Millainen määrä myyriä pitäisi hävittää hehtaarilta, että sillä olisi jotain merkitystä paikalliseen kantaan ja siten mahdollisesti tuhot vähenisivät? Kuinka usein tämä pitäisi tehdä?
Mottimasa: ”Maapetoja on vaikea houkutella alueelle kun riistalle vahingollisena petoeläimenä metsästyspaine on kova.”
Maanomistaja päättää, sallitaanko metsästyspaine vai ei. Eri asia on, jos on metsästysseuran jäsen, silloin seura päättää omistajan puolesta, että kaikki metsästys on sallittua.
Ja tietenkään yhden palstan rauhoitus ei tuhansien hehtaarien metsästysmailla yleensä paljon vaikuta, mutta miksi ketun pyynti pitäisi sallia?
Ketun pyynnistä ei metsätalouden kannalta ole hyötyä, mutta pienriistalle siitä on haittaa ja pienriistan metsästyksestä ei ole metsätaloudelle haittaa varsinkin kun se nykyään tehdään pitkälti harrastus ja virkistysmielessä, mikä lisää metsien monikäyttöisyyttä ja ihmisten hyvinvointia=tavallaan kuitenkin rahaa valtion kassaan sekin. Pitäisi rauhoittaa ennemminkin kymmeniä tai satoja tuhansia hehtaareita jos meinaisi kettukantaa nostaa. 10 000 hehtaaria on liian pieni, sen läpi hujahtaa kettuajo koirineen hetkessä ja oli mikä tahansa alue kyseessä niin puolituntia saa koira ajaa tai haukkua riistaa vieraalla alueella ennenkuin maanomista saa poistaa tai ottaa koiran kiinni, siinä ehtii jo kettu poistua ei rauhoitetulle alueelle.
Myyräkannan lisääsntyminen on niin voimaksta ettei sitä voi estää mitenkään. Pienpetojen lisääntyminen tulee aina niin paljon viiveellä ettei se ehdi vaikuttaa suuntaan eikä toiseen. Ainoa joka nopeasti voi jotenkin paikallisesti vaikuttaa on pöllöt / haukat. Niiden pesäpönttöjen sijoittaminen hakkuuaukean laidoille voi olla jotain merkitystä. Ainoa joka totaalisesti vaikuttaa myyräkantaan on taudit. Ne siivovat kannat järkevän kokoiseksi kun kanta on päässyt liian suureksi.
Tuolla AC valisti tapanasa mukaan pienpetojen vaikutukssta metsäkanalintukantaan. Hänen esimerkkinään on ollut Värriön tutkimukset. Nyt kuitenkin Värriössäkin on todettu että Värriön alueen huonoon kanalintukantaan on vaikuttanut voimakkaasti kasvanut kettukanta. Tästä linkitinkin muistaakseni keväällä tiedotteen näille sivuille.
Minä en Värriön tuloksiin olen perehtynyt. Kohtalaisen varma olen kuitenkin siitä, että luonto ei tervehdy petokantaa kurittamalla. Metsätalouden harjoittajan asemassa luonnon terveys korostuu, kun edelleen peruskoulun ala-asteella opetettu asia eli ravintoverkko on olemassa. Se on kehittynyt ties kuinka pitkän ajan kuluessa, eikä taatusti turhaan.
Metsätalous ei myöskään pyöri tikitaalimiesten binäärimaailmassa, jossa asiat ovat nollia tai ykkösiä.
Kun katsoo Värriön luontopäiväkirjaa vaikka päivältä January 22 2018, niin huomaa kyllä ettei kanalintukanta ole huono, ainakin metsoja riittää!. On totta että Värriössä riekon määrän pitkään jatkunut nousu on tasaantunut, mutta ehkä ympäristön kantokykykin jo tulee vastaan, ja lintu- ja petokannat asettuvat tasapainotilaan. Pari viimeisintä vuotta ovat olleet Lapissa epäsuotuisat kevään lisääntymisajan säiden puolesta – ehkä siitä juontaa väliaikainen lintulama, joka kyllä näkyi myös eteläisessä Suomessa. Laman suuruus on perin suhteellinen, kun linnut kukoistavat puiston sisällä verrattuna Värriön ulkopuoliseen alueeseen.
Tutkimus on päätynyt sellaiseen näkemykseeen, että myyräkannat vaihtelevat paljon, mikäli niihin erikoistuneet spesialistipedot kuten lumikko ovat valtalaji, ja vähemmän, jos alueella on runsaasti myös yleispetoja kuten kettua ja näätää. Ravintoverkon monimuotoisuus vaikuttaa myös, eli kuinka paljon myyränsyöjiä kaiken kaikkiaan on ml. kärppä ja petolinnut. Taudit, stressi ja loiset vaikuttavat myös tiheän myyräkannan pudottajina.
Käsite pienpeto on harhaanjohtava. Olisi parempi puhua keskikokoisista pedoista (mesopredators) kun tarkoitetaan kärppää suurempia eläimiä. Ravintoketjun huippupedot ovat tietenkin myös tarpeellisia.
”Myyräkannan lisääsntyminen on niin voimaksta ettei sitä voi estää mitenkään.”
Ei sitä muu estä kuin taudit, siinä vaiheessa kun myyriä on 1000 /ha. Kun myyriä on 10/ha ja alueella käppäilee säännöllisesti kettu joka napsii joka reissullaan puolet pois pysyy kanta pienenä. Kun joku pamauttaa ketun pois, tekevät kymmenen myyrää 4–6 poikuetta yhden kauden aikana. Kanta kasvaa 30–40-kertaiseksi ja jälkeläiset tekevät saman tempun, niin siinä vaiheessa peli on pelattu.
”Kannanhoidollisissa” toimenpiteissä ei nähdä kokonaisuutta. Saalis ja petokannat asettuvat luonnostaan tasapainotilaan.
Mottimasa: ”Pitäisi rauhoittaa ennemminkin kymmeniä tai satoja tuhansia hehtaareita jos meinaisi kettukantaa nostaa.”
Minä en tiedä, miten kettuja pyydetään ja paljonko alueita on rauhoitettu. Todennäköisesti jos vuokrasopimus on tehty, harva pienpetoihin sopimuksessa ottaa kantaa ja vielä harvempi on edes miettinyt koko asiaa. Silti rauhoittaminen olisi varsin yksinkertainen toimenpide, joten ehkä se kaipaa markkinointia. Olisi ihan perusteltua jo pelkästään metsätalouden julkisuuskuvan takia. Keille luontoarvot on tärkeitä ja keille jotkin muut arvot.
Pienpetojen metsästyspaine vaihtelee hyvinkin paljon eri puolilla kuntia. Osassa on aktiivisia pienpetojen metsästäjiä ja toisaalla niintä ei juuri jahtaa kukaan kuten meillä päin. Tietääkseni meidän alueen metsästysseurassa ei olla kovinkaan innokkaita pienpetojen metsästäjiä vaikka voisi hyvinkin olla. Mitään suurempaa myyrä vaihtelua muihin alueisiin en ole nähnyt tapahtuneen vaikka pienpetoja pitäisi näillä nurkilla löytyvän. Se mikä meillä on silmiin pistävää niin kanalintuja on todella huonosti jos ollenkaan.
Liekö syy sitten pienpedoissa tai säässä tai kaikissa niissä yhteensä.
Tuohon AJ:n komennttiin että silloin kun julkaisin Värriön kommentin täällä sivulla heidän päiväkirjastaan niin siinä tutkijat totesivat että kettukannan kasvu on vähentänyt kanalintukantoja tuolla alueella. Asia ei ollut mikä ”mutu” juttu. Toisekseen nuo linnnut joita heidän päiväkirjan kuvissa on ovat usein samoja lintuja kuten kanalinnut paikkalintuina ovat. Havainnot ovat vain eri päiviltä.
Se kommentti siinä värriön päiväkirjassa ei ole tutkijan kommentti.
Joka tapauksessa kenttämestari oli nähnyt 22 tammikuuta (valoisaa ehkä 2 tuntia) 17 metsoa hyvin pienellä alalla puistossa.
Moni ei näe koko elämänsä aikana tuota määrää alueilla, joilla tapetaan myyränsyöjät.
Puiston alueella (12500 hehtaaria) kanalintuhavainnot ovat nelinkertaistuneet vuodesta 1967 lähtien, kun otetaan kaikki lajit huomioon. Muualla maassa (missä ketut tapetaan) kanalintuhavaintoja on samalla kriteerillä 5% vuoden 1967 tasosta.
Se on totta. Eipä täällä keskisessä suomessa ole näkynyt. En ainakaan minä yhdellä kertaa. Ruotsin Lapissa olen joskus nähnyt toistakymmentä mutta en puissa vaan olivat tiellä sorastamassa kun oltiin metsälle menossa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään