Keskustelut Metsänomistus Naapurin hakkuu lipsahti väärälle puolelle rajaa

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 71)
  • Naapurin hakkuu lipsahti väärälle puolelle rajaa

    Tuollaista tapahtumaa jouduin tänään todistamaan kun kävelin rajoja läpi. Oli hakkuu-urakoitsija kaapannut puolen tusinaa päätehakkuukelpoista järeää kuusta mukaansa ja nuo puut ovat nyt tien vieressä naapurin puunmyyntikasassa. Asia ei ole rahassa kovinkaan suuri, mutta vääryys on korjattava, koska kyse on periaatteessa varkaudesta eikä toisen omaisuutta oteta käyttöön luvatta.

    Tilanne on hiukan kiusallinen. Vahinko on tapahtunut, sitä ei saa peruutettua. Naapuri todennäköisesti ollut ostajan toimista tietämätön, enkä usko tahallisuuteen asiassa. Mites tällainen rosvohakkuuasia hoidetaan asiallisesti ja kuka korvaa kenelle ja mitä?

    Itse pohdiskelen, että puut ostanut yhtiö on joka tapauksessa korvausvelvollinen ensisijassa, koska sillä on hakkuuoikeus. Hakkuuoikeuden omistajan nimissä hakkuun suorittanut lienee korvausvelvollinen ostajalle. Mites sitten liiat puut saanut naapuri?

    Mikä on korvaus vahinkosta ja ennenaikaisesta hakkuusta?

    Onko vastaavia kokemuksia tällaisesta, kuinka neuvotteluhaluisia yhtiöt yleensä ovat?

  • Visakallo

    Joku tuolla edellä totesikin, että raja kulkee maastossa pyykiltä/viisarilta pyykille, ja se on se todellinen raja, minkä mukaan pitäisi elää. Aina ei tahdo näin käydä, kun gepsit ja tietokoneet näyttävätkin rajan kulkevan eri paikassa. Pitkillä ja mäkisillä vanhoilla rajalinjoilla tätä heittoa voi olla jopa useita metrejä. Monesti on vielä aikojen kuluessa etenkin viisarikiviä tahtonut maastossa hävitä, eli oikean rajanpaikan selvittäminen voi joskus tarvita jopa Maanmittaustoimiston apua.

    mehtäukko

    ”…luottamus menee puuta ostavaan metsäyhtiöön…”  Haukut väärää puuta.

    Ja muu plaap plaap ei tuota itse tapausta muuta.

    Ammatti Raivooja

    Mäkin raivaan rajoja puhelin/karttaselain kädessä, onhan se parempi raivata edes sinnepäin niin jonkun paremmat laitteet toimii sitten. 100 vuotias mänty rajalla on kans hyvä pyykki kun kumpikaan naapureista ei sitä uskalla ottaa niin rajan on pakko olla siinä yhteisestä pelkotilasta johtuen.

     

    Rane

    Sattuuhan näitä.Yksi entinen työkaveri oli ajanut moton lavetilta ja lähtenyt menemään palstan rajan nauhoituksen mukaan mutta,kuten sitten selvisi,naapurin puolta.Tämä oli siis paperikartta-aikaa.

    suorittava porras

    Tapahtuma sijoittuu aikaan ,jolloin mhy:n ja yhtiöiden välit eivät olleet parhaat mahdolliset. Tuupivat vastuuta leimikoiden rajaamisesta toisilleen. Kerran vaatiessani apuvoimia rajaamaan epäselvän leimikon kuulin toteamuksen ,että eivät ole maanmittareita eikä rajan selvittely kuulu heille. Eipä auttanut muuta ,kun jättää reilu kaista hakkaamatta oletetun rajan kohdalle.

    Gps näytti alkuaikoina useinkin mitä sattuu. Jos olisin luottanut pelkästään siihen , en olisi välttynyt rajaloukkauksilta. Sattui myöskin käänteisiäkin tilanteita ,joissa gps osoitti minun olevan kymmeniä metrejä naapurin puolella . Raja oli onneksi avattu ja pyykit selkeästi näkyvillä. Muuten olisi jäänyt reilu kaista palstaa käsittelemättä.

    Tänäkin päivänä paikannusongelmia voi esiintyä esim. naapurivaltion aiheuttaman härinnän vuoksi. Senkin takia rajat on syytä avata ja merkitä ”hyvän sään aikana”, jotta rajaloukkauksilta vältytään. Tekniikka tahtoo pettää juuri silloin ,kun sitä vähiten toivoisi. Vihjailut siihen suuntaan ,että rajoja ylitetään tarkoituksella , kannattaa lopettaa alkuunsa. Vahingot johtuvat inhimillisistä tekijöistä eivätkä ole yleistämisen aihe.

    PS. Ranen kommenttiin on todettava ,että virheet paperikarttojen aikaan olivat varsin yleisiä. Paikannuslaitteiden yleistyminen vähensi ongelmia merkittävästi.

     

    Metsuri motokuski

    Jokainen joka työkseen on kuitunauhija vetänyt maastoon on huomannut että karttapohjaan merkitty rajalinja ja todellinen raja voi heittää paljonkin.  Maamittauslaitos ei ole kiistänytkään eroavaisuuttaa. Minusta parasta olisi että kun metsänomistaja suunnittelee leimikon myyntiä niin samalla selvittäisi rajalinjojen todelliset sijainnit. Sinne ei kummoista merkkiä tarvitse tehdä että leimikon suunnittelija se maastokäynnillä havaitsee. Mikäli rajalinja on epäselvä ja pyykkejä eikä viisaripyykkejä löydy niin leimikon rajaus merkitään karttaan merkityn rajalinjan mukaan.  Hyvin usein siihen jätetään myös turvaväli ettei ainakaan tahallisesti mentäisiin väärälle puolelle.

    Jos karttarajalinjan tarkkuus ei riitä niin oikean rajalinjan määrittää maamittauslaitoksen insinööri.  Sen kulut taas maksaa metsänomistajat. On siis kaiken puolin edullisinta että rajat olisivat auki ja pyykit merkitty vaikka muovisilla aurauskepeillä.

    Reima Muristo

    Muutamat puukaupat tehneenä voin paljastaa että kauppasopimuksessa on kerrottu kuka merkkaa hakkuualueen rajat.
    Sitten kun ei ole siitäkään mitään kokemusta käy kuten pastalaisilla, ollaan mielikuvituksen ja propagandan varassa. Hyvänä esimerkkinä toimivat: pooki, höpöukko, visva, rane jne.. muutama mainitakseni.
    Suuresti ihmettelen sitten näitä itseään ns. ammattilaisena itseään pitäviä, selitystä ja tarinaa tuuttaa tulemaan…

    Puuki

    Nuristo on tutusti taas omalla ”osaamisalueellaan” eli nurisemassa ja marisemassa.    Tilan rajojen merkkaus kuuluu mo:ille. Leimikon rajojen rajaus sopimuksen mukaan.

    Visakallo

    Jutuista päätellen Reiman puukaupat ovat olleet huoltoaseman tuulikaapista mukaan otettuja klapipusseja. Toisessa kädessä kaljalaatikko.

    Reima Muristo

    Visva on asiantuntija kun lipsahtaa väärälle puolelle kannasta. Lisätietoa haluavat laittavat kyselyt suoraan visvalle.

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 71)