Paljon täälläkin kirjoitellaan metsän korkotuotoista ja siitä miten kustannukset tahtovat kasvaa jatkuvasti. Aika usein hyvä korkotuotto saadaan sillä että hoitotoimet ovat ajallaan ja pyritään siten mahdollisimman hyvään tuottavuuteen.

Omalta kohdaltani voin sanoa että kahdella – kolmella vuodella lykätty raivaus nostaa hehtaaritaksaa noin 40 % kun vesakonkasvu on kiihkeimmillään. Onhan se merkittävä kustannuslisä jonka saaminen sellaisesta metsätilasta, jossa on paljon nuorta metsää niin on vaikeaa.

Tuo metsäkeskuksen kirje josta suorittava oli ottanut lainauksia on ihan paikallaan ja se varmaan kannattaa lukea. Siinä oli paljon muutakin kuin tuo suorittavan lainaus.

Metsuri motokuskikin syyllistyy lähinnä oman työnsä mainostamiseen ja ei ota lainkaan huomioon että yleisin tapa hoitaa metsää on kuitenkin mo:n itse tekemä raivaus ja silloin moni jättää sen tarkoituksella myöhemmäksi saadakseen yksinkertaisesti poltinpuuta.
Ja vaikka ei keräisikään on aivan yks hailee meneekö siellä omatoimisella päivä enemmän vai vähemmän raivatessa. Monta kertaa selkeämpi raivata hiukan isompaa kun todella näkee puun kasvatuskelpoisuuden. Mutta toki ymmärrän nämä varhailijat koska siinä saa vielä toisenkin raivauskeikan samalta tilaajalta samalle kuviollekkin.Joka vie suurinpiirtein koko metsänhoidon niin pitkälle pakkaspuolelle ettei siitä juuri ole mahdollisuus enää nousta.

Jos varhaisperkaus on asiallisesti tehty ei ole ollenkaan myöhäistä ottaa pitkän kaavan mukaan. Toki kuusi on hiukan hidas joten eihän tuota ole helppo toistakymmentävuotta pitää koivikon ahdistuksessa mutta itse kasvatankin sekametsiä jolloin kuusen palvontaa ei suoriteta. Sekin saattaa mennä samaan pannun pesään.
Ja mitä poltinpuun saantoon tulee siihenkin on tarpeet erittäin moninaiset. Itse käytän pannun pesässä lähes kaiken pienistä alkaen.
Ja mitä metsätalouden tuottoon tulee monet tekevät poltinpuulla aivan hyvää bisnestäkin. Tosin en minä. Silloinhan se ei ole välttämättä metsän hoidossa ollenkaan huono välivaihe.

Muutama vuosi Kemeraa takana ja erittäin tehokkaasti on saatu tuhottua suomalaisen metsänhoidon ja -kasvatuksen tulokset.

Muualla päin vasta opetellaan laadukkaan puun kasvatusta, kustannustehokkaasti. Me olemme tutkineet ja kehittäneet vuosisadan erehdysten ja onnistumisten kautta entistä paremmin kasvavat metsät, samalla suojellen. Nyt sitten kipataan koko homma ja annetaan metsien rapistua harsinta-aikakauden kuntoon, siltä nimittäin näyttää moni energiapuuharvennus.

Kukin saa tehdä puolestani metsillä mitä haluaa, muttei sitä pitäisi tukea valtion puolesta!

Jätkä ja jätkän ”arvokkaat” taimet?
Itse laitan joka vuosi maihin taimia joissa tulee ykkönen eteen hänen arvokkaalleen. Siitä sitä käsitystä joka on todella sieltä kuusiuskontokunnan syntyajoilta, vuosilta sotatantereiden muokatut maat ja paljasjuuritaimet.
Kyllä tulee joka uudisala muokattua (mätästys) ja istutettua todella oikeasti arvokkailla taimilla. Mutta kun pyrin todella tehokkaaseen heti valmiiseen taimikkoon jonka kelpoisuutta ei perästä tarvitse avitella vaan sillä mennään aina oman maun mukaan jopa suoraan ilman välivaiheita ja hien hajua päätehakkuuseenkin asti.
Voinkin taas tässä kuusen kasvun jo loputtua laittaa kuvaa siitä seurantataimikosta josta olen joka vuosi luvannut näyttää ”huimaa” kehitystä. Ja jonka kanssa todella on naapuri hionnut ja myrkyttänyt ja hionnut. Tulette näkemään tämän vuodenkin ”huiman” kehityksen.
Minun taimikoihini sopii aina ilman häiriöitä poltinpuun kasvatus joka nyt on pääasiassa hieskoivun ja lepän sekä joidenkin kuusenrääppien yhteisseosta. Mutta ne ovatkin heti alkuun alikasvosta jotka ovat heti kasvussa tappioasemassa. Eivät haittaa pääpuulajin kasvua ollenkaan.