› Keskustelut › Metsänhoito › Nuoruuden savotat

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 39)
1 2 3 4

  • Nuoruuden savotat

    Lähetetty: 27.12.2018, 12:54

    Mikko Niskanen ohjasi Kalle Päätalon kirjojen pohjalta tehdyn elokuvan, joka perustuu omaelämänkertaan. Kallehan aloitteli metsätyön ihan nuorena ja kertoi elämänsä vaiheista tarkkaan.

    Ihmettelen kuitenkin talvisavottaa, johon Kalle joutuu lähes kylmiltään. Olen melko varma, että ei tuolloinkaan kuitu – ja kaivospuita tehty keskitalvella paksun lumen aikaan, vaan ne hakattiin kesäaikaan, kuorittiin ja kuivuttuaan ajettiin talvella pois.

    Paksun lumen aikaan hakattiin tukkia, jolloin tyvellä lumen potkiminen / lapioiminen jäi vähäisemmäksi päivän mittaan. Ei tuollainen homma, mitä talvisavotassa on kuvattu olevan, ole missään tapauksessa järkevää. Aivan varmasti jokainen, joka pääsi, lähti muihin hommiin.

    Tekijä
    Jätkä
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Jätkä 29.12.2018, 19:08

    Joo. Jos niien isompien pöllien väliin laittaa pikkupöllin, niin sellainen menee sinne nostatamatta pinoa yhtään. Jotkut kai löivät pinosta läpi pölkkyjä niin, että jäi vain reikä paikalle.

    Kyllä se samankokoisten pölkkyjen asentaminen päällekkäin on ihan paras keino ja pino on kaunis – kuin kuvakirjasta.

    Halkopinossa kannattu varviin pistää vuorotellen halkaistu ja aisattu, niin sai tyhjää mittautettua pinosta.

    Joskus isän kanssa tehtiin myyntiin halkopinoa, eikä siinä kikkailtu yhtään. Isä oli vakuuttunut siitä, että siinä menee liian paljon aikaa hyötyyn nähden. Halot mätkittiin pinoon sen kummemmin asettelematta.

    Se on kova sana pinolle, kun pinon niskanen on aluspuuna, jonka päällä lyödään halkoa kirveellä halki.

    eero heikki 29.12.2018, 19:15

    Muuvan nuoruuden savotta tuli mieleeni 60 luvun alussa ,kutsetin mailla ajettiin hevosella savottaa,oli jyrkkä rinne ja tukit parkattuja,rinteeseen piti pehkuja jarruiks laittaa ja myös hännällään ajettiin,oli siinä hevosella ja miehillä tekemistä,tukin ajossa siihen aikaan kuului tekomielle päälleanto,oli hyviä tekomiehiä joitten tekoja ajoi mielellään ,ei jysähtänä kantoon reet ,

     

    Burl 29.12.2018, 21:14

    Vuosituhannen alussa ajoin omalla MF 135:lla muutaman savotan lähinnä peltokoivikoiden ensiharvennuksilta, kuormaus käsipelissä. Pinonhan olisi saanut ladottua hyvinkin tiiviiksi 3-metrisistä ropseista. Tietenkään en niin tehnyt, vaan koivuropseille tyypillistä lenkoutta hyödyntäen aikamoisia onkaloita syntyi pinon sisään niin, että pinonpäät näytti asiallisilta. Eihän se sen tiiviimpi olisi ollut koneellisesti tehtynäkään, mutta kun tienvarsimitassa se kiintotiheysprosentti  (vai mikä se oli) ei ostomiesten arvioissa juuri vaihdellut, niin reilu peli tällä tavalla sekä ostajalle että myyjälle.

    Nykytekniikallahan voisi ottaa pinon päästä valokuvan ja atk:lla laskea pöllinpäiden pinta-alan suhteessa kehystilavuuteen. Referenssimittatikku kuvaan mukaan, niin päästäisiin absoluuttisiin arvoihin. Vaan kehitys on kulkenut kuormainvaakamittaukseen, mikä hyvä menetelmä sekin.

    Jätkä 29.12.2018, 22:30

    Käytännössähän on ihan sama, minkälaisia onkaloita pinon sisään onnistui värkkäilemään, jos sen sivut olivat tiiviin näköiset.

    Kiintotilavuutta arvioitaessa oli osatekijöinä myös ladonta ja oksaisuus ja tietenkin keskijäreys. Kaikki nuo vaikuttivat kiintotilavuusprosenttiin.

    Käytännössä oli kokeiluja, joissa samat puut / sama pino purettiin ja kasattiin uudestaan ja uudestaan ja jopa käsityönä. Joka kerta tuli erilainen tulos. Hyvän pinon tekijä sai vähiten kuutioita ja hieman huonon pinon tekijä sai eniten kuutioita.

    Ammattikonekuskin tekemä pino oli kaikkein lähinnä oikeaa puumäärää.

    r.ritva 30.12.2018, 10:45

    Tuon ajan käsipelillä puita pinosivat ja jokaisella oli oma tapansa.Myynnitkin talouksissa oli melko pieniä.Papat siellä lumessa heppoineen hankintapuita tietysti tekivät.Tietysti näitä metsien ammattilaisia oli savotoilla ihan firmojen töissä.

    Mitähän miettisivät ja toimivat nykymetsurit.Motoineen ja ajokoneineen.Mahtaisko heiltä löytyä saman tyyppisiä tarinoita.Kun katselen kuorman purkua lanssilla.Vaikuttaa,että sovitellaan siihen mihin nätisti sopivat.-Joku pappa oli sanonut päästessään seuraamaan,että -sinusta olisi tullut hyvä pianisti-niin näppärästi vuosi puikkoja pyöritellyt hoitelee hommansa.

    metsä-masa 30.12.2018, 13:06

    Mahtoi ne olla sota-ajan jälkeen molemmin puolisia ne pienet jekut ostajilla ja myyjilläkin. Omakohtaisia kokemuksia ei kovin paljon kertynyt varsinaisista metsätöistä, ne oli lomapäiviä koulusta ja vähän myöhemmin pätkiä traktorimiehenä juontotöissä.

    Ensimmäinen mukava kokemus osui kun olin viemässä isälle ja naapurinmiehelle päiväkahvia metsään. Isällä oli pieni hankinta Metsäliitolle, hakkuutyöt oli jo loppupuolella kun työnjohtajana ollut sukulaismies oli aikonut tulla käymään työmaalla.

    Tulipaikalle oli hankittu ja pölkytetty kuivia kuusia tulipuiksi. Kohokohta koululaiselle oli työnjohtajan tuomat lenkkimakkarat, se oli tavallisesta poikkeavaa syötävää nuotiolla silloin, hyvää. Sukulaismiehellä oli minulle henkilökohtainen, hyödyllinen tuominen mukanaan, se oli vanerista tehty relaskooppi.

    Relaskoopin kanssa kiertely lähimetsissä ja pontevan metsänhoitajan kannustus maatalousoppilaitoksessa toivat kiinnostuksen metsiin. Siellä ruokailutulilla alkoi huomio kiinnittyä sukulaismieheen, kun hän jutteli mukavia eikä työvaatteet olleet kastuneet lumesta.

    Sieltä talvisisesta hämäräpäivän tunnelmista alkoi kehittyä ajatus metsäkouluun pyrkimisestä, joka vieläkin tuntuu, ettei se ollutkaan huono suunnitelma.

    Rane2 30.12.2018, 14:02

    Yksi Kajaani-yhtiölle tehty ”jekku” (ei oma) oli kun isäntä oli tehnyt hankintapinon ison kiven päälle.Kiven sivuille oli pinottu lyhyitä pölkkyjä niin että edes pinomitassa ei kukaan ollut sitä huomannut.Automies oli sitten kertonut ostomiehille.Seuraavan kaupan ko. isäntä oli tehnyt toisen firman kanssa.Kajaani oy:n miehet olivat kuulema sitten varoitelleet tätä toisen firman ostomiestä että älä osta sitä meidän kiveä.Kun tämä toisen firman mies oli ottanut asian esille kaupanteon yhteydessä niin isäntä oli nokkautunut tosissaan.

     

    oksapuu 30.12.2018, 14:29

    Kun nyt puheeksi tuli niin…

    Takavuosina paikallisen sahan tukki-plaanilta löytyi tukkeja joiden molemmissa päissä oli numerot.

    Tekijää ei vissiin koskaan saatu selville…

    Jätkä 30.12.2018, 16:55

    Kyllä täälläkin on jekkuja, etten sanoisi suoria petoksia tehty ja yritetty.

    Minun pappani oli Metsänvartijana MH:lla ja siihen vakanssiin kuului myös työnjohtotehtävät. Metriset kuusimassapöllit pinottiin metsässä meytrin korkuisiin pinoihin. Ne sitten mitattiin ja pölkkyihin lyötiin leimat – ainakin päällimmäisiin.

    Äijä oli rapannut suojalumella pinon pöllien päät ja esitti sen uuden kerran. Pappa mittasi ja alkoi leimaamaan – sttui leima vanhan merkin kulmaan niin, että kun kovettunut lumi putosi, tuli aikaisempi leima näkyviin.

    Toinen veijari oli tehnyt vain kuoret, eli pinon pölkyistä suurin osa oli vain kiekkoja, kehykset olivat oikeita pöllejä. Kun Pappa löi leiman, luiskahti kiekko sisään ja käry kävi.

    Isäntä oli tehnyt pitkän pinon kiviaitaa vasten. Takareuna olikin aidan päällä.

    Minäkin tein isoon tukkitelasumaan jekkuja, eli tukkien tyvipäähänkin laitoin numeroita. Se ratkaistiin aina luovutusmitalla niin, että myös tukkikappaleet laskettiin ja jos puuttui, taikka oli ylimääräisiä, ne laskettiin olevan keskikokoisia ja poistettiin tai lisättiin.

    Kun mittauksessa luovutettiin kerrallaan jopa tuhansia tukkeja, ei mittaus ja ylösotto voinut olla ihan pilkuntarkkaa. Ylösottajia oli aina kaksi: Ostajalla ja myyjällä omansa – ja tuloksia vertailtiin.

    Korpituvan Taneli 30.12.2018, 20:20

    Tuota onttoa pinoa on kai todellisuudessakin yritetty eri puolilla Suomea hyvinkin monesti. Minäkin ainakin kaksi ”tositarinaa” siitä olen kuullut, oikein nimillä varustettuina. Molemmissa tehtiin hakkuupalstalla oleva halkopino ison kannon ympärille. Toisessa näistä tarinoista jekuttaja kärähti heti siinä että pomo katseli jo ennen mittausta oksistoa pinon lähellä ja kysyi heti, että missä kanto on.

    Miten oli, miten suuri halkopölli sallittiin halkopinossa. velipoika kun ajeli joskus Vapolle halkoja ja minä rämmin mukana, oli kerran 70 cm pölli. Kahteen mieheen nostivat rekeen ja siitä pinoon. Vapo salli tälläiset ylisuuret halkomatta, kuulemma halottiin keväällä sitten kiiloilla. Tietysti tekomies mielellään halkoi, jos vain pystyi, tuollaisestahan tuli lisämotteja kummasti kun tuli ilmaa väliin.

    Tuosta tukkien molempiin päihin merkkaamisesta. Ne telat mitä minä isäukon kanssa tukkeja hevosella ajoin, piti olla kaikki tyvet samaan suuntaan, ilmeisesti juuri tuon filungin välttämiseksi.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 39)
1 2 3 4