Eikö viimeinkin Sinun Jesse olisi aika ryhtyä sanoista tekoihin. Liity hirviporukkaan ja huolehdi omasta osuudestasi. Konsultteja kyllä tähän maailmaan riittää, mutta usein tekijöistä on pula.

Hirvenmetsästyksessä on kyllä metsästäjän kannalta tarkasteltuna välillä aika omituisia piirteitä. Pyritään siihen, että kanta säilyisi tuottavana ja vahingot minimoitaisiin. Esimerkiksi painotetaan vasametsästystä, mikä pienentää mahdollisia tuhoja. Tämä on tietysti viisasta. Viisasta ei kuitenkaan aina ole tiukat määräykset siitä, että jokaisen porukan on ammuttava niitä vasoja samassa suhteessa. Esimerkiksi meidän porukka ampui neljästä kaadettavasta vasasta lokakuussa yhden. Marraskuussa saatiin 10 miehen ja 2 koiran voimin 10 metsästyspäivänä yksi vasa. (Isoista oli ampumatta yksi. Siksi niitä ei metsästetty). Tuli lihakilolle hintaa.

En kyllä edelleenkään osaa tuntea huolta hirvivahingoista. Itsekin ihmettelen sitä, kuinka rauhassa mäntytaimikot saavat kasvaa.

Ammatti Raivooja: ”Taloudellisuuden parantamisella voidaan saada muutama euro mutta e. 30% vähennys hirvenlihassa on 30 miljoonaa euroa. 7 miljoonaa kiloa x 15e/kg – 30%.”

Millaisen päättelyketjun tuloksena päädyit muutamaan euroon?

Hirvenlihan arvo voi pudota määrän vähentyessä, mutta samalla putoaa myös vahinkojen määrä. VTV:n raportissa vahinkojen arvo oli nelinkertainen hirvenlihan arvoon verrattuna, joten tilanteessa, jossa hirvikantaa ei alenneta, lihaa kannattaa syödä hartaasti sen todellinen arvo muistaen.

Ammatti Raivooja: ”Olen suorittavan kanssa samaa mieltä, että se kanta ei voi olla liian alhainen tai muuten harrastus loppuu ja sitten jos kanta räjähtääkin niin ei ole enää ampujia.”

Mikä on mielestäsi liian alhainen kanta?

Jos raportissa esitetystä laskelmasta jätetään metsätalouden ei-korvatut vahingot pois, konkreettisia kustannuksia aiheutuu 2,7-kertainen määrä lihan arvoon verrattuna.

Se, että joidenkin ajoittaiset metsästystauot ovat isompi ongelma kuin liikenne- ja metsätalouden vahingot, on mielestäni paljon puhuva metsästäjän kannanotto ja antaa aihetta tarkastella metsästyslaissa mainittua vahinkojen kohtuullisuuden määritelmää.

Ammatti Raivooja: ”Taisit silti jättää laskelmaan kasvutappioiden teoreettisen arvon.”

Otin mukaan rahat, jotka on vahinkojen seurauksena maksettu. Maksamattomia vahinkoja on VTV:n raportissa kolminkertainen määrä maksettuihin verrattuna.

Voit toki halutessasi huomioida metsävahingoista vain 70%, koska hakkuumäärät ovat tällä hetkellä tuon verran kestävästä hakkuumahdollisuudesta. Suhdetta hirvenlihan arvoon se ei kuitenkaan heilauta yhtään mihinkään.

Ammatti Raivooja: ”Epävarmuus harrastuksen jatkuvuudesta saa etsimään muuta tekemistä. Pyyntiluvista luopuminen johtaisi totaaliseen anarkiaan missä toisaalla olisi kannan kasvattajia ja toisaalla vähentäjiä. Minkäänlaisia arvioita ei saisi enää kannan koosta.”

Minä en kannata pyyntiluvista luopumista. Nykyisessä systeemin merkittävin vika on se, että se määrittelee hirvikannan tavoitekoon liian suureksi.

Saanko perustellun mielipiteesi hirvikannan vähimmäiskoosta, jotta metsätysmahdollisuudet ja toiminnan jatkuvuus vaarantuisi?

Hirvikannan koosta saadaan jonkinlainen arvio myös RKTL:n riistakolmiolaskennasta, metsästäjien kenttätyön ja viranomaislaskennan yhdistelmänä.

Hirvenmetsästyksessä on ilmeisesti tärkeää paitsi vuotuisen verotuksen määrä, myös sen sopiva rakenne, mm. urosten, vasojen ja naaraiden verotussuhde ja vanhojen urosten säästäminen.