Näillä sivuilla on usein kuvia ja arvosteluja ”naapurin” metsistä. ja nimenomaan niistä hoitamattomista. Eiköhän jätetä naapuri rauhaan, kun ei edes tiedetä syytä tilanteeseen. Löytyy varmasti sopivia kohteita ihan omistakin metsistä.
Hyöteikkö oikealla perusasetelmalla mutta muuttaisin otsikkoa vähän eli ”kun minä olen niin hyvä metsänomistaja ja hoitaja niin voitteko kuvitella miksi jotkut muut ei osaa tai taho?
Tämä kaikki kertoo vain aivan yleisestä suomalaisesta luonteenpiirteestä eli järkyttävästä itserakkaudesta joka sattuu silmään ja korvaan päivittäin oli sitten aihe tai sen alue mikä tahansa.
Aina se ”minä itse” on tehnyt sen paremmin ja tuottoisammin. Myös toinen suuri tarve meillä suomalaisilla on neuvoa ja todistella ettet sinä osaa mutta minä osaan. Tai ainakin mun veli tai joku muu osaa varmasti paremmin kuin sinä. Metsäväki tässä on aivan kymmenen pisteen suorittajia.
Otetaanpa sitten vastaava yleinen LVI-alan versio samasta vaivasta.
Kun menee asentaja taloon ja sattuu tulemaan edellisistä asennuksista jotain puhetta. Jos se on hyvään suuntaan isäntä yleensä ilmoittautuu alan mieheksi jostain telakan ajoilta ja suorastaan pursuaa ”vaatimattomuutta”. Mutta jos asentaja kummastelee jotain se onkin sitten paikallisen putkiliikkeen tunari joka kävi ja kehtasi vielä hel…..lisen laskunkin lähettää!
Siihen alkuperäiseen aiheeseen palatakseni. Minä olen ottanut tuon kuvapalstan ihan opetuksen kannalta. Joten kaikenlaistern kuvien esittäminen, kommentteineen, on tarpeen.
Jokaisen pitää sitten huolehtia siitä ettei loukkaa kuvallaan omistajaa. Eli jossain tapauksessa voi olla hyvä jos kuvaa ei yksilöidä naapurin metsästä otetuksi. Ei ole syytä liioin julkaista sellaista kuvaa, huonona esimerkkinä, jonka on helppo paikallistaa, jostain tunnuksesta.
Muuten kuvaus ja kommentointi kukoistakoon, meille kaikille opiksi.
Minun on helppo sanoa tämä kun itse en ole kuvia palstalla julkaissut, niin ei kukaan pääse sanomaan että omia tekosiaan puolustaa.
Itse en näe mitään mieltä siinä, että naapuritilan välinpitämätöntä tai muuten väärää metsänhoitoa aletaan moittimaan samalla hehkuttaen omaa erinomaisuutta metsänhoitoasioissa. Sen sijaan oman ja naapurin tilan metsiköiden erilainen hoitohistoria tarjoaa hyvän tilaisuuden vertailla puuston tilaa ja mottimääriä, kun olosuhteet ovat likipitäen samat kahta puolta rajaa.
Liike-elämässä puhutaan benchmarkingista. Aktiiviset metsänomistajat yleensä pyrkivät päätöksenteossaan optimaalisuuteen joka kuviolla, eikä mielenkiintoa erilaisten, huonona vaihtoehtona pidettyjen hoitomuotojen koealojen perustamiseen ole. Vertailu naapurin kanssa saattaa näin ollen olla antoisaakin. Kriittisen tarkastelun myötä omat näkemykset saattavat vahvistua, toisinaan taas saattaa olla edullista tarkistaa ja uudelleenarvioida omia toimintatapoja.
Tuo ”lukijoiden kuvat” on ihan mielenkiintoinen. Mielelläni sitä itsekin selailen. Toki kuvia erikoisista kohteista, omista ratkaisuista, omista epäonnistumisista ja onnistumisista on ihan tarpeellista julkaista.
Vaan kaikki naapurukset kun raivaa metsänsä lehtipuista niin mihinkäs kauppaan ne hirvet sitten menee.
Alkavat popsia niitä somissa riveissä sojottavia männyntaimia. Ja kauriit käy kuusentaimikoissa nälkänsä näännyttämässä. Ja istutuskoivikoissa raikaa ihan hekumallinen korske kun mässäillään.
Kyllähän aloittajan ajatus siitä, että toisen omaa on helppo arvostella, pitää hyvin paikkansa. Se vaan kumminkin on niin mukavaa. Helppoa niinkuin keskeneräisen työn arvostelu. Itse arvostan naapuria, joka eleettömästi hoitaa omia metsiään kailottamatta sitä muille ja vain nauttien työnsä tekemisestä.
Kuulun jo useammassa polvessa siihen kaskeajien ja harsintahakkaajien joukkoon, jotka ovat nykytietäjien saarnan mukaan metsät hävittäneet. Näiden esi-isieni työn tuloksesta teetätin juuri pienen muutaman hehtaarin päätehakkuun, josta puuta tuli kolmisensataa mottia hehtaarilta.
No tunnustan, että viime vuosisadan loppupuolella harvennutin aluetta ennen päätehakkuuta kun tarvitsin rahaa enkä halunnut uudistuskustannuksia mutta sitä ennen isäni ja isoisäni ovat harsineet ja ruotineet, riipineet ja hevospelillä pois ajaneet sieltä vain isoimmat ja huonot rungot pois talon tarpeiksi. Mitään raivauksia tai esiraivauksia ei tietääkseni koskaan ole tehty. Joskus ehkä 70-luvulla oli isän pakko metsähoitokonsulentin pakottamana tehdä aarin uudistusistutusalue männylle mutta senkin hirvet söivät ja hierinpuiksi harsivat. Pidin ite sitä muistona siellä vauraan kuusikon keskellä jottei totuus järjettömistä metsälaeista unohtunut.
ei tarvita kauriita kuusen taimikkoon..hyvin kelpaa hirvelle kuusen vuosikasvut kun ei ole tässä kinker piirissä männikköö syötäväks.. paremmalle näyttää maistuvan kun pihlaja jota olis kyllä tarjolla
Juu turha on kuusenviljelijöiden tuudittautua uskoon ettei kuusi hirvelle kelpaa. Kyllä kelpaa ainakin kesällä erittäin hyvin. Talvellakin kuulemma kun vain on niukkuutta ruuasta. Hirvisuojien kauppias sanoi että jos on 6hirveä/1000ha niin kuusentaimikot ovat yhtä suuressa vaarassa kuin männyntaimikotkin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.