka tankille. 6 -8 tankillista päivässä monet pitivät riittävän rasittavana, mutta tiedän yhden joka poltti 16 tankillista 162 – Huskulla. Ei se silti saanut edes sitä, minkä minä sahasin kuudella tankilla.

Joillekin oli lohkottu 200 kiinnon palstoja, jopa 150 kiintoa, kun suurimmat olivat 600 – 700 kiintoa. Palstat pyrittiin saamaan kahdessa viikossa valmiiksi.

Pitää aina ottaa huomioon, että kuutiomäärä putosi jyrkästi, kun tukkipuuston järeys pieneni.

Ehkä kovin puustoltaan oli eräs palsta, jossa pystymittauksen perusteella oli rungon keskikoko yli 1,5 kiintoa. Opetusmetsässä oli yksi pieni palsta, jonka tytöt nimittivät Jättiläiskuusikoksi. He kaksistaan hakkasivat sen, en valitettavasti ollut sillä savotalla, mutta siinä oli suuri osa puista yli kuuden kiinnon puita.

Heidän puitaan taidettiin kaataa 22 tuumaisilla laipoilla. Niilläkin piti jo kolon pohjasta pistää ydin poikki, (Kurkunleikkausta)

Urakalla tehdessä tykkäsin oksaisista kuusista, kunhan luokitus oli paikallaan. 77-kuutioinen husku 15 tuumaisella laipalla ja terävällä terällä, niin kaikki oksat lähti pyyhkimällä. Parhaiten tienasi niissä. Ja sai vapaasti valkata oksaisimmat palstat, kukaan ei kadehtinut. Hakkuutaksasta ainakin 30 % tuli niitten karvaisten kuusten karsinnasta – ja kuten olen joskus maininnut, MINÄ osasin karsia, vähillä liikkeillä okat metrin – 1,5 metrin matkalta pois. Ei hosumista.

Paras arvio oli kerran, kun kuulin videolta, kun oli kuvattu karsintaani; ”Perhana, niin on kuin Lambadaa tanssisi”. Ei tietenkään ole enää niin sujuvaa, mutta opettaa voisin maksaville halukkaille.

Hankintapuissa ei tehty natsoja, eikä meiän tukeissa ollut koskaan ainuttakaan raakkia. keskipitiidet oli helppo laskea, samoin kiinnosti keskijäreys. kaikki tarvittava löytyi sen aikaisista kauppakirjan liitteistä. Niitä liuskoja oli aina useampia kuin nykyisin.

Muistan, kuinka yhden vaneritukkierän keskipituus oli n. 24 juoksujalkaa. Se on aika paljon. Isän kanssa tehtiin, eikä hän olisi halunnut tehdä pitkiä tukkeja koivusta, mutta kun jankutin sen keskeltä mittauksen etua, niin uskoihan hän lopulta.

Kyllä meillä oli hankintatukkien keskipituus aina kohdallaan, vaikka häikäilemättä tehtiin myös lyhyttä – 10 jalkaista tukkia. (Joskus taisi MH:lla olla jopa 8-jalkainen pituus käytössä.)

Minimiläpimittaakaan ei alitettu koskaan, kun minä olin yleensä mittasaksissa.

Meillä on aina ollut omat tukkimittasakset – myös tukkien katkonnassa ja silloin juoksutettiin…,

Tsein oli kauppakirjassa mittaluettelo katkontaa varten.16 jalkainen sai olla sen mini miläpimitan vahvuinen, kuten myös sitä pitemmät. Jos lyhensi yhden jalan, piti läpimitan nousta tuuman, jos kaksi jalkaa, piti vahvuus lisääntyä myös, kolmella jalalla piti olla vahvuus minimiläpimitasta vähintään kaksi tuumaa jne – tai jotain tuollaista. Tuvipölkun piti olla vähintään 16 jalkaa pitkä.

Kun minun pappani, joka olo koko työelämänsä ollut metsänvartijana, alkoi eläkkeelle ja teki omasta metsästä hankintatukkeja, hän teki niistä niin lyhyitä, että ostaja-yhtiö ei ottanut niitä lainkaan vastaan. Tukit olivat kuulemma (en nähnyt niitä) erinomaisen hyviä ja juuri laadusta katkaistuja, järeitä mäntyjä, mutta aika kartiokkaista puista tehtyjä. Viiden kilometrin päässä oleva raamisaha osti ne ja jälkeenpäin kiitteli puun laaun olleen erinomainen. Kuitenkaan tukkierässä ei tainnut olla ainuttakaan yli 15 jalkaista tukkia ja luhimmät korkeintaan kymmenjalkaisia.

Taneli: Parhaita tukkeja olen tehnyt sellaisiata männyistä, joista tuli ensin kolme kpl 22 jalkaista tukkia ja sitten mitattiin loppuosa ja värkättiin siitä vielä kaksi kpl,  = Kolme välitukkia! Kuivia oksia ja oksankyhmyjä alkoi näkuä vasta aikaisintaan kolmannessa tukissa. Sellaisissa puissa saattoi 22 jalkainen tukki olla puolen tuuman porrastuksella samassa läpimittaluokassa molemmista päistä. Kannatti juoksuttaa.

Se latvaläpimitta mitattiin kuoren alta. Eli epäselvissä tapauksissa saksien teroitetut kärjet painettiin kuoren läpi.

Nykyään on aika yleisesti maksimipituutena 55 dm ja se vaikuttaa keskipituuteen luonnollisesti.