Metsänmies puhui taruolennosta. Säyseitä naisia ei ole- eikä varmaan miehiä, jotka osaisivat toimia aina oikein. Tästä voi miettiä, oliko ensin muna vai kana. Arvostan ja kunnioitan Wanhan toimintaa. Oma tie tulee tallata ja nyt näyttää, että kaikkien oman tien tallaajien Iskä on löytynyt. Lämmintä eloa palstoillesi ja etelään sitten, kun sinne suunnistat!

Kengistä ja varusteista yleensä. Näinä syyssadepäivinä lämpimimpänä säilyy raivaajan olo, kun varustautuu kumppareilla, sadevaatteilla ja kumirukkasilla sekä pitää huolen, että vesi valuu alaspäin vapaasti. Alle kuohkeita kerroksia ja mielellään villaista. Tauoilla tarpeen mukaan aluskertojen ja villojenkin vaihtoa. Kurjimmat mahdolliset säät raivuisiin.

Lumilukkoja en ole tullut käyttäneeksi, koska harvoin niin paksussa lumessa operoin, että saappaaseen tunkemalla tunkisi lunta. Silloin harvoin on pärjännyt kuusen enskassa kun tyvien lähellä on vähemmän lunta kuin muualla ja siellä muualla pääsee liikkumaan paljon karsintojen kantamana eli oksien varassa. Voisin kuvitella, että lyhyet nahkairtohihnat olisivat hyvät tuohon hommaan, ihan normilla vyösoljella ja reikiä tiheässä tai pikakiinnikkeellä. Voisivat kai tarranauhatkin toimia.

Metsänmies. Ei keinonivelestä mitään haittaa ole, se toimii paremmin kuin kulunut oma. Kipu jäi leikkauspöydälle, enkä haikaile yhtään. Minullakin on molempia polvia kaksi kertaa operoitu kierukan takia, mutta toinen on nyt siis terästä ja muovia.

Käsitykseni mukaan polven nivelessä ei ole enää mitään kantavaa lihasta, vaan kaikki kuorma on keinoelimen päällä. Sivuilla on tietenkin siteet ja edessä lumpio, mutta ei siellä nivelessä ole mitään ylimääräistä lihasta.

Se heikkous on polvessani, että polviasento ottaa kipeää, tosin se kipu on vain lumpion kohdalla ja voisi sanoa, että nahkan alla. Kun on polvessa esim konttaus-suoja / pehmike, niin voisi vaikka rukoilemaan alkaa – tai kosimaan…