Millainen määrä myyriä pitäisi hävittää hehtaarilta, että sillä olisi jotain merkitystä paikalliseen kantaan ja siten mahdollisesti tuhot vähenisivät? Kuinka usein tämä pitäisi tehdä?
Ei meillä kyllä kettua onnistu metsässä elättämään, eilen oli uusi lumi, kyllä oli jo illalla ketunpyytäjät katselemassa jälkiä metsäautotieltä minne menevät ja aamulla jo 6 ovat jatkamassa touhua mistä tuorein jälki löytyy jotta pyynti voidaan aloittaa. Elävää kettua en ole nähnyt ainakaan 5 vuoteen, kyllä pyytävät ne heti kun jälkiäkään ilmestyy, samoin näädät. 17 metsoakin on kyllä senverran tarunomainen määrä, että epäilen vahvasti niiden olleen teeriä, silloinkin lukema on iso. Metsoja ei 17 näillä kanalintukannoilla näe vaikka kävelisi kuukauden pimeästä pimeään jokapäivä. Kyllä petolintu on ainut josta voi kokea olevan hyötyä, eikä missään aukolla 2000 myyrää ole. Jo 200 tekee valtavasti vahinkoa ja jos pöllö pyytää niistä kolmanneksen 70 kyllä se jo näkyy.
Luonto hoitaa itse kettukannat jos ei metsästäjä. Täällä oli tosivahva kettukanta. Kapihan siitä seurasi. Viime kesänä ja syksyn aikana kolme kettua horjui koirien häkeille viimeisillä voimillaan. Lopetin ja poltin. Tartuttivat vaan koiriin kapin. Tänä talvena olen nähnyt alueella vain yhdet ketun jäljet.
Kettu on pöllöjen ohella ihan merkittävä myyrien pyytäjä. Voidaan kuitenkin kiistellä maailman tappiin mikä merkitys niillä on vahvojen myräkantojen aikana. Näätä ei verota myyräkantaa muutoin kuin sattumasaaliina yöpymiskoloissa. Vai oletteko nähneet näädän myyränpyyntijälkiä hangella. Tuskimpa.
Joku täällä jo oikein totesi. Vain taudit pitää myyräkannat kurissa. Samoin ketut.
Joidenkin kirjoittajien mielestä metsästäjät eivät ole onnistuneet tekemään mitään oikein. Sarkastisesti voidaan asia kääntää. Miksi tapatte myyriä. Semmoinen metsästyshän verottaa ihanien pallopääpöllöjen ja repolaisen ruokapöytää..
Ei lopu myyrät, vaikka niitä metsätalouden harjoittaja pyydystäisi, joten ketuille ja pöllöille riittää tehtävää. Joidenkin harjoittaman ketun pyynnin aktiivisuus on kuitenkin sikäli surullista, että suuntamalla nuo paukut peuroihin hyötyisi asiasta kaikki ja homma olisi kaikin tavoin perusteltua. Nyt se on vähintään kyseenalaista.
Väitän edelleen että myyrien metsästämisellä ei ole minkäänlaista merkitystä. Pöllöjen ja kettujenkin merkitys on hyvin vähäinen. Ei mitään merkitystä myyrähuippuvuosina jolloin tuhoja esiintyy.
Ilmeisesti ketun ja näädän perusluonne on myyräspesialisti, mutta ne ottavat toki muutakin kohdalle sattuvaa riistaa. Näädän ravintoa ja muuta käyttäytymistä on meillä tutkinut mm. Erkki ”Susi” Pulliainen; analysoimalla näädän jätöksiä ja hiihdättämällä apulaisiaan talvella näätien perässä ”komosta komoon”, eli yön yli päiväunipaikasta seuraavaan. Näädän jälkiä näkee harvoin, koska se viihtyy metsässä, liikkuu paljon myös puusta puuhun ja välttelee aukeita alueita. Näätätarinoita ja muuta mielenkiintoista voi lukea Teuvo Hietajärven kirjasta ”Erämaa elää”.
Olen hiihtänyt eräänkin sata kilometriä näätän jälkiä. Metsässähän se viihtyy joo. Ei vaan ole näkynyt myyränpyyntijälkiä. Ei komon läheisyydessäkään. Jos komossa sattuu olemaan myyriä yhden voi saada. Oiskohan sillä merkitystä populaatioon? Jos kettu ottaa vaikka kymmenen myyrää reviriltään päivässä reviiriltään. Jolkuttaa kuitenkin kilometritolkulla yössä. Pöllö yhden päivässä….mikä merkitys sillä lienee. Sanoisin että eipä juuri.
Pienpetojen metsästys tai metsästämättä jättäminen ei ole ratkaisu myyräongelmaan. Vois verrata hirvikärpäsiin. Ei ne tappamalla lopu. Ei ne kyllä toivottaviakaan ole.
Jos se oikeen helpottaa mieltä panna kaikki hankaluudet metsästäjien syyksi niin jatkakaa samaa linjaa. Me ollaan sielunhoitajina. Itku usein helpottaa….sanovat.
Joo. Tuolla logiikalla mitä täällä on esitetty ketuista, metsäkanalinnuista ja myyristä niin ne satapäiset teeritokat ja useampi kymmenpäiset metsotokat -60 ja -70 luvun vaihteesta pitäisi olla mahdottomuus. Silloin niitä lintutokkia tapasi useita kertoja talven aikana. Kettu kanta oli olematon, samoin myyrät loistivat poissaolollaan. Kettuja metsästettiin, niistä sai jopa tapporahaa. Näätiä ja kärppiäkään ei ollut pilvinpimein. Supi ja minkki oli vielä tuntematon saloilla.
Jos nuo pienpedot ovat niin erinomaisia metsäkanalintu kantojen pelastajia, niin silloinhan metsäkanojen siiveniskut saloilla olisi pitänyt olla suuri harvinaisuus.
Omilla reviireillä metsäkanalintujen alamäki alkoi jossain 70-luvun puolessa välissä. Silloin alkoi tuo ns. tehometsätalous. Hakkuualojen koko suureni, tuli massiiviset ojitukset suoalueille, metsäautotie verkosto kasvoi räjähdysmäisesti. Minkki ilmaantui kuvioihin 70-luvun lopulla, supi jossain 80-luvulla. Supi tosin ei ole esiintynyt kovin runsaslukuisena huonona kulkijana paksussa hangessa.
Jälkiä etsimällä, ajokoiralla ajattamalla passimiesten eteen tapahtuu ketun metsästys. Kyllä se kun hyvänä vuotena 30-40 kettua 10 000 hehtaarilta pyytävät ja samanverran näätiä niin ei sinne paljon jää. En tiedä paljonko myyriä on jos ne tuhoa tekevät, mutta mielestäni yksi per aari riittää jo rappaamaan taimikot melkolailla pilalle. Eihän sitä voi pedot estää tuleeko myyrävuosi vai ei, mutta on sillä jokin vaikutus, eihän kaikki petolinnut edes lisäänny ellei ole myyriä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään