Keskustelut Tekniikka Nostalgiaa

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 25)
  • Nostalgiaa

    Hankintahakkuut pokasahalla, kirveellä ja hevosella. Onko henkilökohtaista kokemusta tai muistoa. Minulla 1950-luvun lopulta. Isäukolla hakkuupalsta minun koulumatkan varrella. Päivän viimeistä kuormaa hakemassa kerkesin olla. Sitten tukkireessä kotiin. Ja koululäksyt päälle.

  • metsä eemeli

    -50luvulla alkukesät oli lämpimiä.Kesäkuun alussa,ennen juhannusta olimme yöt metsässä.Veli sahasi kuusikon ensiharvennusta sirnikalla . Minä ja naapurinpoika kuorittiin 2m pöllit ja laitettiin ristikolle kuoritut puut.
    Pomo kävi pöllit lukemassa ja lukumäärän mukaan maksoi tilin.jos
    oli liikaa lahoa,kirjoitti pöllin päähän”raakki” eikä siitä maksettu.Paksummasta pöllistä sai tuplamaksun.
    Talvella joku ajeli puut hevosella eikä” raakki” merkkejä enään näkynyt.
    Kaikki meni samaan pinoon.

    e-h

    V armaan voi nyt muistella nostalkijana näitä savottahommia meiltäe 60 luvun alussa 3 ukkoo ja minä savotoitiin,niin ja hevosia oli jokunen,kun 3 miestä ja minä tultiin kotimökille savotoista ja kaikki hevosen valjaista lähtiin laitettiin uunin piälle kuivumaan ja siihen ukkoen kamppeet myös,naesväen mielestä liekkö ollu nostalkijjoo,siitäpähän on pinnistelty.

    Jätkä pätkät

    Muistelen joskus, kun kuusikymmentä-luvun alkupuoliskolla oli ihmeellinen lumitalvi, kun paukaisi sellaiset hankikelit, että hevosta ei kantanut, mutta jalat aukesi, jos sai hevosen ajettua hankeen.
    Miehet lapioivat hevoselle tiet, mutta avohakkuualueella ei sekään ollut mahdollista. Firma toi savottaan erillisvinssin, jossa Benhardin moottori pyöritti kahta eri vinssiä, joista toisessa oli ohut n. 5 millinen vaijeri, jolla vedätettiin varsinainen juontovaijeri jopa kolmensadan metrin päähän. Kolmihaaraiset sakset tukkiin kiinni ja veto päälle.
    Homma oli melko leppoisaa, kun päästiin juonesta kiinni. Kevätaurinko paisteli mukavasti, eikä ollut kiire, kun kone määräsi tahdin.

    Jätkä pätkät

    /Palvelut/Profiili/?userId=116
    RE: Nostalgiaa
    $ Välistä oli setämiehelta lainassa justeeri(kutsuttiin peuraksi? $

    Tuo ”manselaisen” nimitys peura oli meilläpäin siemenpuu joka tukkileimikossa jätettiin pystyyn.
    Yhden miehen justeeri oli nimeltään ”pukkuri”.
    Päätalon elämänkerrassa justeeri on ”Pirra”.
    Leimaamaton puu oli peura, koska peura oli rauhoitettu eläin.

    metsä-masa

    Paljon on sodanlälkeinen Suomi työtä tarjonnut kun on sotakorvauksia alettu maksamaan. Minulle ei metsänkaatotyöt tulleet tutuksi, mutta nostalgiasia juttuja metsästä olen kuullut kerrottuna jo ammatinkin puolesta.

    80.tä luvun alussa ollessani jo firman töissä sain tutustua sodanjälkeisen metsätyön eri vaiheisiin Rovaniemen metsäopiston kirjastossa, jonne talonmies meitä innosti tulemaan, koska epäili meillä olevan siellä pitkät illat ollessamme siellä viikon kurssilla.

    Metsähallitus oli palkannut elokuvaryhmän kuvaamaan savotan eri vaiheita vuoden kierron mukaan, siinä tuli tutuksi kämppäeläma, leimikon suunnittelun erivaiheet, miestyöt, hevosajurit ja teräpään pomojen työt. Elokuvan aiheet kuljetteli puut luovutuspaikoille asti.

    Tämä oli hyvää lähihistoriaa vielä nuorelle metsämiehen alulle

    Kouluvuosilta jäi mieleen Isän hankintasavotta, joka oli edennyt ajovaiheeseen metsästä aseman laaniin. Olin seuraillut järveltä milloin hevonen ja puukuorma on menossa asemalle, lähdin sitten vastaan kelkan kanssa, kuten aiemminkin.

    Hämärä muuttui jo pimeäksi kun kuulin Ruskon hirnahdukset, oli huomannut minut. Kelkka vaan kiinni rekeen ja kyselemään, että teitte pitkän päivän tänään, Isän vastauksesta sain selville, että oli onnistanut tänään hyvin ja siirretty ylimääräinenkin kuorma.

    Silloin rohkaisin mieleni ja kyselin, että ostetaanko se mopo tänä keväänä minulle, josta oli ollut jo vähän puhettakin, jolla voisin harjotella ajamista. Eipä kuulunut vastausta, oli riisuttu hevonen ja varusteet siirretty kuivumaan, siinä se lupaus sitten tuli,” OLI OLLUT ONNISTUNUT PÄIVÄ METSÄSSÄ ISÄLLÄ JA RUSKOLLA”

    e-h

    Mulla oli eka sahana El-raket super,1964 ostin hieman käytettynä.

    Korpituvan Taneli

    Olisko se edestakaisin nytkyttävä saha ollut jo write tai sinne päin. Ainakin se meni suomalaisen suussa raitiksi.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    e-h

    Wright oli,amerikkalainen saha,myynnissä Suomessa 50 luvun lopulla,

    Jätkä pätkät

    /Palvelut/Profiili/?userId=491
    RE: Nostalgiaa
    Mulla oli eka sahana El-raket super,1964 ostin hieman käytettynä.
    Lähetetty: 3 h, 2 min sitten
    Lähettäjä: e-h ”
    – Tuo Raket oli jo silloin Jonsered, jonka merkin päälle maahantuoja liimasi oman tarransa.
    Samaa peliä se koitti myös silloin, kun edustus vaihtui Stihliin. Aluksi sahoja kaupiteltiin Stihl – Raket merkillä.

    rekkamies

    Ensimmäiset muistikuvat puunajosta 60-luvun puolivälin, ehkä vähän jälkeen paikkeilta. Isäni veljensä kanssa ajoi ropsia Äänekoskelle, oli viimeisiä aikoja kun vielä käsin lastasivat metsässä kuoritut kaksimetriset ropsit kyytiin. Oli myös sellainen puutavaralaji, kun sippi jota nykyään ei tunneta. Sitä en muista oliko sipit kuorittu vai kuorineenko olivat. Tehtaalle niitäkin ajoivat.
    1973 öljykriisin aikoihin ajattelin, että varmasti öljy loppuu ennenkuin saan ajokortin ja pääsen kunnolla ajelemaan.
    No, öljyä on riittänyt ja ajamaan on päässyt.

    Samaisen öljykriisin aikoihin meillä kannettiin öljypoltin pihalle, ja alettiin lämmittää huushollia puilla. Noihin aikoihin vanhempani ostivat ensimmäisen metsäpalstan, josta aluksi vain polttopuuta hakattiin. Sieltä ovat lähtöisin metsäiset harrastukset, jotka ovat säilyneet vain vahvistuneet näihin päiviin asti.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 25)