Ammatti Raivoojalle:
SE on ihan kauheeta, että yksityisten metsänomistajien mailla harrastuksen ja hirvenlihan tuottamisen takia metsät ovat meko nopeasti kuusettumassa. On jo nyt selvästi nähtävissä, mihin kieroutunut tilanne johtaa eri puutavaralajien kysynnässä ja hinnoittelussa metsänomistajien kannalta.

Teollisuuden kannalta se on jo vuosikymmeniä sitten johtanut vanerintuotannon laajaan supistamiseen. Saman tilanteen edessä alkavat olla mäntysahatavaraa käyttävät sahat. Kysyntää olisi, mutta laadukasta raaka-ainetta ei saa tarpeeksi. Koivukuitupuu alkaa kohta olla arvokkainta kuitupuuta myyjille ja teollisuudelle.

Kokonaan eriasteinen vahinko laajoista kuusenistutuksista tullee muutaman vuosikymmenien kuluessa moninaisten luonnontuhojen muodossa. Juurikääpä, kirjanpainaja, metsäpalo, myrskytuho mustakoro tms. Kun mäntyä ei hirville monikaan istuta, alkavat nuorien kuusikuiden tyviosien kuori kelvata hirvilaumoille. Siinä menee ainakin arvokkain tyvi sellutehtaalle, jos yleensä onnistuu kuusileimikon myynnissä.

Eikö Ruotsin 28 vuotta kestäneen hirvien vaikutusta koskevan tutkimuksen tulokset vaikuta mitään? Ruotsin metsäteollisuus menettää hirvien vuoksi 23 miljardia kruunua vuodessa vientituloja. Lisäksi metsänomistajat menettävät keskimäärin 15 % myyntituloistaan. Kustannukset ilmeisesti ovat hoitopuolella kasvaneet. Samassa suhteessa menettänee myös Suomen metsäteollisuus ja metsänomistajat.

Esim. koivun istutuksien hirvituhotutkimuksia ei ole nykyisillä hirvitiheyksillä pystytty tekemään, koska kohteita ei vuosikymmeniin ole normaalisti pystytty perustamaan.

”Ennen teollisen puun käytön alkamista kaskiviljely ja metsäpalot lisäsivät koivun osuutta metsissämme, mutta toisaalta metsälaidunnus (holtittomat lehmänviljelijät). Suomen koivuvarat olivat 30-luvulla nykyisellä tasolla, mutta aluekehityksen, runsaan polttopuukäytön ja havupuita suosivan metsänhoidon vuoksi koivun määrä laski noin kolmanneksen 70 – lluvun puoliväliin. Sen jälkee koivun määrä on lisääntynyt 30 vuodessa noin 100 miljoonalla kuutiolla. ” Koivun kasvatus ja käyttö, hieno kirja muuten.

Istutukset vähenee mutta koivun määrä kasvaa. Metsien hoitamattomuus lisää koivuvarojamme enemmän kuin hirvet ehtivät syömään. Kuusta istutetaan mutta paikat koivuttuu. Metsätaloudellisesti huono juttu. Taimikoidenhoito ja nuortenmetsän kunnostus rasteja on 1,6 miljoonalla hehtaarilla(hirven jalanjälkiä vain miljoonalla hehtaarilla.)

Ammatti Raivooja: ”Hirvikanta kun on samahko kuin 90-luvun alussa niin voidaan kait olettaa, että tuhot merkittävät tuhot olisivat laskeneet takaisin sinne 7 prosenttiin.”

Tiedämme, että vakavien tuhojen osuus 12% on saatu VMI:stä, jonka kriteerien takia osa tuhoista jää kirjaamatta. Tämän lisäksi lievempiä tuhoja on vastaavin kriteerein kirjattu 22%. Saksan tutkimuksessa mainitun luvun kriteerejä emme tiedä, joten edelleen alkuperäinen väitteesi on vailla perusteita. Sen kuitenkin tiedämme, että hirvikolarien määrä on kasvussa, joten koivun kasvattajan kannalta tilanne ei näytä hyvältä. Itselläkin on lähivuosien ohjelmassa muutama lahosta kärsivä rehevä kuusikkokuvio. Kun edellinen taimikko on syöty parissa vuodessa kasvatuskelvottomaksi ilman hoitorästejä, ei pyrkimys hirvikannan vahvistamiseen sovi alkuunkaan tähän yhtälöön.

Ammatti Raivooja: ”Kannan ttiputtminen lähivuosien aikana sinne 10000 kieppeille olisi melkoinen lahtausurakka. En jaksa uskoa, että lähivuosina näin kävisi. Hirviriski vain pienenisi, ei poistuisi.”

En tiedä, mistä otit luvun 10000. Et ainakaan minun kommenteistani.

Hirviriskiä ei pidä poistaa, mutta se täytyy pitää kohtuullisena ottaen huomioon hirvikannan elinvoimaisuus. Minun mielipiteeni on, että kantaa voidaa pudottaa nykyisestä n. 30% ja arvioida sitten tilanne uudestaan.

Ammatti Raivooja: ”Kannattaa varmaan kysellä jeessiltä metsänkasvatusohjeita.”

Jos aitaamiseen viittaat, Jees aitaa vain haapataimikot, ei koivikoita. Muilta osin olemme varmaan samaa mieltä kasvatustiheyden ja taimikonhoidon merkityksestä eli eri mieltä Jessen kanssa.

Ammatti Raivooja: ” En iha hoksinu millä väitteelle ei ole perusteita. Sun pitäs varmaan esittää jotain parempaa kuin vedota virhemarginaaliin.”

Väitteesi on, että ”Pelko on se vihollinen, ei hirvi. 80-90% istutuksista kun onnistuu hirvituhotutkimusten mukaan.”

En ole vedonnut virhemarginaaliin. Olen toistaiseksi turhaan pyytänyt sinulta täsmällistä tietoa esittämistäsi luvuista. Olen sanonut, mitä reunaehtoja 12% lukuun sisältyy ja että Saksan tutkimuksesta emme tiedä kuin luvut eli todellisuudessa emme tiedä yhtään mitään, koska emme tiedä, millä kriteereillä luvut on saatu.

Jos pelko on pahin vihollinen, on aiheellista pohtia, mistä pelko on syntynyt ja mitä sille on tehtävissä. Kun tällä hetkellä pyrkimys on vahvistaa hirvikantaa, minkä viestin riistahallinto mielestäsi antaa lahon kuusikon uudistajalle?

Ei kuusta koivuun tarvitse verrata. Ainoa olennainen asia on se, että hirvikanta pidetään niin alhaalla, että riskit niin liikenteessä kuin metsätaloudessakin pysyy metsästyslakiin kirjatun mukaisena eli kohtuullisena. Tällä hetkellä hirvikolareita ajetaan yli 1000 kpl vuodessa ja suunta on nouseva. Mielestäni se ei ole kohtuullista, kun vastapainona on vain halu turvata metsästäjille hyvä saalis.