Partiopojalle:
Torjunta-ainepaketin käyttöohjeesta pitäisi ilmetä varoajat , jolloin uudelleenistutus on mahdollista. Aine on myös saattanut olla valikoiva torjunta-aine , jolloin vaikutus ei ulotu puulajiin , jota olet istuttamassa. Varmista asia kuitenkin ensin pakkauksen sisältämästä ohjeesta . Goglekin voi auttaa , jos torjunta-aineen nimi on tiedossa , mutta pakkaus hävitetty.

esimerkki: http://www.agropoint.fi/ohjeet.html

Vähän tätä asiaa sivuten tuossa hetken mietein kun Metsäkeskus kutsui mukaan taimikonhoitokilpailuunsa. Olin kuulemma vuonna -98 jättänyt taimikonperustamisilmoituksen ja epäilivät että minullakin saattaisi olla tarvetta heinätä tai kaivella vattujen alta taimia. Olin vain siihen asti vilkaissut kutsua mutta nyt oikein aloin miettiä että mikäs hiton palsta minulla siinä vaiheessa on.
Sitten honasin että sehän on se josta juuri raivurilla aloin harvennella noin neljämetristä lehtipuustoa ojanpientareilta.
Muualla siinä onkin itse saroilla suunnilleen saman kokoinen hybridihaavikko joka nyt ei juuri mitään enää tarvii ja välitkin ovat suoraan kasvatussopivia. Myös silloin hakkuussa olin mukana lähes koko yön moton kopissa ja annoin aika selkeät ohjeet myös pienten alikasvoskuusten säästöön. Nyt ne ovat jopa 6-8 metrisiä kuitupuita. Alkoi ehkä jopa huvittaa ja hieman jopa ihmetyttämään tämä nykymetsänhoidon tuhtaus. Ja pitäisihän siellä tietty vielä myrkkyruiskunkin kanssa heilua. Mutta kun ei huvita tehdä asioista liian vaikeita. Alan pakitella tähän aikaan ennen kuin minua neuvoi yhtikäs ketään metsänhoidossa. Tuntuu vain sujuvan huomattavasti helpommin. Jopa muokkaus taitaa jäädä pois.
Tuokin vatukko johon silloin iskin taimet oli silloin jo karmea kun vanha omistaja oli vetänyt oikein kunnon päivänvalot rehevään pohjaan.

Millä mitoilla kuitua nykyään ostetaan, jos 6-8 metrisistäkin rungoista sellaista saa tehtyä?

Muuten kokemuksiisi sisältyy hyvä havainto ns. asiantuntijan työstä. Kaverilla saattaa periaatteessa olla ammattitaitoa riittävästi, mutta jos ei jaksa tosissaan antautua työllensä yksityiskohtia myöten, tulee tehtyä melkoisia munauksia. Saman olen itse havainnut muilla aloilla, metsä tuskin lienee poikkeus. Jos siis itsellä osaamista on, miksi turvautua ulkopuoliseen neuvontaan? Syy, miksi itse omissa hommissani joskus niin teen, on halu saada toistenkin näkemyksiä asioista. Joskus itse sokeutuu omille ajatuksilleen tai ei vaan tule joku juttu mieleen. Päätökset vaan pitää tehdä itse, niin ei tarvi netissä valittaa vääryyksistä.

Sori tuo kommentti 6-8 metrisen rungon kuidusta. Tosiaan, kyllähän siinä kuidun mittaa alkaa jo olla. Kutosessa ei vielä aina, mutta 8 metrisessä jo enemmänkin.

Nokkiini en kommentistasi ottanut, eikä kyse ollut virallisesta mantrasta tai sen puolustamisesta. Ihan vaan siitä, että miksi neuvoa haetaan, jos käsitys neuvojasta on huono. Jos saa hyviäkin ajatuksia, niistäkin voi joskus tasapuolisuuden takia mainita.

Jeesmies, suunnittelijoilla on maastokauden aikana niin kova kiire työssään, että maastoon ei pysty asiakasta mukaan ottamaan. Ammattilaisen vauhti maastossa on jo pelkästään rajoite suurimmalle osalle metsänomistajia, tämä ei tietenkään koske sinua. Maastotyö vaatii keskittymistä ja metsänomistajan mukana olessa homma menisi erittäin helposti keskusteluksi ja se taas vie aikaa, mutta tämäkään ei koske sinua. Eli työ muuttuisi neuvonnaksi. Tämä on ok jos metsänomistaja on siitä valmis maksamaan. Epäkohtana oli siis se, että sinulle ei maksua vastaan tarjottu mahdollisuutta olla mukana maastotöissä. Tosin maastoissä ei ylipäätään kannata olla mukana, niissä kerätään puustotunnuksia, joiden osalta keskustelua ei tarvita. Asiakas voi sitten reklamoida jos on sitä mieltä, että vaikkapa runkoluku on jotain muuta kuin suunnittelija väittää. Maksullinen metsäkäynti maastotietojen keräämisen jälkeen voisi olla järkevää, siinä sitten pohdittaisiin mitä kuvioilla voidaan tehdä ja mitä toimenpidesuunnitelmaan laitetaan ja millä painotuksilla.