Monella sahalla metallia sisältävät pölkyt putoavat samaan lokeroon, josta metallinpaljastajan kanssa kaveri etsii naulaa. Nehän ovat lähes poikkeuksetta tyvipöllissä ja usein todella hyvälaatuisissa.

Elikkä jos pari – kolme pölliä ”pelastuu” hakkurilta (ei hyvä paikka), niin metallin löytäjä on palkkansa tienannut.

Iisalmen pinnassa kävin sahurin luona, joka sahaili sirkkelillä noita metallipölkkyjä. Kylmästi vaan moottorisahan kanssa puuta pois, missä laite piippasi ja KARA ulvomaan.

Olen kerran sahannut Mäntytukin tyvessä olevaan pokasahan terälariin. Oli katkennut terä joskus ja ukko oli naputellut molemmat palat tyviin niin, että olivat piikeistään puuaineksessa asti. Sinne oli kylestynt ja sopivasti shasin niin, että aivan uusi teräketju ravahti siihen – pysähtyi ja katkesi. Silloin oli teräketjut kalliita, otti pattiin. Toinen pala oli läheöllä tyvessä ja sen kohta erottui umpeutuneena korona.

Siitä tein 60 senttisen kannon. Kerran oli vanhan ojan varressa koivuryhmä, jonka keskellä oli pitkä lattaviila. Ainakin 12 tuumainen vanha viila. Oli ilmeisesti ojankaivajalta jäänyt. Siihenkin työnsin terän. Aikalailla karskahti.

Motomittaan kannattaa pyrkiä, jos voi valita luovutusmitta tavan. Sahurit jotka ottaa tukin tarkasti talteen sallii raakkiakin motolta  3-4 % ,  ilman sen kummempaa hälyä tekijälle.

Laadullisesti hyvässä leimikossa motomies joutuu jo etsimään mistä saisi muutaman vajaalaatuisen mukaan. ( ei koske pituus- ja läpimitta raakkeja )

Nykyisen Binderholzn sahan raakapuun hankinta-alueella tulikin vielä kaksikymmentä vuotta sitten hyvinkin paljon raakapuuta sotatoimialueelta ja rajavyöhykkeen tuntumasta, joissa sirpaleet oli yleisiä.

Silloin rautapuut oli ongelma, nykyisin niistä ei enää puhuta ja ne pienet määrät on sitten niitä naula- ja piikkilanka pölkkyjä, joita aina löytyy kun tukinkäyttö on miljoona mottia.