Kurki, minullakin on kokemusta myyrien männyntaimikoille tekemistä tuhoista ja nimenomaan silmujen syönti oli kyseessä. Kyiseisen kaltainen tuho tapahtuu tosiaan jo ennen lumentuloa myöhään syksyllä ja siihen reagointi on vaikeaa. Ylipäätään tuhon tunnistaminen on tuoreeltaan vaikeaa. Niin siististi silmut syödään ikäänkuin ontoiksi. Kyseisessä taimikossa ei latvaversojen kuoria syöty lainkaan, mutta lähes kaikki latvasilmut oli koverrettu ontoiksi. Tuhon kuitenkin huomattuani ryhdyin aiemmin kuvaamaan myyränsyöttien käyttöön viereisessä 5ha kuusentaimikossa, joka tämän yhden kokemuksen perusteella nimenomaan syöttien käytöllä pelastui. Ainakaan silloin se ei olut ”kiellettyä”. Mahtaneeko olla nytkään ja mikä/kuka sen on kieltänyt? Silloin käytössä oli Klerat myyränsyötti, joka nyttemmin on poistunut markkinoilta. En ole asiaa tutkinut, mutta voi olla että tällä hetkellä myynnissä ei ole metsätalouskäyttöön hyväksyttyä myyränsyöttiä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että syöttien käyttäminen olisi ”kiellettyä”.

Nythän ei ole mitään myrkkysyöttiä kaupoissa tarjolla metsissä eläville myyrille. On vain hiirille ja rotille kalliita myrkyssä liotettuja kaurahiutaleita. Kyselin tuota tehoainetta ( että itse tekisin kaurahiutaleista myrkkysyöttejä) Berneriltä, joka näitä hiiren ja rotan myrkkysyöttejä valmistaa, niin sieltä sain tiedon että metsämyyrille ei näitä tyotteita saa käyttää. Itse menneinä vuosina käytin näitä kaurahiutaleita, mutta syöttäminen tuli liian kalliiksi ja lopetin, sillä syöttäminen kesti ja kesti ja jatkui kuukausia ja vaikutti siltä ettei niissä ollut mitään tehoa. Nykyisin pyydän myyrät ja talvella sitten tarkistan onko vielä hengitysaukkoja.

Suurilla yhtiöillä parempi uudistuksen suunnittelu, mätästys-ojitustyö,istutustyö ja taimien laatukin kuin keskimäärin yksityisillä.Näistä lähtökohdista heinäystä tarvitaan vähemmän.

Suurilla yhtioillä, joilla on paljon metsäpinta-alaa kuten Metsähallituksella on vastaavasti sitten suuremmat riskitkin siihen, että puu kasvettuaan 70 vuotta ei kelpaakkaan tukiksi.
Tässä lähellä on 3000 ha Metsahallituksen metsiä ja kaikki on uudistettu viime sotien jälkeen. 1950–60-luvuilla aukkohakattiin ja uudistettiin vanhoja metsiä kulottamalla ja istuttamalla paljasjuurisilla männyntaimilla. Kulotus oli virhe, koska enimmäkseen kuivahkoilla sorikko-moreenipohjilla on vähän typpeä ja jo 35 vuoden iässä mäntyjen kasvu ja eritoten pituuskasvu hiipui. Ja vaikka istutustiheys oli 1,7 m silmään taimien kuoleminen oli sitä luokkaa että taimikot jäivät harvoiksija paha oksarypäs ja latvahäiriöt tuli juuri ensimmäisen tukin kohdalle ja lisäksi suurin osa taimista kasvoi lengoiksi. Taimikot kasvoivat sitten harvassa, eikä siellä käyty metsämyyrien aiheuttamia latvahäiriöisiä taimia sahailemassa yksilatvaisiksi tai katsomassa että lumen kallistamat taimet olisi käännelty suoraan joka kevät. 15 vuotta sitten nämä jo kerran harvennetut metsät lannoitettiin typellä ja sen näki jo yhden kesän jälkeen, kuinka latvus tuuheni ja väri tummui ja alkoi pituuskasvukin.

Kun tuossa kesän alussa kävin kävelemässä näillä Metsähallituksen harvennuksilla ja arvioin jätettyjä puita, niin täytyy sanoa, että harvassa ovat tukkipuut.
Suurin osa puiden ensimmäisestä tyvitukista menee selluksi oksaisuuden ja lenkouden takia.
Sama tilanne oli kilometri päässä metsähallituksen hakkuista UPM:llä. Nuo 1950-luvun aukot oli nyt järeytyneet tukkikokoon ja toinen harvennus suoritettiin toissa kesänä ja syksynä. Hakkaaja valitteli, että yhtään tukkia ei tule, vaikka puut ovatkin tyvitukin matkalta tukkikokoa, sillä ovat oksaisia ja lenkoja. Kun katselin puukasoja niin järeää oli satojen kuutioiden kuitupuupinot ja puolikymmentä suoraa tukkiakin ojan päällä vieressä.
Suuret yhtiöt eivät tehneet heinäystä, ei tarkastaneet taimikoita että että puut kasvaisivat suoriksi ja että olisivat riittävät tiheitä. Eivät pitäneet sähköisiä hirviaitoja. Eivät välitäneet myyrätuhoista, evätkä pyydä myyriä koskaan,
ja jälki on sitten sen mukaista. EI TULE PÄÄTEHAKKUUSSA TUKKIA.